Emäalus on laskeutunut
Tämä odotusaika on ollut kaikkiaan todella erilainen verrattuna kaikkiin aikaisempiin, sillä on outoa odottaa pentuja, kun äitikoira ei asukaan saman katon alla. Nyt on siis jäänyt kaikki väliaikatiedottamiset aika minimiin ja niistä on voinut käytännössä lukea vain instan ja facen kautta. Nyt rupeaa kuitenkin pikku hiljaa täällä Harjavallankin päässä tapahtumaan, joten pentulaatikko on viimein aika aktivoida oikein kunnolla. Hain Aidan Espoosta uuden vuoden aattona. Aika valtavalta tyttö jo siinä vaiheessa näytti. Ajoimme samantien Mäntsälän Evidenssiaan katsomaan röntgenistä, kuinka monta asukkia emäalus tällä kertaa piti sisällään. Ilo oli todella suuri, kun pystyin heti itsekin laskemaan 6 kalloa ja selkärankaa kuvasta. Painoakin oli tullut melkein pari kiloa lisää.
Pientä jännitystä aiheutti se, miten Aida sopeutuisi pitkästä aikaa meidän laumaan ja ennen kaikkea, miten minun laumani suhtautuisi Aidaan. Aida on toki tuttu koira ja ollut aikaisemminkin meillä hoidossa, mutta viimeisimmästä hoitokerrasta on jo aikaa. Erityisesti Freyan ja Nefin suhteen hermoilin, sillä Freya suhtautuu yleensä kaikkiin aluksi hyvin epäluuloisesti ja Nefi on Nefi - stressiherkkä pieni pässinpää. Yllätys oli melkoinen, kun Aida sujahti lauman jäseneksi kuin aina olisi osa sitä ollut. Annoin Hestian ja Novan isoina koirina tutustua Aidaan ensin. Nova tervehti Aidaa niin kuin vanhaa tuttavaa kuuluukin ja Hestia olisi halunnut leikkiä. Jouduin siinä kohtaa toteamaan, että Aida ei taida ihan leikkikunnossa olla. Tämän jälkeen hain Freyan, Gaian ja Windyn tutustumaan Aidaan. Kahden jälkimmäisen kanssa en odottanut edes ongelmia, mutta Freya päätyi varotoimenpiteenä hihnaan. En halunnut päästää neitiä heti liian lähelle Aidaa, jos Freya päättäisikin olla käpynä vieraasta koirasta. Freya oli aloittaa tutun vihanpidon ja haukkumisen, mutta siinä kohtaa Hestia purjehti paikalle, pullisti vähän lihaksiaan, nosti niskavillojaan ja tuijotti Freyaa tuimasti. Eipä Freya sitten uskaltanutkaan kommentoida Aidaa sen enempää ja tyttö sai jäädä kokonaan rauhaan. Siru ja Nefi pääsivät viimeisenä ulos tekemään tuttavuutta ja parin haukahduksen jälkeen, tilanne oli sillä selvä. Ei Nefikään viitsinyt olla moksiskaan vieraasta.
