Siirry pääsisältöön

Hyvästien aika

Pennut täyttivät keskiviikkona 8 viikkoa ja nyt on koittanut hyvästien aika. Tätä kirjoitellessa onkin kyyneleet silmissä ja useammat itkut on tämän viikon aikana saanut jo itkeä. Keskiviikkona lähti omaan kotiinsa Fiona, torstaina Kerttu, perjantaina Puppe, lauantaina Hymy ja nyt sunnuntaina Niva. Enää vain Mila on täällä arkea sekoittamassa ja ilahduttamassa, mutta myös tämä viimeinen neiti pääsee uuden omistajansa luokse ensi viikolla. Pennut ovat onnistuneet pitämään kasvattajatätinsä kiireisenä viime hetkille asti ja siksi tämä viimeinen blogipostaus tulee blogiin vasta nyt. Kaikista näistä pennuista varmasti kuullaan vielä monen monituista kertaa, mutta tämä pentublogi hiljenee pikku hiljaa näiden postausten osalta. Tämän tekstin myötä on nimittäin aika sanoa näkemiin Estorian Wind-pennuille. Alla olevat seisomakuvat on otettu viime viikon lauantaina ja pentuselfiet otin pentujen kanssa keskiviikkona 8-viikkois "synttäreiden" kunniaksi. Ylin kuva on otettu viime sunnuntaina ja siinä komeilee äiti Netta ja isoäiti Nova sekä kaikki kuusi pentua Fiona, Puppe, Kerttu, Mila, Niva ja Hymy yhdessä vielä kerran.

ESTORIAN WIND OF RAINY RIVERS
"Kerttu"




ESTORIAN WIND OF STORMY SEAS
"Niva"





ESTORIAN WIND OF CLOUDY CREEKS
"Mila"





ESTORIAN WIND OF MISTY MOUNTAINS
"Puppe"






ESTORIAN WIND OF MAGICAL MEADOWS
"Fiona"





ESTORIAN WIND OF FAIRY FORESTS
"Hymy"



Edellisen postaukseni jälkeen pentujen elämässä on tapahtunut paljon jännittäviä asioita. Viime viikonloppuna matkasimme pentujen kanssa jälleen mökille Somerolle ja siellä hankikanto takasi pennuille aivan uudenlaisia seikkailumahdollisuuksia. Aluksi pennut seurasivat Netan perässä kiltisti, mutta pian vauhti kiihtyi siinä määrin, että kasvattaja ei enää pysynyt tämän villin kuusikon perässä. Vähän väliä sain olla laskemassa, että kaikki pennut ovat varmasti tallessa vain huomatakseni jonkun pennuista ehtineen aivan vastakkaiselle puolelle pihaa. Onnistuin ottamaan perjantain seikkailuista ihan kivoja kuvia, joita voi ihailla tämän postauksen lopussa. Ystäväni tuli puolestaan lauantaina pentuja tapaamaan ja auttamaan perinteeksi muodostuneiden yhteispotrettien otossa. Novan ensimmäisistä pennuista lähtien olen nimittäin halunnut ottaa kuvan itsestäni pentujen kanssa mukavaksi muistoksi yhteisistä hetkistä. Tällaisten kuvien otto ei ole ihan yksinkertaista, sillä väsynyt kasvattajakin pitäisi saada edes hieman edustavaksi otoksia varten ja samalla kaikki pennut edes jollain tasolla näkyviin. En halua edes ajatella, kuinka monta kuvaa jouduimme ottamaan, mutta joukkoon mahtui onneksi tällaisia helmiä:

Mökin kuistilla kasvattaja-tädin kanssa




Hienosti sekä kasvattaja-täti että pennut ovat ehdollistuneet tuijottamaan ruokakippoa.


Ihana kuva kuusikosta


Tässä vielä vähän vauhdikkaampia kuvia mökin keinusta käsin. Huomatkaa esiin työntyvä naama...



Hankikannolla seikkailua

Viikko sitten pennut kohtasivat myös tähän astisen elämänsä suurimman järkytyksen. Kuusikko joutui nimittäin sanomaan näkemiin äidilleen Netalle. Netta pääsi kotiinsa Vantaalle hieman haukkaamaan happea ja keräämään voimia sitä hetkeä varten, kun Niva-neiti muuttaisi perässä. Sunnuntaiaamuna Netta vielä alistui pentuja imettämään, mutta kun tytön omistajat saapuivat paikalle, kiinnostus pentuja kohtaan alkoi entisestään laskea. Netta piti ihmisvanhempiaan todella tarkkaan silmällä ja kun oli aika lähteä, Netta ei taaksensa katsellut tai jäänyt pentuja kaipaamaan. Kotonaan tyttö kävi kuulemma heti nukkumaan ja nyt viikko myöhemmin, neiti on vihdoin jossain määrin toipunut raskaasta äitiydestään. Pennut eivät onneksi ihan hirveästi jääneet äitiään kaipaamaan, koska täällä näitä vara-äitejä riittää. Pennuista tuli kuitenkin Netan lähdön seurauksena aiempaa huomionkipeämpiä ja paljon olen saanut kuusikkoa rapsutella ja pusutella. Siinä samalla hiukseni ovat yleensä saaneet kyytiä, sillä pennut rupesivat kuluneen puolentoista viikon aikana toden teolla repimään ihan kaikkea. 

