Pääsiäisen kosiomatka... joko nyt olisi aika uusien Estorian-pentujen


Pian on kulunut vuosi siitä, kun Beoline Branca de Neve, (tuttavallisemmin Ruska, Ruusukka, Ruskis, Ruuruu) saapui meidän kenneliimme jalostuslainaan. Pentuja odotimme kovasti jo viime syksynä, mutta silloin tyttö jäi suureksi pettymykseksemme tyhjäksi ja alkoi kova pohdinta, kokeilenko astuttaa neidin vielä uudestaan ja jos kokeilen, niin yritänkö vaihtaa urosta paremman tuurin toivossa. No lopulta Ruska jäi vielä meille ja vaikka tytöllä alkaa olla jo hieman korkea ikä ensisynnyttäjäksi, niin tytön hyvän terveyden ja fyysisen kunnon huomioiden, päädyin nyt vielä kerran kokeilemaan, josko saisimme  Ruskan avulla maailmaan uuden Estorian-pentujen lauman.

Ruskasta on vuoden aikana tullut minulle todella tärkeä koira ja voin vain toivoa pentujen muistuttavan mahdollisimman paljon äitiään. Ruska on todella sopeutuvainen ja hellyydenkipeä podengo, josta löytyy kuitenkin tulta ja tappuraa, latinomaista tempperamenttia. Ruskassa on yksinkertaisesti sitä jotain! Tyttö hakee kovasti  huomiota ja hyväksyntää ja vuoden aikana tytöstä on kuoriutunut yllättävänkin sosiaalinen kaveri. Pahanteosta löydettäessä Ruska pyytelee välittömästi anteeksi - ei sillä että neiti kovin usein mitään pahaa tekisi. :) Vapaana juoksemista Ruska rakastaa ja kun on aika tulla kainaloon, Ruska kiipeää vaikka toisten podengojen yli päästäkseen varmasti kaikkein parhaimmalle paikalle. Terveystutkimusten mukaan Ruskalla on terveet 0/0 polvet, mutta silmistä löytyy tosiaan syksyllä lievä lasiaisenrappeuma, mistä ei jalostuksellisesti kuitenkaan ole haittaa. Hammaskiveä neidiltä kävimme juuri ennen astutusta poistamassa, mutta muuten meillä ei ole Ruskan kanssa tämän vuoden aikana ollut ongelmia (laumaamme jostain yllättäen ilmestyneitä korvapunkkeja lukuunottamatta, mutta niistä päästiin onneksi lääkkeilä eroon).

Koska Ruska oli jo kaksi kertaa jäänyt tyhjäksi samaa urosta käyttäen, Ruskan uros meni tässä astutuksessa vaihtoon.. Kovin pitkään en asiaa miettinyt, kun valitsin uudeksi sulhoksi oman kasvattini Estorian Apollo The Brightin eli Waldon. Waldoa olin jo edellisen astutuksen yhteydessä Ruskalle harkinnut, mutta silloin halusin yrittää kokeneen uroksen kanssa maksimoida onnistumisen mahdollisuuden. No pentuja ei tullut ja kun pohdin, että tähän asti minulla on ollut parempaa onnea ensikertalaisurosten suhteen, niin halusin luottaa onneeni myös tässä tilanteessa. Waldo on omista kasvateistani mielestäni paras ja vaikka toki pojassa on omat puutteensa, uskoisin Waldon ulkomuodon ja luonteen tasapainottavan ihan mukavasti Ruskan heikkouksia ja vahvuuksia. Waldo jää helposti muiden podengojen varjoon, koska poika ei pidä itsestään yleensä kovaa meteliä. Waldo asuu vanhempieni luona Mäntsälässä ja poika on tottunut reissaamaan karavaanarina ympäri Suomea. Waldo on varmasti ollut podengoistamme aina helpoin - herrasmiesmäinen, hyvin käyttäytyvä ja yleisesti ottaen muiden koirien ja ihmisten kanssa toimeentuleva. Waldon polvet ovat terveet 0/0 eikä silmistäkään ole löytynyt merkkejä perinnöllisistä sairauksista. Näyttelyistä pojalla on Suomesta 1 serti ja ulkomailta vielä muutama lisää. Selkein puute Waldossa on ylälinjan pyöreys sekä huono pigmentti, mutta samoja vikoja ei Ruskasta onneksi löydy.

Ruskan juoksu alkoi vajaa pariviikkoa sitten ja heti samana viikonloppuna noudin Waldon laumamme väliaikaiseksi vahvistukseksi. Siru ja Nefi päätyivät puolestaan Waldon sijasta Mäntsälään vanhempieni hoteisiin. Waldo kävi aluksi hyvinkin kuumana Ruskan perään, mutta astutus olisi silloin ollut vielä liian aikaista ja nopeasti Waldo rauhoittuikin odottamaan otollista hetkeä. Hieman jopa liian kanssa, sillä rupesin tosissani pelkäämään, eikö ensikertalainen todella ymmärrä, milloin olisi oikea hetki Ruska astua. Pääsiäisen pyhät alkoivat lähestyä ja hieman rupesin jo hermoilemaan. Kiirastorstaina oli tarkoitus lähteä loman viettoon Somerolle eikä kyyhkyläisillä näyttänyt olevan mitään kiirettä ryhtyä tositoimiin.

Torstaina työpäivän jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Tuskin olin sisälle päässyt ja päästänyt kaksikon yhteen, kun kaikki osui kohdalleen ja pariskunta oli nalkissa melkein 10 minuuttia. Ilmeisesti Waldo ei olekaan niin avuton tapaus kuin ehdin ensin pelätä. Helpottunein mielin lähdin loman viettoon tarkoituksenani astuttaa Ruska vielä ainakin kerran toistamiseen. Pitkäperjantai kuitenkin koitti eikä Waldolla näyttänyt olevan mitään intoa astua Ruskaa uudestaan. Olin jo melko varma, että ilmeisesti tämä jäi nyt sitten yhteen astumiseen ja toivoin todella, että pentuja nyt saataisiin tällä panostuksella. Ilta kuitenkin koitti, päästin koirat käymään pihalla ja kun pariskunta saapui sisälle, Waldo ja Ruska hyppäsivät sängylleni ja 10 sekunnissa olivat jälleen nalkissa. Ihan tätä en toki ollut odottanut, kun toivoin Ruskan ja Waldon vielä ryhtyvän hommiin. Hieman vaikea suhtautua nimittäin vakavasti pentueeseen, joka hyvin mahdollisesti pistetty alulle minun sängyssäni. Podengojen hienohelmaisuus tuli taas todistettua. Astumispaikaksi kelpasi vain sänky, mutta ei pariskunta sentään romanttista musiikkia tai ruusunterälehtiä tarvinnut ;) Lauantaina Waldo ja Ruska pitivät astumisen suhteen välipäivän. Ruska kyllä heilutteli peppuaan Waldon edessä, mutta Waldoa ei kiinnostanut. Sunnuntaina Waldo päätti kuitenkin astua Ruskan vielä kolmannen kerran. Arvelin tämän olevan sitten siinä, mutta tänään vielä ennen lomalta paluuta Waldo päätti osoittaa miehisyytensä neljännen kerran. Nyt pitäisi pullien olla sen verran hyvin uunissa, että pidetään peukkuja ja toivotaan pentujen syntyvän kesäkuun alussa.

Pysykää kanavalla... kohta kenties tiedossa myös samojediuutisia ;)

Kommentit

Suositut tekstit