Seitsämännen viikon seikkailut
Tänään pennut täyttivät 7 viikkoa. Mihin tämä aika oikein katoaa? Ensi viikon lopulla kaikki pennut lähtevät jo omiin koteihinsa ja Harjavallassa pitäisi tottua jälleen pennuttomaan elämään. Vaikka jo odotankin pissa-kakka-rallin loppua, paremmin nukuttuja yöunia ja rauhallisempia televisionkatseluhetkiä, tulee tästä pusuja ja haleja kerjäävästä kuusikosta luopuminen olemaan todella vaikeaa. Onneksi kaikille on tiedossa hyvät kodit ja varmasti kuulen kuusikon kuulumisia ja saan tavata pentuja tulevaisuudessa. Tällä viikolla selvisi muuten myös kuusikon tulevat kutsumanimet, ne näkyvät alla viikkopotrettien yhteydessä.
ESTORIAN WIND OF RAINY RIVERS
"Kerttu"
narttu, merkkiväri keltainen, tuleva kotipaikka Nokia
ESTORIAN WIND OF STORMY SEAS
"Niva"
narttu, merkkiväri punainen, tuleva kotipaikka Vantaa
ESTORIAN WIND OF CLOUDY CREEKS
"Mila"
narttu, merkkiväri vihreä, tuleva kotipaikka Vantaa
ESTORIAN WIND OF MISTY MOUNTAINS
"Puppe"
uros, merkkiväri musta, tuleva kotipaikka Turku
ESTORIAN WIND OF MAGICAL MEADOWS
"Fiona"
narttu, merkkiväri sininen, tuleva kotipaikka Pori
ESTORIAN WIND OF FAIRY FORESTS
"Hymy"
narttu, merkkiväri liila, tuleva kotipaikka Espoo
...tai keittiön pöydän ja tuolien alla.
Mökillä vieraili viikonlopun aikana myös Milan (Cloudy) ja Pupen perheet sekä Elmo-isä omistajineen. Pennut esittelivät itsestään pääasiassa sitä kilttiä ja rauhallista puolta - toisin sanoen kuusikko veteli vierailuiden aikana pitkälti sikeitä. Omistajille voikin olla pienimuotoinen järkytys, kun he saavat lopulta tutustua näiden kuuden rasavillin todellisiin luonteisiin. Elmo-iskää pennut eivät ihan hirveästi kiinnostaneet. Huomion nimittäin varasti Elmon morsmaikku Netta. Poika selvästi muisti, että joulukuussa oli treffit ja ne olisi ollut kiva vielä uusia. Nova ei oikein osannut päättää, miten tähän vävypoikaan pitäisi suhtautua. Välillä Nova yritti vikitellä Elmoa itselleen ja toisessa hetkessä Nova olisi mieluummin antanut pojalle selkäsaunan. Jos Netta ei tule voittamaan vuoden äiti titteliä, niin Nova sen sijaan saattaa kisata vuoden kauhein anoppi kisassa tämän vierailun jälkeen. 😂 Pentuja väsytti niin hirveästi Elmon vierailun aikana, ettei kuusikko hirveästi tehnyt isäänsä tuttavuutta, mutta onnistuimme onneksi saamaan yhden kuvan, missä on koko perhe kasassa.
Vaikka pennut ovat tähän asti näyttäneet tuleville omistajilleen pääasiassa vain sitä kilttiä ja rauhallista puoltaan, todellisuus alkaa olla jotain ihan muuta. Ensinnäkin pennut rakastavat tällä hetkellä aikuisten koirien ärsyttämistä. Vähän väliä joku kuusikosta alkaa haukkua ja härkkiä valittua uhria (pääasiassa Novaa, Nefiä tai Windya, koska tästä kolmikosta saa yleensä isoimman reaktion aikaiseksi). Sitten kun kiusan kohde hermostuu ja antaa vähän "hampaasta" alkaa kauhea itku. Tässä kohtaa tietenkin käyn yleensä varmistamassa, että ei kai pentuun oikeasti sattunut, mutta joka kerta itku paljastuu oscarien-arvoiseksi esitykseksi sympatiapisteiden kerjäämiseksi. Itkua nimittäin seuraa joka kerta uusi ja yleensä vielä raivoisampi ärsytysyritys, kunnes pennun huomion varastaa kaverin ohiheilahtava häntä. Podengot pysyvät tällä hetkellä todella visusti sohvalla turvassa, mutta tämä ei estä pentuja seisomasta sohvan edessä haukkumassa tai hyppimässä sohvaa vastaan kuin mitkäkin kengurut.
