Rasittavat rasavillit

Voi tätä kasvattajan arkea. Pentujen synnyttyä odotat kuin kuuta nousevaa, että niiden silmät avautuvat. Parin viikon ikäisten pentujen kohdalla odotat, että ne alkavat kävelemään. Neljän viikon ikäisenä odotat, että pennut pysyisivät hereillä pidempiä aikoja ja jaksaisivat leikkiä enemmän. Kuuden viikon ikäisenä odotat, että pennut menisivät jo pian takaisin nukkumaan 😂 Kuluneen viikon aikana pennuista on siis kuoriutunut suorastaan rasittavia rasavilleja. Laastareille on tullut käyttöä (kiitos neulanterävien hampaiden), huonekalut saavat kyytiä siinä missä lelutkin ja joka askeleella saa varoa jaloissa pyöriviä pienokaisia. Toisin sanoen jo 10 minuutin leikkien jälkeen rupeat vilkuilemaan kelloa ja miettimään, milloinkohan pennnut ovat saaneet väsytettyä itseään tarpeeksi ja voit yrittää laittaa niitä nukkumaan? Lopputulos saattaa silloin tosin olla tätä luokkaa:

Telma haluaisi leikkimään

Poikia ei vieläkään väsytä

Pennut täyttivät siis todellakin jo 6 viikkoa ja kuluneen viikon aikana niistä on kuoriutunut vielä kauheampia piraijoita ja termiittejä. En muista aikaisempien podenpentujeni purreen näin kamalasti, mutta ehkä aika kultaa muistot. 😅 Eivät nämäkään pennut tietenkään pahaa tarkoita, mutta kovin kiinnostuneita ovat testaamaan kaikkea hampaillaan. Aika hyvin pennut toisaalta lopettavat, kun niitä komentaa (lue: murisen pennuille tiukasti), mutta rauha harvemmin kestää kovin pitkään. Osaavat pennut toki antaa myös pusuja, mutta usein kieli vaihtuu aika nopeasti hampaisiin.

Aapo ei osaa päättää, pitäisikö antaa pusuja vai syödä kasvattajan nenä

Ennen kuin kerron pentujen viikon edeottamuksista lisää, haluan ensin jakaa viikon potrettikuvat. Tällä kertaa sain apulaiseksi kuvien ottoon isäni, joka napsi pennuista tunnollisesti kymmeniä ellei jopa satoja kuvia. Pentujen seisomakuvilla on kuitenkin ikävä tapa epäonnistua ja jokaisessa kuvassa on aina jotain pielessä. Pentu joko seisoo väärin, korva tai kuono puuttuu kuvasta tai sitten kuva on vain tärähtänyt. Yritin saada kuitenkin valikoitua neljä parasta alle. Tänään parhaan seisojan titteli menee ehdottomasti Willowlle aka Telmalle, mutta nyt onneksi myös pojat suostuivat ihan kivasti seisomaan.

Estorian Eostre's Spell "Aapo"


Estorian Eostre's Hex "Valo"


Estorian Eostre's Willow "Telma"


Estorian Eostre's Daffodil "Dafne"


Pennut ovat tällä viikolla saaneet ulkoilla lisää ja kävimme myös vierailulla pentujen Alvin-enon luona tuossa naapurissa. Sinne Dafne tulee parin viikon päästä muuttamaan eikä Alvin vielä taida aavistaa, millaisen hurrikaanin hän on kaverikseen saamassa. Dafne on edelleen porukan pienin mutta myös tempperamenttisin, vaikka muutkin pennut ovat kyllä osanneet tällä viikolla laittaa ihan uuden vaihteen silmään. Dafne on siitä huolimatta edelleen se pentu, joka murisee jopa minulle, jos erehdyn keskeyttämään neidin leikit pahaan aikaan. Mutta toivottavasti Alvin ja perheen kissat Mila, Pipsa ja Peto (sekä marsu Pete) pitävät huolen siitä, ettei neidin ego pääse kasvamaan liian suureksi. 

