2 viikkoa takana ja silmät kaikilla auki

Yksi viikko vierähti jälleen eteenpäin ja nyt pennut ovat jo 2-viikkoisia. Tähän heti postauksen alkuun synttärikuvat kuusikosta.

 ESTORIAN TEMPTING TIGEREYE
"Tigru"

musta poika

ESTORIAN OPULENT OBSIDIAN

"Obi"

vihreä poika

ESTORIAN EXQUISITE EMERALD

"Emerald"

liila tyttö

 ESTORIAN OUTSTANDING ONYX

"Onyx"

sininen poika

ESTORIAN STUNNING SAPPHIRE

"Safiiri"

punainen tyttö

ESTORIAN TRIUMPHANT TOPAZ

"Topaasi"

keltainen poika

Kulunut viikko on ollut melko vauhdikas, sillä viikkoon on mahtunut monenlaista extraa - eikä pelkästään penturintamalla. Yhden päivän sairastin kotona ja koululle saapui keskiviikkona vieraita Kiinasta asti. Perjantaina olin 8-luokkalaisten kanssa katsomassa Umo jazz-konserttia Porissa. Livestream on edelleen toiminut hyvin ja oppilaiden kanssa olemme voineet koulussa tuijottaa välillä pentujen edesottamuksia. Tämä on vähän vähentänyt stressiä pennuista, kun näkee töissäkin kaiken olevan hyvin. Pentuterapia on muutenkin tullut todella tarpeeseen, sillä lisämurheita ovat tällä viikolla aiheuttaneet parin naapurin karkailevat koirat. Viime viikon sunnuntaina päällemme juoksi lenkiltä kotiin tultaessa naapurin valkoinen paimenkoira (tätä samaa jatkunut jo puolitoista vuotta eikä loppua näy) ja keskiviikkona toisen naapurin amerikanakita. Paimenkoira meinasi tulla päällemme jälleen perjantaina, mutta onneksi koira ei tajunnut portin olevan auki vaan jäi aitansa taakse räksyttämään, mutta tänään tuli sitten jälleen akita päälle juuri kun lähdin nuorison ja sammarien kanssa lenkille. Hieman jo pelottaa käydä lenkillä, kun ei ikinä tiedä, milloin jompikumpi näistä koirista säntää päälle. Siinä kun on oikeasti aika isonkin tappelun riski olemassa. Varsinkin kun yhtenä osallisena on vasta synnyttänyt Aida, joka ei yhtään kaipaisi kyllä tällaista lisästressiä.

Pentulaatikossa oli ihan leppoista sairastaa

No onneksi sentään pentulaatikossa kaikki on mennyt suhteellisen hyvin. Pennut alkavat muistuttaa jo ihan oikeita koiranpentuja, mistä kertoo myös pentujen monipuolistunut äänimaailma. Tämän viikon aikana laatikosta on kuulunut niin haukuntaa kuin murinaakin. Muutaman kerran on kaverin häntä tai tassu jo päätynyt jonkun toisen suuhun maisteltavaksi. Myös pieniä luonne-eroja on ehkä jo havaittavissa. Safiiri on tytöistä ehkä se äkkinäisempi sähikäinen, vaikka onkin kooltaan se pienempi. Pojista Topaasi huutaa helposti, jos nukkumapaikka ei miellytä, samoin Onyx. Obi on aika rentojätkä ja Tigru samaten. Tigrulla on kokoa jo niin paljon, ettei pojalla ole oikeastaan niskaa laisinkaan. Tigru ja Emerald menivät itseasiassa molemmat jo eilen yli kilon. Punnituksista on tosin tullut sen verran haastavia, koska tuo vaaka on niin kauhean pieni, että nyt ei tule enää ihan joka päivä kaikkia pentuja edes punnittua. Mutta selvästi kaikille nyt ruoka maistuu ja painoa tulee lisää niin, että pennut kasvavat oikein silmissä.

Pentueen pienin Safiiri

Pentueen suurin Tigru

Myös podengojen kiinnostus pentulaatikon tapahtumiin kasvaa kasvamistaan ja muutaman kerran podengoja on jo pentuhuoneeseen livahtanutkin pentuja katsomaan. Erityisesti Hestia haluaisi päästä pentuja hoivaamaan ja Gaia, joka normaalisti on oikea ADHD-podengo, on tullut nyt pari kertaa todella nätisti ja varovaisesti pentuja haistelemaan. Aidan "huoleton äiti"-tyyli jatkuu eikä Aidaa näytä hirveästi haittaavan muut koirat pentuhuoneessa. Aidaa joutuu välillä ihan muistuttamaan, että hänen tehtävänään on edelleen putsata pentujen jätökset laatikosta. Toisaalta ei minuakaan hirveästi innostaisi pentujen pyllyjä omalla kielelläni pestä ;) Mutta sen verran välinpitämättömästi Aida tuota tehtävää välillä hoitaa, että tänään joutui Onyx jo ensimmäisen kerran pyllypesulle ihan kylppäriin asti. Oli ilmeisesti istahtanut oman kakkansa päälle aika lahjakkaasti ja sen näköinen oli takapuolikin.