Itsekin seurailen pentujen touhuja yleensä turvallisesti sohvalta käsin. Näihin touhuihin lukeutuu lattialistojen järsiminen, pissa-alustojen repiminen, tuolin jalkojen maistelu, lelujen suolistaminen ja sisarusten kiusaaminen. Tila ei meinaa riittää, kun koko kuusikko juoksee edestakaisin keitiön ja olohuoneen väliä. Sohvan alla leikkiminen on myös todella suosittua ja silloin voisi kuvitella maanjäristyksen olevan käsillä. Kun istahdan pentujen kaveriksi lattialle, saavat yleensä vaatteeni, varpaani, sormeni ja hiukseni melkoista kyytiä. Onneksi pennut käyttävät edelleen yllättävän vähän piraijamaisia hampaitaan ja yllätyshyökkäyksen seurauksena on aivan yhtä todennäköistä saada pusuja kuin uusin lävistyksiä naamaan. Toisaalta nämä pusutkaan eivät aina ole kaikista mukavimmasta päästä, sillä usein pennut haluaisivat antaa niitä syötyään juuri toistensa kakkoja. Vaikka pennut lähtökohtaisesti tuoksuvatkin ihanilta pennuilta, nämä pennut "tuoksuvat" aivan yhtä usein kirjaimellisesti p**kalta. 😅 Näiden pentujen perskarvat tuntuvat myös keräävän koko ajan kakkaa itseensä ja vähän väliä jollain on pylly likaisena. Tänä aamuna ihmettelin, miksi Hymy (Fairy) oikein itkeskelee. Kun selvittelin asiaa, raukka oli saanut takamuksensa ihan täyteen kakkaa. Ei mitään aavistusta, kuinka neiti siinä oli onnistunut, mutta epäilen neidin vahvasti istuneen oman kakkansa päälle. Takamusta oli aamulla ennen töihin lähtöä kiva pestä puhtaaksi.
Väsyneet nukkujat tänään ennen töihin lähtöä.
Tuota kakan kertymistä takamukseen selittää osaltaan myös se, että pennuilla on ollut välillä myös hieman löysempää kakkaa. Suurin syy on todennäköisesti tuo toisten kakkojen syöminen, mutta osittain syynä on varmasti myös uusi ruoka, jota olen pennuille antanut. Tähän mennessä pennut ovat tosiaan syöneet Brit Caren lammas-riisi penturuokaa. Osalla pennuista on kuitenkin silmät värjäytyneet todella pahasti ja nyt aloin epäillä tätä kyseistä ruokaa syypääksi. Varsinkin kun kuulin myös pentujen isällä olleen pentuna samanlaista ongelmaa Brit Caren kanssa. Kävinkin hakemassa pennuille ruoaksi Nutriman penturuokaa. Se on maistunut pennuille todella hyvin, mutta tietenkin ruokinnan muutokset helposti myös sekoittavat vatsaa. Onneksi kukaan ei ole ripulilla (sen sotkun määrää en halua edes ajatella), mutta tuohon pumpulimaiseen pentuturkkiin tarttuu heti ihan kaikki, myös kakka, jos se on pikkuisenkin normaalia löysempää.
Tulevalla viikolla pentujen elämään tulee oletettavasti sellainen muutos, että Netta äiti lähtee hermolomalle omaan kotiinsa, ennen kuin Niva seuraa äitinsä perässä uusiin seikkailuihin viikon päästä. Pennut pääsevät myös ensi viikon alussa töihini mukaan viihdyttämään yläkoulun oppilaita. Lisäksi pennut on tarkoitus pestä vielä toistamiseen, ennen kuin kuusikko muuttaa omiin koteihinsa. Pentupakkaukset alkavat onneksi olla melkein valmiita ja tänään tulivat myös pentujen rekkarit postissa. Vielä pitää hakea tokmannilta lisää muovitaskuja, että saan kaikki ohjeet pentukansioihin mahdutettua. Mutta loppusuoralla tosiaan ollaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että seuraava blogipostaus tulee näillä näkymin olemaan viimeinen postaus Estorian Wind-pennuista. Sitä siis vielä odotellessa.
Kommentit
Lähetä kommentti