Seitsämännen viikon seikkailut

Tänään pennut täyttivät 7 viikkoa. Mihin tämä aika oikein katoaa? Ensi viikon lopulla kaikki pennut lähtevät jo omiin koteihinsa ja Harjavallassa pitäisi tottua jälleen pennuttomaan elämään. Vaikka jo odotankin pissa-kakka-rallin loppua, paremmin nukuttuja yöunia ja rauhallisempia televisionkatseluhetkiä, tulee tästä pusuja ja haleja kerjäävästä kuusikosta luopuminen olemaan todella vaikeaa. Onneksi kaikille on tiedossa hyvät kodit ja varmasti kuulen kuusikon kuulumisia ja saan tavata pentuja tulevaisuudessa. Tällä viikolla selvisi muuten myös kuusikon tulevat kutsumanimet, ne näkyvät alla viikkopotrettien yhteydessä.

ESTORIAN WIND OF RAINY RIVERS
"Kerttu"
narttu, merkkiväri keltainen, tuleva kotipaikka Nokia



ESTORIAN WIND OF STORMY SEAS
"Niva"
narttu, merkkiväri punainen, tuleva kotipaikka Vantaa



ESTORIAN WIND OF CLOUDY CREEKS
"Mila"
narttu, merkkiväri vihreä, tuleva kotipaikka Vantaa



ESTORIAN WIND OF MISTY MOUNTAINS
"Puppe"

uros, merkkiväri musta, tuleva kotipaikka Turku



ESTORIAN WIND OF MAGICAL MEADOWS
"Fiona"
narttu, merkkiväri sininen, tuleva kotipaikka Pori



ESTORIAN WIND OF FAIRY FORESTS
"Hymy"
narttu, merkkiväri liila, tuleva kotipaikka Espoo



Pupen nimi on ollut tiedossa alusta alkaen, mutta tytöillä oli kaikilla ensi alkuun nämä rekkarinimistä väännetyt työnimet. Niistä luopuminen on aina hieman haikea ja vaikea hetki. Uusiin nimiin oppiminen vaatii oman aikansa, mutta aika hyvin nämä nimet jo suusta sulahtavat. Eniten haasteita on ollut oppia lellikkini aka Cloudy-neidin uusi nimi, mutta nyt alkaa kaunis Mila-nimi onneksi sopia jo suuhun. Nimi Mila tarkoittaa "herttaista" tai "suloista". Toivottavasti nimi tulee olemaan enne ja Cloudy/Mila on aikuisena myös suloinen neitokainen. Myös Fairy sai sammarille täydellisesti sopivan nimen, Hymy, ja kutsun tätä ylienergistä neitokaista tällä hetkellä pieneksi "Hymytyttöpatsaakseni". Rainysta tulee uudessa kodissaan Kerttu. Tämä hieno nimi tuo mieleeni tomeran ja päättäväisen luonteen. Tomeruutta tästä tytöstä kyllä löytyykin eli hyvän nimen ovat tulevat omistajat myös tälle neidille valinneet. Netan kaveriksi lähtevää Stormya kutsutaan puolestaan tästä eteenpäin nimellä Niva, mikä tarkoittaa nopeasti virtaavaa joen kohtaa. Nimi muistuttaa hauskasti isoäiti Novan nimeä ja luontonimet ovatkin aina itselleni suuria suosikkeja sammareita nimetessä. Lopuksi vielä Magicista tulee Fiona, mikä nimenä tuo mieleeni fantasiakirjat tai Disney-prinsessat, eli nimi sopii oikein hyvin tytön rekisterinimen taika-teeman kanssa yhteen.  

Pennut löytyvät nyt myös kennelliiton rekisteristä

Tällä viikolla näistä kuudesta on kuoriutunut todellisia samojedeja. Toisin sanoen pennut eivät haluaisi millään tulla sisälle ulos päästyään. Kaikki kutsut kaikuvat kuuroille korville (poikkeuksena ruokakupin helistely, jolloin pennuille tulee todella kiire äkkiä sisälle syömään) ja jos yritän hakea pentuja sisälle, riiviöt juoksevat karkuun. Jos saan yhden pennun kannettua sisään, samalla oven avauksella toinen pentu karkaa takaisin ulos. Ulkona pennut riehuvat pää kolmantena jalkana. Välillä maistellaan pensaan oksia, syödään lunta (ja toisten koirien kakkoja, nam), juostaan hippaa, vaanitaan kaveria ja vedetään kilpaa ulos salakuljetettua lelua. Harjavallassa piha on onneksi sen verran pieni, että sieltä pennut vielä saa yleensä väkisin paimennettua sisään. Sen sijaan Somerolla viikonloppuna, pennut levittäytyvät yläpihalla niin laajalle alueelle, että oli täysi työ pitää kaikkia silmällä. Hieman jo hirvittää tuleva viikonloppu, kun menemme pentujen kanssa kolmannen kerran mökkeilemään. Pahoin pelkään, että pennut levittäytyvät myös alapihalle ja siinä kohtaa on kyllä ihan mahdoton enää pysyä kaikkien perässä. Onneksi aikuiset koirat aika hyvin auttavat pentujen paimentamisessa ja joku aikuinen onkin yleensä aina pentujen lähettyvillä silloinkin, kun riiviöt lähtevät kauemmaksi seikkailemaan. Onneksi saan pennut halutessani eristettyä yläpihan pikku aitaukseen niin, ettei tarvitse olla koko ajan silmiä myös selässä. 

