Tempperamenttiset pikku hirviöt

Kuten tämän postauksen otsikkokin ehkä kertoo, pennuista on viikon mittaan kuoriutunut aitoja pikku hirviöitä. Muistuttavat välillä pikemminkin velociraptoreita kuin söpöjä viattomia koiranpentuja. Tätä on ehkä vaikea uskoa, kun näitä viikkopotretteja katsoo, mutta pian saatte taas lukea, millaisia sekopäitä täällä kasvaa.

ESTORIAN HELLION FAIRY QUEEN

MEI

ESTORIAN HECTIC GOBLIN KING

BRUTUS

ESTORIAN HEROIC ELF KING

MILO

Ennen kuin kerron tästä pentujen hirviö-vaiheesta, ensin vähän positiivisia asioita. Pennut ovat aika hyvin ruvenneet sisäistämään meidän porukan päivärytmin. Toisin sanoen pennut riehuvat pääasiassa päivällä ja nukkuvat öisin. Päivän aikana tapahtuvat päikkärit ovat koko ajan lyhyempiä, minkä seurauksena pennut malttavat öisin nukkua aiempaa paremmin. Iltariehumisten jälkeen valojen sammuttaminen on pennuille selvä merkki, että nyt ruvetaan nukkumaan. Tämä on ehdottomasti podengopentujen parhaimpia puolia, sillä tämäkin kolmikko nukkuu jo tosi hienosti koko yön. Tai lattialle ilmestyneistä pissoista ja kakoista päätellen, eivät sentään koko yötä, mutta kuitenkin niin hyvin, että käyvät vain tarpeillaan ja jatkavat sitten unia. Aamulla herääminen tapahtuu joskus seitsämän aikoihin, mutta esimerkiksi viikonloppuna onnistuttiin jatkamaan aamu-unia vähän pidempäänkin pienten riehumisten jälkeen. Viikonloppuna pennut saattoivat päästä aamulla myös hetkeksi kainaloon nukkumaan (shh - ei kerrota tästä tuleville kodeille) ja tämä hieman edesauttoi tuota pitkään nukkumista. Sisäsiisteydestä ei varsinaisesti ole vielä mitään tietoa, mutta ehkä noin 70% pissoista osuu jo pissa-alustojen päälle. Eli toivoa on ja tunnetusti podengoilla sisäsiisteyden oppiminen voi kestää oman aikansa. 

Ihanat Mei ja Milo

Koko porukka tunki mökillä syliin, kun katselin sellaista elokuvaa, jossa oli pelottavia ääniä. Eipä äänet pelottaneet enää lainkaan sen jälkeen, kun pääsivät syliin nukkumaan.

Pentujen nukkumatottumuksissa on muuten mielenkiintoisia pieniä eroja. Mei nukahtaa käytännössä mihin vain. Usein neiti hakeutuu johonkin omaan rauhaan, mutta aivan yhtä hyvin tyttö voi nukahtaa vaikkapa keskelle lattiaa. On myös hyvin tavallista, että Mei ja Milo nukkuvat vieretysten ja Brutus puolestaan jossain vähän kauempana. Milo on sellainen sylikoira, että jos vain mahdollista, poika nukahtaisi aina syliin. Brutus puolestaan kaipaa kovasti jo sohvalle ja kiipeää kaikista mieluiten sohvan selkänojalle nukkumaan. Nyt poika löysi myös uuden lempipaikan, hyllyn, jossa on pentujen lakanoita. Niiden päällä on tosi kiva paitsi painia myös nukkua 

Sohvalle nukahtanut Mei

Brutus sohvan selkänojalla

Milo nukahti syliin

Brutuksen uusi lempipaikka

Rentoa köllöttelyä selkänojalla

Milo


Mei

Tämän kehittyneen unirytmin negatiivinen puoli on ehdottomasti se, että päivisin pennuilla riittää virtaa todella paljon. Siis TODELLA paljon! Hestian oli pakko lähteä viikon hermolomalle, kun neitiä alkoi selvästi jo ärsyttää tämä pentujen sekopäinen ralli. Välillä kolmikolla on sellainen hepulikohtaus päällä, että suorastaan törmäilevät seiniin, huonekaluihin, toinen toisiinsa ja aikuisiin koiriin. Kaikki lelut saavat kyytiä ja pennut ovat todennäköisesti piilottaneet ainakin puolet niistä leluista, joiden oli tarkoitus lähteä pentupaketeissa mukaan. Niissä onkin kiva etsiminen ensi viikolla, kun muuton aika tulee. Leluiksi kelpaavat myös muovipussit, pahvilaatikot, sohvankulma, Novan häntä, Avernan korva ja käytännössä mikä vaan pentujen hampaiden ulottuvilla oleva. Crocsien kanssa painimisesta on tullut myös pentujen suosikki ajanvietettä ja kengät ovatkin vähän väliä kadoksissa. Välillä en voi ottaa yhtään askelta ilman, että lahkeessa roikkuu joku pieni velociraptori. Viikonloppuna pakkasin mökillä autoa ja astuin juuri portaita alas, kun Mei tarrasi lahkeeseen kiinni. No jalan liike ei siinä sitten ihan heti pysähtynyt ja seurauksena Mei lensi seuraavalle portaalle naama edellä. Itkuhan siitä tuli, mutta onneksi pennut ovat kuin pieniä lapsia. Riitti että vähän silitin ja pussasin päätä sekä sanoin "ei suhun oikeasti sattunut", niin neiti oli taas valmis riehumaan.

