Pennut 8 viikkoa - huomenna ensimmäiset lentävät pesästä

Kylläpä on aika vierähtänyt. Blogin pitäminen on valitettavasti tämän pentueen osalta melkein kokonaan unohtunut, koska kolme pentue, sammaripentu, aikuiset podengot ja luonnollisesti myöskin työ, ovat vieneet kaiken ajan. Facebookiin on niin paljon nopeampaa ja helpompaa laitella kuvia ja kuulumisia. Pennut ovat kuluneiden viikkojen aikana kasvaneet hurjasti ja kaikenlaista jännää on tapahtunut. Mutta tässä pikkuiset ovat kahdeksanviikkoisina.

ESTORIAN CIRCE'S GIFT - "CIARA"
1,44 kg

ESTORIAN CALYPSO'S GIFT - "CERA"
1,36 kg

ESTORIAN CYKLOPS' PRESENT - "LOOBY"
1,58 kg

Pentujen kanssa olemme tällä hetkellä Mäntsälässä lomaviikkoa viettämässä. Neliviikkoisena pennut pääsivät ensimmäistä kertaa Mäntsälän etälaumaan viikonlopun ajan tutustumaan, mutta silloin vielä hieman jännitti ja liikkuminen jäi olohuone-takkahuone akselille. Nyt kun ikää on jo reilusti enemmän, pennut ovat suorastaan omineet vanhempieni omakotitalon. Pienten askelten kopinaa kuuluu milloin mistäkin, samoin murinaa ja haukahtelua. Yhtä reippaalla asenteella pennut olivat reilu viikko sitten myös isonvanhempieni luona, missä pennuista oli erityisen kivaa leikkiä keittiöryhmän tuolien alla. Tuolien puolapuista muodostui pikkuisille aivan loistava agilityrata. 

Kuusiviikkoisena pennut pääsivät ensimmäistä kertaa myös ulkoilemaan pakkasten hellitettyä. Huuto lumihankeen joutumisen takia oli melkoinen ja useampi päivä vierähti, ennen kuin pikkuiset innostuivat ulkoilusta. Nyt täällä Mäntsälässä pennut juoksevat muiden koirien perässä kuin mitkäkin pihalle ovesta ulos seikkailemaan. Tytöt varsinkin tutustuvat reippaasti tuohon piha-alueeseen ja muutamaan otteeseen on Cera tyttö yrittänyt jopa portin alta livahtaa aitauksen ulkopuolelle ;)



Sirutus oli melkoisen mielenkiintoinen tapahtuma. Looby oli lääkärin ensimmäinen uhri ja huusi kuin vietävä sirua laitettaessa. Ensimmäinen yritys epäonnistui pojan rimpuilun takia, mutta toinen kerta tapahtui todella pikaisesti. Silti Looby jatkoi huutamistaan varmaan kymmenisen sekuntia episodin jälkeenkin. Lääkärin mukaan yksikään aiempi pentu ei ole huutanut yhtä pahasti. Tytöt onneksi vain inahtivat ja unohtivat koko touhun melkein välittömästi :)

Nova-lastenhoitaja oli kaksi viikkoa näyttelyreissun takia muualla ja pennut olivat harvissaan menettäessään karvainen leikkikaverinsa. Jälleennäkemisen riemu sunnuntaina olikin jotain aivan mahtavaa. Pennut suorastaan kiipeävät Novan suuhun. Ja pahasta murkkuiästä kärsivät Nova suhtautuu pentuihin todella rakastavan kärsivällisesti, vaikka muiden koirien kanssa haastaakin helposti riitaa.




Energiaa näillä c-pennuilla tuntuu olevan tuplasti edellisiin pentueisiin nähden. Leikit ovat todella hurjia ja äänekkäitä ja huomiota kerjätään kasvattajalta lakkaamatta. Cera on todellinen seikkailija, joka tykkää tehdä tutkimusmatkoja omin päin. Ciara puolestaan kiipeää mielellään syliin tai olkapäälle. Looby on sellainen jässikkä, ettei paremmasta väliä. Uskomattomat äänilahjat ja reipas luonne. Tämä pentue on luoteeltaan yleisesti ottaen kauhean reipasta ja avointa. Pennut pääsivät esimerkiksi käymään tänään hevostarvikekauppa Sofinessa, missä pikkuiset tutustuivat liikkeeseen todella reippaasti ja podengomaisen äänekkäästi tervehtivät myös Sofinen podengo kaksikkoa  Olen kyllä niin ylpeä tästä kolmikosta.

Huomenna muuttavat Ciara ja Cera omiin koteihinsa. Kauhea ikävä vaivaa jo nyt ja todella paljon olen tyttöjä sylissä pitänyt ja aikaa pentujen kanssa viettänyt. Kyllä tämä luopuminen on kasvattajan työssä se kaikista kauhein vaihe. Onneksi Looby poika jää vielä kotia. Looby ei vielä sitä omaa ihmistä ole löytänyt, koska etsin pojalle juuri sitä oikeaa ja täydellistä paikkaa enkä tyydy mihinkään vähempään. Pojalla on sen verran paljon luonnetta, ettei sitä oikein voi osaamattomiin käsiin antaa ja ulkomuotokin lupailee paljon. Toivottavasti se oikea koti pojallekin lopulta löytyy :) Pojan mukaan lähtee myös oheinen pentupaketti.





Mutta niin se vain on, että aika kuluu kuin siivillä. Kolmeviikkoiset pikkuiset ovat jo terhakkaita ja energisiä podengonalkuja, joita tulen kyllä ikävöimään vielä moneen otteeseen. Tätäkin tekstiä kirjoittaessani rupeaa suorastaan itkettämään! Onneksi tytöt jäävät sijoitukseen, niin saan vielä prinsessoja luokseni useaan otteeseen hoitoon. Seuraavassa vielä kuvia kolmikosta kuluneiden viikkojen varrelta.




































Kommentit

Suositut tekstit