Raivokkaasti rääkyvät 3-viikkoiset

Kun viikko sitten kirjoitin edellisen postaukseni, en olisi osannut odottaa maailman muuttuvan niin radikaalisti heti seuraavana aamuna. Toivottavasti tästä blogista on edes vähän iloa lukijoilleen kaikkien sota-uutisten keskellä. Myös pentujen elämässä on tapahtunut kuluneen viikon aikana paljon muutoksia. Olen esimerkiksi edellisissä postauksissani kehunut sitä, kuinka kilttejä pentuja nämä kuusi ovat olleet. No, en kehu enää! Mutta ensin taas tuttuun tyyliin nämä 3-viikkois potretit koko kööristä.

ESTORIAN WIND OF RAINY RIVERS
narttu, painoa 1265grammaa, merkkiväri keltainen

ESTORIAN WIND OF STORMY SEAS
narttu, painoa 1205grammaa, merkkiväri punainen

ESTORIAN WIND OF CLOUDY CREEKS
narttu, painoa 1305grammaa, merkkiväri vihreä

ESTORIAN WIND OF MISTY MOUNTAINS
"Puppe"
uros, painoa 1265grammaa, merkkiväri musta

ESTORIAN WIND OF MAGICAL MEADOWS
narttu, painoa 1175grammaa, merkkiväri sininen

ESTORIAN WIND OF FAIRY FORESTS
narttu, painoa 11260grammaa, merkkiväri liila

Nämä Wind-pennut olivat ensimmäiset kaksi viikkoa jotenkin poikkeuksellisin hiljaisia samojedipennuiksi. Kehuskelin asialla selvästi liikaa, sillä viikko sitten tilanne muuttui kuin yhdessä yössä. Nyt nämä kuusi rääkyvät! Huutavat siis niin kovaa, korkealta ja koko sydämensä kyllyydestä, että monta kertaa olen ollut varma, jonkun vähintään katkaisseen jalkansa. Huuto alkaa heti, kun pennut heräävät ja jatkuu siihen asti, että Netta tulee antamaan pennuille maitoa. Ja koska Netta on sellainen äiti kuin on... no sanotaanko näin, että sitä huutoa voi joutua kuuntelemaan hetken jos toisenkin. Onneksi ruokinnan jälkeen pennut yleensä hiljenevät, mutta välillä itkua aiheuttaa myös hyvän nukkumapaikan löytämisen vaikeus. 

Aamun piristys 24.2.

Nämä ovat edelleen tällaisia ihania sylipentuja.


Pennut saivat myös takamuksessaan olevien merkkien vahvistukseksi väripannat. Ne ovat vielä hieman isot ja meinaavat päätyä pentujen etutassujen väliin, mutta jahka pennut kasvavat, pysyvät paremmin oikealla paikallaan ja auttavat pentujen tunnistamista myös kuvissa. 

Tällä viikolla pennut ovat äänenkäyttämisen lisäksi oppineet myös kävelemään ja leikkimään. Kävely on tietenkin edelleen hieman huojuvaa, mutta nyt 3-viikkoisina, pennut pysyvät kävellessään jo ihan hyvin pystyssä, vaikka välillä saattaa joku vähän huojahdella tai pyörähtää kyljelleen. Poikkeustilanne tosin syntyy, jos pennut eksyvät sellaiselle lattiaosuudelle, jossa ei ole lakanaa tai muuta vilttiä suojana. Silloin pennuista tulee bambeja heikolla jäällä ja huutokuoro alkaa jälleen. Jos vain yksi pentu huutaa sydäntäsärkevästi, tietää lähes poikkeuksetta pennun onnistuneen eksymään paljaalle lattialle. Käytännössä kerran päivässä joku pentu pitää "pelastaa" ja ohjata varmemmille vesille. Käytännössähän olen kyllä laittanut lakanat peittämään koko pentuhuoneen lattiaa, mutta Netalla on tapana kuopia ne pois tieltä, koska äiti-koira haluaa mieluiten nukkua paljaalla ja viileällä lattialla. 

Pentujen iltapeuhaamiset 28.2. 

Tällä viikolla aloitin myös pentupakettien kasaamisen. Netta on onnistunut varastamaan pentukasseista jo kaksi lelua, jotka neiti on taidokkaasti suolistanut puolessa minuutissa. 