Näissä kahdessa kuvassa pennut näyttävät vielä kilttiä puoltaan. Sisällä mökissä suosikki nukkumapaikkoja oli joko tämän hyllyn alla...


...tai keittiön pöydän ja tuolien alla.

Pennut seikkailemassa mökillä.

Viikonloppuna mökillä oli melkoinen myrsky, minkä seurauksena pennuille löytyi maasta paljon mielenkiintoista tutkittavaa kuten oksia, käpyjä ja havunneulasia. Tuuli oli sen verran kova, että itseäni hieman jopa hirvitti, mutta pentuja ei edes tuuli estänyt ulkoilemasta sydämensä kyllyydestä. Viikonloppu oli myös leudompien kelien jälkeen todella kylmä ja yöllä lämpötila meni reippaasti pakkasen puolelle. Olin ajatellut antaa pennuille mahdollisuuden nukkua yön kuistilla, mutta ennustettu pakkanen sai minut toisiin ajatuksiin. Pennut olivat kuitenkin selvästi lukeneet ajatukseni ja tiesivät alkuperäisistä suunnitelmistani, sillä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pennut aloittivat ison metakan, minkä seurauksena Netta ja pennut saivat jäädä loppu yöksi kuistille. Omat yöunenikin saivat jatkua poikkeuksellisen pitkään, kun pennut vetivät tyytyväisesti sikeitä pitkälle aamuun. Tulevana viikonloppuna en taida edes yrittää saada pentuja sisälle. Nukkukoot kuistilla, jos siellä uni kerran maistuu paremmalta.

Kuistin pöydän alta löytyvät tällaiset kivat tyynyt, joiden päällä nukkua.




Viikonloppuna myös Hestia pääsi leikittämään pentuja ja nyt Hestia on jälleen pentujen suosikki täti, jonka päällä saa kipeillä ja korvia purra niin paljon kuin sielu sietää. Välillä leikki tosin yltyy niin kovaksi, että joudun muistuttamaan Hestiaa pentujen olevan huomattavasti häntä pienempiä.

Mökillä vieraili viikonlopun aikana myös Milan (Cloudy) ja Pupen perheet sekä Elmo-isä omistajineen. Pennut esittelivät itsestään pääasiassa sitä kilttiä ja rauhallista puolta - toisin sanoen kuusikko veteli vierailuiden aikana pitkälti sikeitä. Omistajille voikin olla pienimuotoinen järkytys, kun he saavat lopulta tutustua näiden kuuden rasavillin todellisiin luonteisiin. Elmo-iskää pennut eivät ihan hirveästi kiinnostaneet. Huomion nimittäin varasti Elmon morsmaikku Netta. Poika selvästi muisti, että joulukuussa oli treffit ja ne olisi ollut kiva vielä uusia. Nova ei oikein osannut päättää, miten tähän vävypoikaan pitäisi suhtautua. Välillä Nova yritti vikitellä Elmoa itselleen ja toisessa hetkessä Nova olisi mieluummin antanut pojalle selkäsaunan. Jos Netta ei tule voittamaan vuoden äiti titteliä, niin Nova sen sijaan saattaa kisata vuoden kauhein anoppi kisassa tämän vierailun jälkeen. 😂 Pentuja väsytti niin hirveästi Elmon vierailun aikana, ettei kuusikko hirveästi tehnyt isäänsä tuttavuutta, mutta onnistuimme onneksi saamaan yhden kuvan, missä on koko perhe kasassa.

Koko perhe samassa kuvassa koossa.


Tässä Cesar vähän ihmettelee tytärtään.


Netta poseeraa hienosti ja Windy-podengo liehittelee Elmoa.


Tässä kuvassa Averna ja Windy Elmon ja Cloudyn/Milan kanssa.


Elmo ja kasa pentuja.


Välillä Elmo vähän ihmetteli, mitä nämä oikein ovat.

Vaikka pennut ovat tähän asti näyttäneet tuleville omistajilleen pääasiassa vain sitä kilttiä ja rauhallista puoltaan, todellisuus alkaa olla jotain ihan muuta. Ensinnäkin pennut rakastavat tällä hetkellä aikuisten koirien ärsyttämistä. Vähän väliä joku kuusikosta alkaa haukkua ja härkkiä valittua uhria (pääasiassa Novaa, Nefiä tai Windya, koska tästä kolmikosta saa yleensä isoimman reaktion aikaiseksi). Sitten kun kiusan kohde hermostuu ja antaa vähän "hampaasta" alkaa kauhea itku. Tässä kohtaa tietenkin käyn yleensä varmistamassa, että ei kai pentuun oikeasti sattunut, mutta joka kerta itku paljastuu oscarien-arvoiseksi esitykseksi sympatiapisteiden kerjäämiseksi. Itkua nimittäin seuraa joka kerta uusi ja yleensä vielä raivoisampi ärsytysyritys, kunnes pennun huomion varastaa kaverin ohiheilahtava häntä. Podengot pysyvät tällä hetkellä todella visusti sohvalla turvassa, mutta tämä ei estä pentuja seisomasta sohvan edessä haukkumassa tai hyppimässä sohvaa vastaan kuin mitkäkin kengurut. 