Olen ihan liian söpö tyttö nimeltäni Mei

Katsokaa kuinka komea olen! T. Milo

Näytän ihan enkeliltä, mutta oikeasti olen pikku paholainen. T. Brutus

Pennuilta löytyy luonnetta joka päivä enemmän ja enemmän. Mei on alusta asti ollut pikkuinen äkäpussi, mutta muutaman viime päivän aikana Brutuksesta on tullut myös todellinen öykkäsi boss-mies. Brutus on nyt muutamaan otteeseen onnistunut aloittamaan ihan kunnon rähinän. Eilen Brutus kiusasi ensin Miloa niin, että homma kehittyi todelliseksi riidaksi. Mietin jo, pitääkö poikien väliin mennä ennen kuin jompaan kumpaan oikeasti sattuu. Loppujen lopuksi Milo suuttui niin pahasti, että hän sai veljensä selätettyä, vaikka olikin aluksi selvästi altavastaaja. Tämän selätyksen jälkeen riita onneksi loppui. Hetken päästä Brutus kiusasi jo Meitä samalla lopputuloksella. Tämän jälkeen Brutus tuli syliini hakemaan lohtua ja oli aloittaa rähjäyksen isoäitinsä Freyan kanssa. Tämä poika voi vielä aiheuttaa harmaita hiuksia omistajilleen. 😅 Toivottavasti Ricky-eno pistää pojan nopeasti ruotuun. 

Selfie Milon kanssa

Tässä Mei

Ja viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä vielä Brutus

Näistä pennuista tuntuu löytyvän tempperamenttia enemmän kuin yhdestäkään aikaisemmasta podengopentueestani, mutta samalla nämä kolme ovat varmaankin sosiaalisimmat ja rohkeimmat pikku popot, mitä täältä on maailmalle lähtenyt. Pennut eivät tunnu hätkähtävän yhtään mistään. Vaikka joku aikuinen pennuille suuttuisi, meno vain kiihtyy. Ulkona ei hirvitä edes läheiseltä ampumaradalta kuuluvat paukkeet. Tällä asenteella pennut todennäköisesti sopeutuvat ilman ongelmia myös kaupunkielämään, vaikka eivät vielä ole hirveästi autoja nähneetkään. Autossa matkustaminen sen sijaan sujuu jo oikein mallikkaasti. Olemme käyneet jo kolmena viikonloppuna mökillä ja sieltä pennut ovat löytäneet itselleen sellaisen seikkailuja täynnä olevan puuhamaan, että silmät pitäisi olla selässäkin. Perjantaina kun viimeksi mentiin mökille, yksi pentu katosi ja toinen pentu tippui lampeen ensimmäisen tunnin aikana. Yhdessä kohtaa kaikki kolme pentua olivat maistelemassa jotain sientä ja minulle tuli kauhea kiire paimentaa pennut takaisin sisään. Muistissa on liiankin elävästi Freyan veljen Alvinin sairaalareissu, kun poika juuri ennen omaan kotiinsa muuttoa söi juuri mökillä jotain sientä ja sairastui sen seurauksena.

Pojat 😆

Näky sängystä pari yötä sitten

Mei-mei

Tulipa tähän monta kuvaa putkeen nyt Meitä 😅

Tässä vielä yksi

Paita ja peppu eli Milo ja Mei

Brutus taas sohvan selkänojalla

En mä yrittänyt tuota häntää syödä!

Milon tyyny

Kaiken kaikkiaan en voisi olla näihin pentuihin yhtään tämän tyytyväisempi. Niin ihanan luonteikas ja kaunis kolmikko kyseessä. Pennut lähtevät ensi viikolla ja siitä tulee kyllä haikeat jäähyväiset, vaikka toisaalta on kyllä ihan kiva, että elämä palaa normaaliksi. Tämä kolmikko kerjää ja vaatii niin paljon huomiota, että koko ajan saisi olla pentujen kanssa seurustelemassa ja leikkimässä. Onneksi on näitä aikuisia koiria, jotka välillä viihdyttävät pentuja, niin ei omat sormet ja varpaat ole koko ajan verillä. Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Ensi viikolla on näillä näkymin tämän pentueen viimeisen pentupostauksen vuoro. 

Johdot vaaravyöhykkeellä, kun pennut halusivat sohvalle nukkumaan

Tämä on mökillä pentujen lempi nukkumapaikka

Vähän epäselvä kuva, mutta Mei pääsi tuolille ihmettelemään

Ps. Juuri kun tässä kirjoittelin blogia ja kehuin pentujen rohkeutta, Brutus bongasi keittiön lattialle tippuneen pussin eikä enää uskaltanut mennä keittiöön, koska siellä oli jotain uutta ja pelottavaa. Todella rohkea pentu siis kyseessä 😂