Hiihtoloma Mäntsälässä

Pennut täyttivät eilen jo 7-viikkoa. Uskomatonta! Mihin nämä viikot katosivat? Tämä kuusikkohan muuttaa jo viikon päästä omiin koteihinsa. 😭 Tulee nyt jo vähän ikävä.

No onneksi vietimme pentujen kanssa jälleen jännittävän ja tapahtumantäyteisen viikon. Olimme lomalla vanhempieni luona Mäntsälässä. Viikkoon mahtui jälleen paljon kaikenlaista jännää, mutta ennen kuin menen tarkemmin lomatunnelmiin, jälleen viikkopotretit pennuista. Tällä kertaa sain otettua kaverina avustuksella pennuista ensimmäiset seisomakuvat.

ESTORIAN EXQUISITE EMERALD

"Hilppa"

Sijoitustyttö

ESTORIAN STUNNING SAPPHIRE 

"Nova"

ESTORIAN OPULENT OBSIDIAN
"Jymy"

ESTORIAN OUTSTANDING ONYX
"Olavi"

ESTORIAN TEMPTING TIGEREYE
"Onni"

ESTORIAN TRIUMPHANT TOPAZ

"Nukka"

Hienoja pentuja on kyllä Aida ja Julius saaneet aikaan! Kaikki seisoivat heti superryhdikkäästi ja kuten kuvista näkee, hyvin on tasaista jälkeä ainakin tällä hetkellä. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä näistä kasvaa ja kiinnostuvatko omistajat mahdollisesti näyttelyistä. Nyt ainakin uskon, että kaikista voisi olla siihen potentiaalia.

Mutta siis... Vietimme pentujen kanssa tosiaan koko lomaviikon Mäntsälässä. Pennut ottivat koko suuren pihan tehokkaaseen käyttöön ja seikkailivat sen minkä ehtivät. Hetkeksikään pentuja ei tosin voinut jättää vahtimatta, sillä pennut keksivät aika nopeasti mahtuvansa aidan raoista väärälle puolelle. Vähän väliä sainkin olla ottamassa pentuja kiinni, kun ne hajaantuivat kukin eri ilmansuuntiin ja yrittivät laajentaa reviiriään entisestään. En ole ihan tottunut tällaisiin pentuihin, jotka todellakin hyvin itsenäisesti tekevät tutkimusmatkojaan eivätkä lainkaan välitä siitä, mihin äiti tai muut sisarukset menevät. Onneksi ruokakippo-temppu toimi aina, kun pennut piti saada sisään. Toisin sanoen ruokakuppiin vähän muroja ja helistämään, niin jo tulee pennuille kiire sisälle 😀 Yritin paimentaa pentuja ja podengoja myös lattiaharjan avulla. Kerran yritin heittää harjan pentujen ja podengojen eteen niin, että nämä pysähtyisivät eivätkä ryntäisi aidan viereen haukkumaan. No heitto meni hieman pitkäksi ja lensi suoraan kuusiaidan yli kolahtaen tiekylttiin... eipä siinä mitään, mutta vanhempieni naapuri oli juuri kulkemassa tietä pitkin ja hyvä, ettei harja osunut häneen. 😅 Onneksi naapuri suhtautui tilanteeseen huumorilla ja kysyi vain, että heittääkö hän harjan takaisin. Tämän jälkeen en enää yrittänyt mitään heitellä vaan juoksin sen minkä jaloistani ehdin pentujen perässä. 

Ulkoilun lisäksi yritin saada pennut välillä pysymään myös sisällä. Jaoin Mäntsälässä takkahuoneen pentujen/samojedien puoleen ja podengojen puoleen. Kävin ostamassa Kärkkäisiltä kompostikehikoiden jatkoksi ihan oikeaa pentuaitaa, jossa on avattava portti. Sen viritin keskelle takkahuonetta ajatuksena, että pennut voivat olla turvallisesti toisella puolella eivätkä pääse tuhoamaan mitään tärkeää. No pennut olivat tämän suunnitelman suhteen hieman toista mieltä ja loppujen lopuksi aina jos olin itse takkahuoneessa, pennut oli käytännössä pakko päästää podengopuolelle kulkemaan. Muutaman yön pennut sentään ehtivät nukkua omalla puolellaan, mutta sitten riiviöt yhtäkkiä tajusivat kuinka paljon mukavampi nukkumapaikka kuisti on. Jouduinkin tekemään pihalle pienen pentuaitauksen, jotta pennut saattoivat nukkua Novan ja Aidan kanssa kuistilla ja päästä siitä halutessaan pihalle pissalle ja kakalle. Tämä järjestely toimi loppujen lopuksi todella hyvin, eikä pennuista kuulunut yöllä pihahdustakaan, vaikka nukuin ikkuna auki kaiken varalta. Sen sijaan jos yritin pitää pennut sisällä nukkumassa, niin muutaman tunnin unen jälkeen alkoi aina tajuton huuto. Tällä "nukkukaa-kuistilla-järjestelyllä" koko talo ja pennut saivat sentään nukuttua suhteellisen rauhallisesti yönsä.