Fairy otti kavereihin vähän pesäeroa


Tämä pieni hylje (aka Fairy) otti pesäeroa myös tänään illalla.

Kävelyn lisäksi, pennut myös leikkivät joka päivä enemmän. Ensin leikkiä oli jokin yksittäinen kaverin jalan maistaminen tai leikkimurahdus, mutta nyt selvästi enemmän haetaan jo sisaruksiin kontaktia muulloinkin kuin nukkumaan mennessä (pennut nukkuvat yllättäen edelleen kaikista mieluiten ihan toistensa kyljessä kiinni). Nyt pennut jo heiluttavat välillä häntäänsä ja kutsuvat toinen toisiaan leikkeihin. Mistään kovin rajuista leikeistä ei vielä toistaiseksi ole kyse ja oikeastaan vain minun sormeni tuntuvat tällä hetkellä saavan kyytiä. Pennuille on kuluneen viikon aikana ilmestyneet hampaat ja raukkaparkojen ikeniä on kutittanut siihen malliin, että kuusikko olisi koko ajan kaluamassa sormiani. Pian ollaan siinä pisteessä, että en voi enää antaa pentujen pureskella itseäni, sillä nuo naskalit alkavat kohta tehdä todella kipeää.

Koko kööri nukkumassa edelleen, kuinka ollakaan, keossa.

Imetystilanteet alkavat olla aika ahtaita

Pennut jakautuivat kolmen koplaan, tässä Rainy, Fairy ja Magic.


Tässä puolestaan Puppe, Stormy ja Cloudy

Pennuista on ruvennut kuluneen viikon aikana näkymään lisää myös tulevia luonteita. Tällä hetkellä Rainy tuntuu tytöistä ehkä itsenäisimmältä. Rainy ei esimerkiksi aina oikein pidä siitä, jos otan hänet kesken seikkailujen syliin. Stormy ja Magic ovat aivan mahtavia pusukoneita, jotka eivät ikinä jätä käyttämättä tilaisuutta antaa monta märkää pusua. Cloudy on myös välillä todella innokas pussailija ja niin itse asiassa Fairy, Rainy ja Puppekin. Pupessa on mielestäni jo nyt hieman äijä asennetta. Poika on hyvinkin röyhkeä syömään tunkiessaan. Cloudy puolestaan on kuluneen viikon aikana innostunut hakemaan nukkumapaikkaa kaikkialta vähän korkeammalta. Välillä tyttö yrittää kiivetä jopa pentulaatikon suojakaiteen päälle. Muulloin Cloudy viihtyy oikein hyvin sisarustensa päällä. Fairy vaikuttaa edelleen melko jästipäältä ja kun tyttö tuijottaa minua, en voi olla miettimättä, mitä maailmanvalloitus suunnitelmia neitokaisella mahtaa päässä liikkua.

Herttainen ja ihana Stormy


Pieni ja pippurinen Magic

Äijä ja rentojätkä Puppe

Jästipää ja huutaja Fairy

Itsenäinen ja itsepäinen Rainy

Kiipeilijä ja kaikkialle änkeävä Cloudy

Pennut eivät vielä ole virallisesti päässeet osaksi laumamme arkea, mutta Nova ja podengot ottavat koko ajan enemmän ja enemmän vapauksia sen suhteen, kuinka usein käyvät pentuhuoneessa pyörähtämässä. Aika herkkänä saan kuulostella Netan mielialoja näiden vierailujen aikana - välillä vieraat ovat tervetulleita, välillä Nettaa selvästi vähän ärsyttää. Freyalla ja Hestialla on selvästi kisa siitä, kumman pennuista on kyse ja Freya on vähän väliä rähjäämässä Hestialle, jos toinen yrittää mennä pentuja katsomaan. Windy kieltäytyy tällä hetkellä melkein kaikista lenkeistä, koska hän haluaa jäädä vahtimaan pentuja. Eilen sain naureskella, kun kävin etsimässä neitiä ennen iltalenkkiä ja löysin Windyn pentuhuoneesta piilottamasta pentujen pissoja viltin alle. Tänään puolestaan aamu-ulkoilulta sisälle tultuamme Hestia livahti ensimmäistä kertaa tekemään pentujen kanssa oikeaa tuttavuutta. Kun huomasin tilanteen, Hestia oli jo heittäytynyt kyljelleen ja kolme pentua oli imemässä maitoa keskari podengon nisistä. 😅 Ja maitoa selvästi tuli ainakin jonkin verran, koska pennut olivat oikein tyytyväisiä. Kaikkein tyytyväisin oli siltikin Hestia, joka oli onnensa kukkuloilla päästessään hoitamaan vauvoja. Myös Nova on kuluneen viikon aikana kiinnostunet pennuista selvästi enemmän. Novaa ei pentujen hoitaminen varsinaisesti kiinnosta, mutta hän haluaa olla kovasti nuuhkimassa ja tuuppimassa pentuja ikään kuin leikkiin yllyttäen. Jahka nuo pennut tuosta vähän kasvavat ja kehittävät loputkin naskalihampaansa, Novan kiinnostus todennäköisesti tulee jonkin verran laantumaan.