Pennut juoksivat perjantaina vielä näin innoissaan maitobaarin perässä.

Mökkiriekkumiset lauantaina


Sunnuntaiaamun tankkaushetki


Netan ilmeestä jo näkee, että ihan ei tämä touhu enää huvita.


Netta viimeistä kertaa pesueensa kanssa ennen kotiin lähtöä.


Sinne se äiti nyt lähti...


Pennut pääsivät seikkailulle myös alkuviikosta, kun vein pennut maanantaina ja tiistaina työpaikalleni Harjavallan yläkouluun. Siinä oli muuten melkoinen rahtaaminen, kun piti kantaa pentuaitaus, pissa-alustat, lelut, juomakuppi ym. tavarat ensin opehuoneeseen ja lopuksi vielä kuusi kaikkea muuta kuin kevyttä pentua paikalle. Yritin olla fiksu ja laitoin pennut samoihin kevytkoppiin kuin sirutusreissulla kantaakseni kaikki kerralla sisään. En kuitenkaan ollut ottanut huomioon sitä, että parissa viikossa pennuille oli tullut melkolailla painoa lisää ja onnistuin lähes läkähdyttämään itseni raahatessani koppia ja pentuja sisään. Sen verran annoin itselleni armoa, että maanantaina jätin pentuaitauksen suosiolla koululle odottamaan tiistaita sen sijaan, että olisin sitä kuljettanut myös edestakaisin. Molemmat päivät sujuivat muuten oikein hienosti ja oppilaat olivat aivan hullaantuneita näistä pehmoisista karvapalloista. Joka kerta, kun vein omia opetusryhmiäni pentuja katsomaan, opehuone oli täynnä muita opettajia ja oppilaita pentuja rapsuttelemassa ja sylissä pitämässä. Sain myös runsaasti kantoapua siinä kohtaa, kun pennut piti viedä takaisin autoon. Harvoin oppilaat ovat yhtä innokkaita auttamaan opettajaa.

Kuva pentuaitauksesta opehuoneessa










Pennut ottivat huomion keskipisteenä olemisen todella rennosti... kuusikko nimittäin nukkui melkein koko ajan. Toisaalta mikäs siinä on nukkua, kun joku koko ajan pitää hyvänä. Nämä pennut eivät kyllä mitään arastele ja jos heitä erehtyi ottamaan pentuaitauksesta ulos, vapauteen päässyt pentu yritti aika nopeasti karata myös avoimesta ovesta syvemmälle koulun syövereihin. Opettajien info oli poikkeuksellisen mukava tapahtuma tiistaina, kun opettajat saivat ajankohtaisten asioiden läpikäymisen ohella ihailla keskellä huonetta nukkuvia samojedipentuja. Toivottavasti saan myös tulevien pentujen kanssa tätä samaa perinnettä jatkaa, sillä se on paitsi pennuille loistava hetki sosiaalistua, myös oppilaille todella terapeuttinen ja mahdollisesti jopa ainutlaatuinen kokemus. 






Koulupäivä väsytti reppanat ihan totaalisesti. On se rankkaa opiskella.



Maanantaina pennut saivat uuden leikkikaverin, kun podengo kasvattini Myy tuli hoitoon. Myy ei ollut aluksi oikein innostunut pennuista, mutta nopeasti ääni muuttui kellossa ja Myystä tuli Avernan veroinen pentujen leikittäjä. Tiistaina järkytin pentuja vähän lisää pesemällä pennut vielä kerran, koska haluan aina lähettää uusiin koteihinsa mahdollisimman puhtaita pentuja. Pennut pistivät melkoisen huutokuoron pystyyn, sillä yksikään kuudesta ei oikein ollut pesusta innostunut. Järkytin pentuja vielä vähän enemmän menemällä pentujen perässä suihkuun ja raukat tuijottivat ihan hölmistyneinä älytöntä ihmistä, joka vapaaehtoisesti meni suihkun alle. Pesun jälkeen harjailin ja föönäsin pentuja ja tämä sujui huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä kuin itse pesu. Perjantaina sain tosin kokea tehneeni todella hyödyllistä työtä, kun pakkanen vaihtui vesisateeksi ja jäljelle jääneet pennut näyttivät siltä, kuin eivät olisi koskaan pesussa olleetkaan.