Pentujen puoli

Pentujen ulkokämppä... tuolin avulla sain pömkättyä kuistin oven auki niin, että pennut pääsivät halutessaan myös ulkoaitauksen puolelle.

Hilppa/Emerald varasti kengän tyynykseen... ei saanut sitä kyllä kovin kauaa pitää.

Kävimme lomaviikon aikana myös pentujen kanssa eläinlääkärintarkistuksessa ja sirutuksessa. Pennut olivat todella reippaita lääkärissä ja minäkin sain onneksi apukädet mukaan, niin oli hieman helpompi pärjätä tämän pesueen kanssa. Sirujen laitto sujui pääasiassa oikein hyvin, vain pari pentua edes huomasivat koko operaatiota kiitoksia eläinlääkärin herkullisten namien. Ongelmaksi tosin muodostui pentujen tuuhea turkki, minkä takia pari sirua ei mennytkään kunnolla ihon alle ja ne jouduttiin laittamaan uusiksi. Lääkäri totesi pennut myös terveiksi ja pojilla oli kaikilla laskeutunut jo kivekset. Safiirilta ja Olavilta löytyi tosin pienen pieni sivuääni, mutta lääkärin mukaan tämä on pienillä pennuilla tavallista ja katoaa yleensä ensimmäisiin rokotuksiin mennessä.

Pennut pääsivät loman kunniaksi kyläilemään myös kaverini luokse Nurmijärven Nukarille. Siellä pennut saivat tehdä tuttavuutta perheen pienen tytön kanssa sekä ihailla portin takaa isoa Zuko-faaraokoiraa. Harmi, etten onnistunut siitä kohtaamisesta yhtään kuvaa ottamaan. Pennuilla riitti energiaa leikkiä ja tutkia paikkoja puolisentoista tuntia, mutta lopulta pennut onneksi väsähtivät ja sain myös vietää hetken aikaa ystävieni kanssa ilman ympärillä pyörivää pentusirkusta. Mutta pennuilla oli onneksi mukava ja antoisa reissu ja jälleen näki, kuinka paljon jo pienet samojedinalut rakastavat lapsia. Myös Hestia oli tällä reissulla mukana näyttämässä mallia.

Pennut pääsivät toisellekin kyläreissulle, nimittäin morjestamaan isäänsä Juliusta Kellokoskelle. Olimme pentujen kanssa lähes pari tuntia ulkona Juliuksen, Aidan ja Cesarin kanssa. Uskomattoman paljon virtaa näissä pennuissa riittöö, sillä koko tuon ajan pennut käytännössä juoksivat pää kolmantena jalkana ja lopuksi jopa alkoivat etsiä aidasta pennun mentäviä aukkoja... yksi pennuista pääsi aidan väärälle puolelle, mutta sain hännästä kiinni juuri ennen kuin poika olisi singonnut suoraan naapuriin. Julius-iskä oli pennuista todella innoissaan ja hän halusi ihan oikeasti leikkiä pentujen kanssa. Hieman ehkä huvittavaa seurata, kuinka iso samojediuros hyppii pienen pennun edessä ja kutsuu leikkiin. Aidaa ei sen sijaan olisi voinut pentujen kanssa pulhaaminen vähempää kiinnostaa eikä tilannetta auttanut yhtään se, että satoi käytännössä koko ajan vettä. Aida yrittikin mennä välillä katoksen alle rauhaan sekä pennuilta että vesisateelta. Pentuja ei vesisade haitannut yhtään ja kotiin lähdettäessä mukana oli kuusi mutaista ja litimärkää sammaripentua.

Aidaa käy jo hieman sääliksi, kun katsoo tätä kuvaa...

Koko perhe koolla... joskaan ei ehkä kaikista edustavin otos.

Likainen kuusikko

Iskän luona vierailun jälkeen uni maistui koko pesueelle

Tällaista kaikkea mahtui siis pentujen lomaviikkoon. Tänään otimme tosiaan vielä nuo seisomakuvat kaverini kanssa ja naamakuvat sain kuin sainkin otettua yksikseni Harjavallassa puoliunessa olevista pennuista. Pennut muuten selvästi muistivat Harjavallan, sillä kaikki löysivät heti tutut pissa- ja nukkumapaikat. 😂 Ensi viikolla pennut pääsevät vielä tutustumaan naapurini kissoihin sekä vielä kerran yläkoulun lemmikkikerhoon. Sitten pennut ovatkin jo valmiita muuttamaan uusiin koteihinsa ja meillä alkaa podengopentujen odotus. Mutta haikeaa tulee ensi viikonloppuna olemaan, kun pennut lentävät pesästä. Onneksi kaikkia odottaa aivan huippukodit.