Hestia tutkimassa pentuja

Aida yritti luistaa imetyksestä nukkumalla häkissä... no minä siirsin pennut perässä 😂

Pennuilla avautuivat tällä viikolla silmät. Jo alkuviikosta luomet liikkuivat niin vahvasti, että olin ihan varma silmien avautuvan hetkenä minä hyvänsä. Jouduin kuitenkin malttamaan torstaihin asti, ennen kuin sain ensimmäisen kerran katsoa pentuja silmästä silmään. Onyxilla silmät taisivat aueta ensimmäisenä, mutta heti perässä olivat Emerald, Topaasi ja Obi. Tigrulla silmät aukesivat vasta perjantai aamusta ja Safiirilla perjantai illasta. Tänään kaikki ovat jo tapittaneet tyytyväisinä eteensä ja kummastelleet, kuka ihme tuo olento on, joka koko ajan on antamassa pusuja ja lepertelemässä typerällä äänellä. 😅

Vaikka pentulaatikossa onkin kaikki pääasiassa sujunut ihan hyvin, niin olen ollut hieman huolissani Safiirista. Tyttö jäi aluksi niin paljon kasvussa muita jälkeen, että liikkeetkin ovat selvästi olleet jotenkin huterammat ja kömpelömmät. Vaikka hitaammalle kehitykselle on runsaasti ihan vaarattomia selityksiä, niin neuroottisena kasvattajana kaikki vakavimmat vaihtoehdot alkoivat tietenkin kummitella mielessä vesipäästä kaikenlaisiin neurologisiin ongelmiin. Hitaamman kasvun lisäksi kiinnitin erityistä huomiota siihen, että Safiiri jäi muita helpommin pyörimään ympyrää, kun Aida tuli pentulaatikkoon imetystä varten. Aida ei tosin tässä tilanteessa yhtään tehnyt pentujen suunnistammista maitobaarille helpommaksi, sillä usein Aida itsekin pyörähti pentulaatikossa pari kertaa ympäri niin, että maidon tuoksun seuraaminen on ollut extravaikeaa. Sen verran tilanne kuitenkin huoletti mieltä, että kysyin asiasta myös lääkäriltä samalla kun soittelin hänelle Aidan kuulumisia. Lääkäri ei kuitenkaan kovin huolestuneelta vaikuttanut vaan sanoi, että usein pentueessa on yksi tai useampikin pentu, joilla istukka on voinut olla kiinnittynyt vähän huonommin eikä pentu siksi ole saanut kohdussa niin paljon happea. Tämä voi ensimmäisten viikkojen aikana syntymän jälkeen näkyä niin, että kehitys hieman junnaa paikallaan. Useimmiten näistäkin pennuista tulee kuitenkin täysin terveitä ja normaaleja aikuisia koiria. Käytännössä heti tämän puhelun jälkeen Safiiri rupesikin skarppaamaan ja tänään näin neidin kiipeävän jo ensimmäistä kertaa Aidan päälle. Nyt kun pennut myös kävelevät enemmän ja enemmän ryömimisen sijasta, niin Safiirikaan ei jää samallalailla pyörimään enää ympyrää. Myös silmien avautuminen toi selvästi neidille varmuutta liikkeisiin, vaikka eiväthän nuo vielä oikeasti juuri mitään silmillään näe.

Muutama kuva Safiirista, jonka kielikin elää omaa elämäänsä

Safiiri kiipeämässä Aidan päälle

Pennut saivat tänään 2-viikkois synttäreidensä kunniaksi pentupannat kaulaan. Tämä on eka kerta, kun käytän pantoja. Pannat ovat ainakin siinä mielessä hyödylliset, että kuvista näkee heti, kuka on kuka. Sen verran isot nuo pannat tosin ovat, etten uskalla jättää niitä pentujen kaulaan silloin kun en ole itse paikalla. Parempi pelata varman päälle, ettei joku vielä jää tassustaan pantaan jumiin. Uusimman virstanpylväänsä kunniaksi pennuilta on tänään leikattu myös kynsiä. Aikamoiset neulat nuo kynnet jo olivatkin, joten syytä olikin niitä lyhennellä. Pennut saivat tänään myös ensimmäistä kertaa matolääkettä. Ekan madotuksen olen hoitanut perinteisesti canexilla, joka ei ole ihan niin vahvaa myrkkyä kuin useimmat muut matolääkkeet. Seuraavat madotukset teen yleensä axilurilla, joka on canexia tehokkaampaa, mutta sen takia juuri en sitä mieleläni ihan pikkupennuille anna. Kovin innostuneita pennut eivät lääkkestä olleet, mutta onneksi pennut eivät osaa vielä sylkeä mitään pois suustaan.

Tänään ja eilen pennut pääsivät myös hengailemaan pentulaatikon ulkopuolelle vähän pidemmäksi aikaa. Hyvin maistui uni turvallisen laatikon ulkopuolellakin niin kauan, kun pääsi kaverin kylkeen kiinni. Kiinnostus suurta maailmaa kohtaan oli sen jälkeen se verran suuri, että pennut yrittävät jo kovasti pois laatikosta ihan itsenäisesti... varsinkin jos haistavat Aidan siinä ulkopuolella.

Pentulaatikon ulkopuolella nukkumassa

Vankilapakoa suunnittelemassa

Vankilapako käynnissä

Tällainen oli siis pentujen toinen viikko täällä Harjavallassa. Lopuksi vielä pari kuvaa lisää... niitä kun ei voi koskaan olla liikaa.

Emerald äipän kainalossa