Siskokset suihkun raikkaana: Kerttu, Fiona, Hymy, Mila ja Niva.










Keskiviikkona koitti sitten se kaihon ja helpotuksen sekaisin tuntein odotettu hetki - pentuja alkoi muuttaa uusiin koteihinsa. Otin pentujen kanssa muistoksi vielä selfiet ja sitten Fionan omistajat tulivatkin jo tyttöä hakemaan. Jokainen pentu on saanut lähtökasteen kasvattajan kyynelistä. Kun pentujen eteen on tehnyt kahdeksan viikon aikana kaikkensa, vuodattanut kirjaimellisesti verta (nuo naskalit on pirun teräviä), hikeä ja kyyneliä ja laittanut koko sielunsa pentujen hyvinvoinnin pantiksi, pentujen lähtöä seuraa melkoinen tyhjiö. Samaan aikaan on silti äärimmäisen onnellinen siitä, että tietää tehneensä kaikkensa ja löytäneensä pennuille hyvät kodit, ja äärimmäisen helpottunut siitä, että oma arki pääsee vihdoin palaamaan takaisin normaaleihin uomiinsa. En ole pian kuukauteen ehtinyt pesemään omaa pyykkiäni lainkaan, kun pesukone on koko ajan täynnä pentupyykkiä. Normaali elämä kuulostaakin tässä kohtaa todella houkuttelevalta puhtaine pyykkeineen ja hyvin nukuttuine öineen. Mutta samalla pieni ääni pään sisällä haluaisi aina pitää kaikki pennut itsellään niin kauan kuin mahdollista. Onneksi tämän pentueen whatsapp-ryhmä on ollut jo aktiivinen ja tiedän kaikilla pennuilla uuden elämän alkaneen oikein mallikkaasti. Vielä suurempi onni on se, että Mila jäi vielä hieman pidemmäksi aikaa tänne meidän laumaan (varmistelen, ettei tytöllä ole liiallisesta ulkoilusta johtuvaa virtsatietulehdusta), joten luopumiseen tuli tällainen vähän pehmeämpi lasku. Pahinta on ollut ne kerrat, kun kaikki pennut ovat lähteneet käytännössä samaan aikaan. Silloin kämppä vasta tuntuukin tyhjältä.  

Totuus pentuselfieiden takana... tässä Fiona...


...tässä Niva...


...ja tässä vielä Hymy

Tällä kertaa pentupaketit näyttivät tältä. Sisällä oli tuttuun tyyliin esimerkiksi ruokaa, leluja, viltti, nameja, hihna/panta sekä kehuja saanut pentukansio.

Tässä Fionan ja Kertun lähdön jälkeen Puppe...


...Niva...


...Mila...


...ja Hymy

Tässä vielä Puppe siskojen kaverina varastamassa keppiä Novalta






Puppe Milan kanssa nameja kerjäämässä


Sitten oli jäljellä enää Mila, Niva ja Hymy, sekä kasa podengoja.






Podengot pääsivät sohvalle syömään turvaan Hymyltä, Milalta ja Nivalta.

Nyt siis olemme Wind-pentujen osalta siinä pisteessä, että kuusikon seikkailut jatkuvat uusien omistajiensa luona. Fionalla on jo oma insta-tili @magicalsamoyedfiona samoin Pupella @samoyedpuppe. Nivan edesottamuksia saa varmasti seurattua pentujen äidin Netan instatilillä @nettapuff. Saa nähdä saavatko muutkin pennut omat instatilit. Nyt on kuitenkin aika sanoa tämän blogin osalta näkemiin näille pennuille ja toivottaa oikein paljon onnea uusille omistajille. Pitäkää minun rakkaista kullanmuruistani huolta!

Ps. Lopuksi vielä kuvia viime viikonlopulta.













































































Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Estorian Wind-pennut syntyivät

Seuraava sukupolvi Estorian sammareita näki päivänvalonsa eilen keskiviikkona 9.2.2022. Pentujen äiti on oma kasvattini Netta (Estorian Northern Wind) ja isä Elmo (Tuiskulumen Deputy Dante).

Seuraavat Estorian-sammarit laitettu alulle..?

Kolme vuotta sitten syntyivät ensimmäiset Estorian-samojedit ja nyt on toivottavasti laitettu alulle toinen sukupolvi Estorian-sammareita. Netta (Estorian Northern Wind) treffasi keskiviikkona 8.12. ja perjantaina 10.12. komeaa Elmoa (Tuiskulumen Deputy Dante).