Cloudyn aka Milan tuleva omistaja otti minusta ja Milasta tällaisen kuvan.


Hän otti kuvan myös minusta Nivan/Stormyn ja Milan kanssa.

Itsekin seurailen pentujen touhuja yleensä turvallisesti sohvalta käsin. Näihin touhuihin lukeutuu lattialistojen järsiminen, pissa-alustojen repiminen, tuolin jalkojen maistelu, lelujen suolistaminen ja sisarusten kiusaaminen. Tila ei meinaa riittää, kun koko kuusikko juoksee edestakaisin keitiön ja olohuoneen väliä. Sohvan alla leikkiminen on myös todella suosittua ja silloin voisi kuvitella maanjäristyksen olevan käsillä. Kun istahdan pentujen kaveriksi lattialle, saavat yleensä vaatteeni, varpaani, sormeni ja hiukseni melkoista kyytiä. Onneksi pennut käyttävät edelleen yllättävän vähän piraijamaisia hampaitaan ja yllätyshyökkäyksen seurauksena on aivan yhtä todennäköistä saada pusuja kuin uusin lävistyksiä naamaan. Toisaalta nämä pusutkaan eivät aina ole kaikista mukavimmasta päästä, sillä usein pennut haluaisivat antaa niitä syötyään juuri toistensa kakkoja. Vaikka pennut lähtökohtaisesti tuoksuvatkin ihanilta pennuilta, nämä pennut "tuoksuvat" aivan yhtä usein kirjaimellisesti p**kalta. 😅 Näiden pentujen perskarvat tuntuvat myös keräävän koko ajan kakkaa itseensä ja vähän väliä jollain on pylly likaisena. Tänä aamuna ihmettelin, miksi Hymy (Fairy) oikein itkeskelee. Kun selvittelin asiaa, raukka oli saanut takamuksensa ihan täyteen kakkaa. Ei mitään aavistusta, kuinka neiti siinä oli onnistunut, mutta epäilen neidin vahvasti istuneen oman kakkansa päälle. Takamusta oli aamulla ennen töihin lähtöä kiva pestä puhtaaksi. 

Väsyneet nukkujat tänään ennen töihin lähtöä.

Tuota kakan kertymistä takamukseen selittää osaltaan myös se, että pennuilla on ollut välillä myös hieman löysempää kakkaa. Suurin syy on todennäköisesti tuo toisten kakkojen syöminen, mutta osittain syynä on varmasti myös uusi ruoka, jota olen pennuille antanut. Tähän mennessä pennut ovat tosiaan syöneet Brit Caren lammas-riisi penturuokaa. Osalla pennuista on kuitenkin silmät värjäytyneet todella pahasti ja nyt aloin epäillä tätä kyseistä ruokaa syypääksi. Varsinkin kun kuulin myös pentujen isällä olleen pentuna samanlaista ongelmaa Brit Caren kanssa. Kävinkin hakemassa pennuille ruoaksi Nutriman penturuokaa. Se on maistunut pennuille todella hyvin, mutta tietenkin ruokinnan muutokset helposti myös sekoittavat vatsaa. Onneksi kukaan ei ole ripulilla (sen sotkun määrää en halua edes ajatella), mutta tuohon pumpulimaiseen pentuturkkiin tarttuu heti ihan kaikki, myös kakka, jos se on pikkuisenkin normaalia löysempää. 

Näin meillä kerjätään ruokaa. 





Lampaat laiduntavat ruokakippojen ääressä.

Tulevalla viikolla pentujen elämään tulee oletettavasti sellainen muutos, että Netta äiti lähtee hermolomalle omaan kotiinsa, ennen kuin Niva seuraa äitinsä perässä uusiin seikkailuihin viikon päästä. Pennut pääsevät myös ensi viikon alussa töihini mukaan viihdyttämään yläkoulun oppilaita. Lisäksi pennut on tarkoitus pestä vielä toistamiseen, ennen kuin kuusikko muuttaa omiin koteihinsa. Pentupakkaukset alkavat onneksi olla melkein valmiita ja tänään tulivat myös pentujen rekkarit postissa. Vielä pitää hakea tokmannilta lisää muovitaskuja, että saan kaikki ohjeet pentukansioihin mahdutettua. Mutta loppusuoralla tosiaan ollaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että seuraava blogipostaus tulee näillä näkymin olemaan viimeinen postaus Estorian Wind-pennuista. Sitä siis vielä odotellessa. 

Lopuksi vielä video pennuista ulkoilemassa Harjavallassa.

Kommentit

Suositut tekstit