Hestia meidän vara-äiti.


Hestia leikittämässä pentuja

Pentuhuoneessa on rauha maassa...

...kun neljä äitiä vahtii tilannetta silmä kovana.

Tänään pennuilla oli iso päivä, sillä kuusikko sai sekä matolääkkeen että maistaa ensimmäistä kertaa jauhelihaa. Kiinteän ruoan tarjoaminen on aina jännittävä hetki, sillä jotkut pennut eivät kiinteästä oikein meinaa innostua, kun taas toiset veisivät ruoan mukana käden ja lautasenkin. Tämä kuusikko kuului selvästi jälkimmäiseen porukkaan. Viikkopotretteja ottaessani päätin käyttää houkuttimena jauhelihaa seisomakuvia varten ja jos pentujen naskalit olisivat olleet yhtään enemmän esillä, sormeni olisivat nyt täynnä verisiä haavoja. Pennut käyttäytyivät kuin eivät olisi ikinä ruokaa saaneetkaan. Seisomakuvatkin onnistuivat poikkeuksellisen hyvin, kun pennut keskittyivät niin antaumuksella tähän uuteen makuelämykseen. Kun laitoin loput jauhelihasta lautasella syömistä varten, lautanen katosi samantien kuhisevan piraija - tai siis samojedi - parven alle ja pennuille meinasi tulla oikein riita siitä, kuka saa lautasta eniten nuolla. Huomenna pitää heti ottaa käyttöön isompi lautanen, että kaikille varmasti on tilaa tulla lautasen ääreen syöpöttelemään. Myös matolääke upposi pentujen sisuksiin kuin paraskin herkku. Tämä lupaa hyvää pentujen tulevan ruokahalun kannalta. Tuskin on kovin nirsoja pentuja tulossa.

Pennut antavat toisilleen pusut, kun kaverin suu maistuu niin hyvältä jauhelihalta. 

Pian Netta voi ottaa vielä useammin näin rennosti (kuvassa siis sekä Netta että äitinsä Nova), kun pennut oppivat syömään kiinteää ruokaa.

On se äitiys raskasta puuhaa

Tänään - tai pikemminkin jo eilen illalla - pennut myös muuttivat pois pentulaatikosta ihan oma-alotteisesti. Kun tulin eilen töistä, kaksi pentua oli kiivennyt pentulaatikon korotetun laidan yli ja illalla pois tunkivat muutkin pennut. Totesin, että mitä sitä turhaan on pentuja laittaa enää laatikkoon nukkumaan, jos he mieluummin simahtavat keskelle lattiaa tai Netan käytössä olleeseen podengojen pehmopetiin. Rakensin vain keittiön puoliväliin aidan niin, etteivät pennut vielä eksy koko keittiön alueelle. Tässä vähän suunnittelen, että viikonloppuna voisi olla hyvä hetki purkaa pentulaatikko, niin pennuilla on enemmän tilaa leikkiä ja temmeltää. 

Wind pennut päättivät siirtää leikkinsä pentulaatikon ulkopuolelle 1.3.

Ahtimus ei haitannut edes ruokataukoa

Tähän petiin mahtuvat melkein kaikki kuusi yhdessä nukkumaan

Tällainen oli siis pentujen kolmas viikko. Tulevalla viikolla pentujen reviiri oletettavasti kasvaa, kun pääsevät vähän seikkailemaan myös olkkariin ja tutustumaan enemmän lauman muihin koiriin. Tässä vielä pari yhteispotrettia ja viimeinen video tältä erää. Jatketaan jälleen ensi viikolla.