Pennuilla ikää 11 vko
Nyt on pennuilla ikää 11 vko ja tämä alkaa varmaan olla A-pentueen osalta viimeinen pentu-blogi viesti. Seuraavaksi saatte lukea Waldon ja Windyn kuulumisia normi-blogista aivan kuten muidenkin koiriemme osalta =D
Mutta tänne vielä hieman viime viikkojen tilannepäivityksiä.
Kokoa on pikkuisille tullut runsaasti lisää. Waldo painaa lähes 2 kiloa ja Windykin on vain hitusen takana. Ketteryyden ja uteliaisuuden pennut ovat ilmeisesti perineet äidiltään, vaikka Waldolle tuleekin Dobymaisia haihattelu hetkiä ja meno on välillä sellaista lyllertämistä. Omat nimet tunnistetaan hienosti ja kutsustakin tulleen luokse n. 40% ajasta. Maahan-käskyä ja seisomista ollaan myös treenattu. Ensinmainittu sujuu jo todella mallikkaasti varsinkin Waldon osalta, mutta seisomisessa on kyllä runsaasti petrattavaa.
Ja onhan näihin viime viikkoihin mahtunut myös runsaasti seikkailuja. Hihnassa kävelyä yritetään treenailla lähes päivittäin ja tänään onnistuttiin tekemään jo pienimuotoinen lenkki niin, että molemmat pennut olivat mukana. Pennut ovat myös tykästyneet veteen ja pari kertaa olemme käyneetkin järvellä asti uimassa. Järvi ei tosin ole lainkaan yhtä kiva kuin oma punainen kahluuvesiallas, josta saa onkia käpyjä, lehtiä ja kaikkea muuta kivaa. Vieheen perässä ollaan myös pikkuisia juoksutettu ja käytänkin omatekoista viehettä loistavasti onkena: viehe näkyviin pikkuisten eteen, niin jo tarttuvat kiinni ja antavat vetää itsensä sisälle asti. Pihaa jouduimme myös aitaamaan pienempi silmäisellä verkolla, koska neiti Windy olisi aina halunnut lähteä kakkimatkalle naapurin puolelle. No enää ei onnistu yhtä helposti. Sormet verillä aitaa asensin, mutta pysyypä pikkuiset nyt omalla pihalla.
Sekä Windylla että Waldolla on ollut myös hieman ikävämpiä seikkailuja. Viime lauantaina sain melkoisen herätyksen, kun äiti juoksi huoneeseeni ja kerti, että Windya on pistänyt ampiainen. Ilmeisesti neiti-minä-olen-fiksu-ja-taitava-saalistaja oli yrittänyt ampiaisen syödä ja saanut sen seurauksena piikistä suupieleensä. No ei siinä sitten muu auttanut kun lähteä varmuuden vuoksi Saaren eläinklinikalle päivystykseen Windya näyttämään. Matkan ajan oli todella apea ja vielä eläinlääkärissäkin hieman uninen. Rupesi kuitenkin nopeasti piristymään ja lopulta aivan tylsistyi eläinlääkärissä istuskeluun. Selvisimmekin tästä reissusta ilman lääkkeitä ja koko jutusta vain säikähdyksellä.
Myös Waldo säikäytti meidät. Pihallamme olevaan suihkulähde altaaseen oli lentänyt myrskyn jälkeen runsaasti lehtiä ja risuja, joita pikkuset ovat ahkerasti yrittäneet vedestä pois kalastella. No maanantaina Waldo kurkotti sitten hieman liian kauas hieman liian nopeasti, ja putosi pää edellä suoraan veteen. Oli hetken aikaa kokonaan uppeluksissa, mutta pääsi kuitenkin omin avuin ylös ennen kuin itse ehdin edes asiaan reagoida. Kovaa vauhtia ja todella kiukkuisena muille koirille Waldo juoksi pää kolmantena jalkana sisälle piiloon, mutta oli oma itsensä jo kymmenen minuutin päästä. Onneksi =D
Eli tällaisia seikkailuja meillä. Seuraavista seikkailuista voitte sitten lukea varsinaisesta blogista. Tämä blogi hiljenee odottelemaan seuraavaa pentuetta, johon on kuitenkin vielä runsaasti aikaa.