Uuden vuoden aaton viivyimme vielä Mäntsälässä. Aida ei onneksi stressannut raketteja ollenkaan, vaan veti pääasiassa sikeitä kylmällä laattalattialla. Seuraavana aamuna pakkasimme auton ja otimme suunnan kohti Harjavaltaa. Siellä odotti jo pentulaatikko valmiina ja siirsin autosta myös ison rautahäkin Aidan turvaksi. Kyseisen häkin Aida heti omikin eikä tyttö nyt tee juuri muuta kuin nukkuu siellä keräten voimia synnytykseen. Tällä hetkellä Aidalle maistuu vielä ruoka ja lenkillekin lähti ihan mielellään. Lämmöt olivat kuitenkin tänään jo niin alhaalla (36.3), että kaiken järjen mukaan tänä yönä tai viimeistään seuraavana pitäisi alkaa tapahtumaan. Omaan silmään vähän jo näyttää siltä, että aika huomaamaton avautumisvaihe voisi olla menossa. Instan ja facen puolella pyrin pitämään tilanteen ajantasalla ja jahka jotain jännittävää oikeasti tapahtuu, kirjoittelen siitä myös tänne blogin puolelle. Olisi muuten aika hienoa, jos pennut syntyisivätkin 4.1. Silloin laumamme vanhin, Siru, täyttää 13-vuotta. ❤️
Pientä jännitystä aiheutti se, miten Aida sopeutuisi pitkästä aikaa meidän laumaan ja ennen kaikkea, miten minun laumani suhtautuisi Aidaan. Aida on toki tuttu koira ja ollut aikaisemminkin meillä hoidossa, mutta viimeisimmästä hoitokerrasta on jo aikaa. Erityisesti Freyan ja Nefin suhteen hermoilin, sillä Freya suhtautuu yleensä kaikkiin aluksi hyvin epäluuloisesti ja Nefi on Nefi - stressiherkkä pieni pässinpää. Yllätys oli melkoinen, kun Aida sujahti lauman jäseneksi kuin aina olisi osa sitä ollut. Annoin Hestian ja Novan isoina koirina tutustua Aidaan ensin. Nova tervehti Aidaa niin kuin vanhaa tuttavaa kuuluukin ja Hestia olisi halunnut leikkiä. Jouduin siinä kohtaa toteamaan, että Aida ei taida ihan leikkikunnossa olla. Tämän jälkeen hain Freyan, Gaian ja Windyn tutustumaan Aidaan. Kahden jälkimmäisen kanssa en odottanut edes ongelmia, mutta Freya päätyi varotoimenpiteenä hihnaan. En halunnut päästää neitiä heti liian lähelle Aidaa, jos Freya päättäisikin olla käpynä vieraasta koirasta. Freya oli aloittaa tutun vihanpidon ja haukkumisen, mutta siinä kohtaa Hestia purjehti paikalle, pullisti vähän lihaksiaan, nosti niskavillojaan ja tuijotti Freyaa tuimasti. Eipä Freya sitten uskaltanutkaan kommentoida Aidaa sen enempää ja tyttö sai jäädä kokonaan rauhaan. Siru ja Nefi pääsivät viimeisenä ulos tekemään tuttavuutta ja parin haukahduksen jälkeen, tilanne oli sillä selvä. Ei Nefikään viitsinyt olla moksiskaan vieraasta.
Uuden vuoden aaton viivyimme vielä Mäntsälässä. Aida ei onneksi stressannut raketteja ollenkaan, vaan veti pääasiassa sikeitä kylmällä laattalattialla. Seuraavana aamuna pakkasimme auton ja otimme suunnan kohti Harjavaltaa. Siellä odotti jo pentulaatikko valmiina ja siirsin autosta myös ison rautahäkin Aidan turvaksi. Kyseisen häkin Aida heti omikin eikä tyttö nyt tee juuri muuta kuin nukkuu siellä keräten voimia synnytykseen. Tällä hetkellä Aidalle maistuu vielä ruoka ja lenkillekin lähti ihan mielellään. Lämmöt olivat kuitenkin tänään jo niin alhaalla (36.3), että kaiken järjen mukaan tänä yönä tai viimeistään seuraavana pitäisi alkaa tapahtumaan. Omaan silmään vähän jo näyttää siltä, että aika huomaamaton avautumisvaihe voisi olla menossa. Instan ja facen puolella pyrin pitämään tilanteen ajantasalla ja jahka jotain jännittävää oikeasti tapahtuu, kirjoittelen siitä myös tänne blogin puolelle. Olisi muuten aika hienoa, jos pennut syntyisivätkin 4.1. Silloin laumamme vanhin, Siru, täyttää 13-vuotta. ❤️
Kommentit
Lähetä kommentti