Mutta tänne vielä hieman viime viikkojen tilannepäivityksiä.
Kokoa on pikkuisille tullut runsaasti lisää. Waldo painaa lähes 2 kiloa ja Windykin on vain hitusen takana. Ketteryyden ja uteliaisuuden pennut ovat ilmeisesti perineet äidiltään, vaikka Waldolle tuleekin Dobymaisia haihattelu hetkiä ja meno on välillä sellaista lyllertämistä. Omat nimet tunnistetaan hienosti ja kutsustakin tulleen luokse n. 40% ajasta. Maahan-käskyä ja seisomista ollaan myös treenattu. Ensinmainittu sujuu jo todella mallikkaasti varsinkin Waldon osalta, mutta seisomisessa on kyllä runsaasti petrattavaa.
Ja onhan näihin viime viikkoihin mahtunut myös runsaasti seikkailuja. Hihnassa kävelyä yritetään treenailla lähes päivittäin ja tänään onnistuttiin tekemään jo pienimuotoinen lenkki niin, että molemmat pennut olivat mukana. Pennut ovat myös tykästyneet veteen ja pari kertaa olemme käyneetkin järvellä asti uimassa. Järvi ei tosin ole lainkaan yhtä kiva kuin oma punainen kahluuvesiallas, josta saa onkia käpyjä, lehtiä ja kaikkea muuta kivaa. Vieheen perässä ollaan myös pikkuisia juoksutettu ja käytänkin omatekoista viehettä loistavasti onkena: viehe näkyviin pikkuisten eteen, niin jo tarttuvat kiinni ja antavat vetää itsensä sisälle asti. Pihaa jouduimme myös aitaamaan pienempi silmäisellä verkolla, koska neiti Windy olisi aina halunnut lähteä kakkimatkalle naapurin puolelle. No enää ei onnistu yhtä helposti. Sormet verillä aitaa asensin, mutta pysyypä pikkuiset nyt omalla pihalla.
Sekä Windylla että Waldolla on ollut myös hieman ikävämpiä seikkailuja. Viime lauantaina sain melkoisen herätyksen, kun äiti juoksi huoneeseeni ja kerti, että Windya on pistänyt ampiainen. Ilmeisesti neiti-minä-olen-fiksu-ja-taitava-saalistaja oli yrittänyt ampiaisen syödä ja saanut sen seurauksena piikistä suupieleensä. No ei siinä sitten muu auttanut kun lähteä varmuuden vuoksi Saaren eläinklinikalle päivystykseen Windya näyttämään. Matkan ajan oli todella apea ja vielä eläinlääkärissäkin hieman uninen. Rupesi kuitenkin nopeasti piristymään ja lopulta aivan tylsistyi eläinlääkärissä istuskeluun. Selvisimmekin tästä reissusta ilman lääkkeitä ja koko jutusta vain säikähdyksellä.
Myös Waldo säikäytti meidät. Pihallamme olevaan suihkulähde altaaseen oli lentänyt myrskyn jälkeen runsaasti lehtiä ja risuja, joita pikkuset ovat ahkerasti yrittäneet vedestä pois kalastella. No maanantaina Waldo kurkotti sitten hieman liian kauas hieman liian nopeasti, ja putosi pää edellä suoraan veteen. Oli hetken aikaa kokonaan uppeluksissa, mutta pääsi kuitenkin omin avuin ylös ennen kuin itse ehdin edes asiaan reagoida. Kovaa vauhtia ja todella kiukkuisena muille koirille Waldo juoksi pää kolmantena jalkana sisälle piiloon, mutta oli oma itsensä jo kymmenen minuutin päästä. Onneksi =D
Eli tällaisia seikkailuja meillä. Seuraavista seikkailuista voitte sitten lukea varsinaisesta blogista. Tämä blogi hiljenee odottelemaan seuraavaa pentuetta, johon on kuitenkin vielä runsaasti aikaa.
Kommentit
Lähetä kommentti