Pipsa-kissaa eivät pennut hirveästi kiinnostaneet

Kissan lelut olivat sen sijaan pennuista aika kova hitti

Valo sai tutustua siskonsa tulevaan petiin

Sitten tulikin kiire takaisin leikkimään

Totta kai molemmat tytöt olisivat halunneet saman lelun



Dafne sai sen sentään hetkeksi ihan itselleen

Pojat tappelivat myös samasta lelusta... kyllä nämä siis todellakin aitoja podengoja ovat.

Aapo innostui onneksi myös Alvinista

Alvin eno leikitti pentuja hienosti pihalla

Viikonloppuna oltiin mökillä ja ulkona oli niin lämmin ja aurinkoista, että pennut viihtyivät pitkiäkin aikoja pihalla... sekä pentuaitauksessa että sen ulkopuolella. Silloin sai kyllä juosta aika vauhdikkaasti jo pentujen perässä, etteivät ne päätyneet pinteeseen.

Älkää kysykö, mitä tässä kuvassa tapahtuu...


Dafne nukahti crocsin päälle

Telma kutsuu veljiään leikkimään

Juomakippo oli kovin jännittävä

Aapolle maistui lelu

Dafnella on vauhti päällä

Mitäs mielenkiintoista siellä aidan toisella puolella on?

Hestia-täti tietenkin

Pojat yhdessä kopassa

Aapo taisi simahtaa, mutta Valo vielä tarkkailee ympäristöään

Hestia leikittää pentuja


Telma tyttö on siskoaan selkeästi herttaisempi tapaus. Ei sillä, että se podengon kohdalla paljon mitään tarkoittaisi, sillä juuri Telma puri tänään sormeeni reiän. Mutta Telma tosiaan on selkeästi se joukkion herkkis, joka eniten hätkähtää, jos jostain kuuluu jokin kova uusi ääni tai jos aikuiset koirat vähän toisilleen rähähtää. Tosin viikon edetessä Telmakin on ruvennut kyllä tällaiseen menoon tottumaan ja muutenkin kyllä palautuu todella nopeasti, vaikka ensin hieman pysähtyisi jotain asiaa kauempaa ihmettelemään. Kovia ääniä lukuunottamatta tyttö ei kyllä tunnu mitään pelkäävän ja mielellään seikkailee kauaksi kaikista muista. Mutta tämän neidin kanssa ei todennäköisesti tarvitse tulevaisuudessa vääntää samanlailla käyttä kuin Dafnen kanssa.  Telma on myös todella seurallinen ja kovasti kaipaa huomiota. Neidistä saakin edes jotain kuvia välillä otettua, vaikka suurin osa kuvista alkaa tätä nykyä olemaan todella epätarkkoja (tai kuvia pelkistä hännänpäistä ja korvista), kun pennut liikkuvat niin vauhdikkaasti. Varsinkin pojista on välillä ihan mahdoton saada kuvia, kun aina tuntuvat olevan menossa hereillä ollessaan. Valosta kuvia on kaikista vähiten, kun aina poika on jossain jotain säätämässä.

Kaunis ja (ainakin välillä) herttainen Telma





Dafne sai varastettua palan porkkanaa... maistui ilmeisesti hyvälle, koska pian muut yrittivät sen varastaa itselleen.

Tytöt pötköttelevät yhdessä

Dafnella nousi tällä viikolla jo korvat!


Siskokset painii

Freya ja hoitotäti-Hestia nukkuvat, kun pennuilla on kaikki hyvin.

Molemmat pojat ovat ihan käsittämättömän kovia jätkiä! Kumpikaan ei yhtään arastele painia Hestiankaan kanssa, vaikka itseäni välillä ihan hirvittää seurata Hestian otteita. Tytöllä kun on kuitenkin niin iso suu, että koko pentu melkein mahtuu sinne kerralla. Aapo ja Valo eivät ole kuitenkaan moksiskaan edes hieman kovakouraisemmista otteista, pikemminkin päinvastoin. Aapo varsinkin antaa takaisin samalla mitalla. Aapo on myös ihan mahdoton Novan kanssa. Nova kulkee muristen edes takaisin olkkaria ja Aapo juoksee perässä näykkien Novan tassuja. Mökillä kävi vierailulla viikonloppuna myös Vappu ja Hilppa sammarit, ja ihan sama meno oli kyseisten tyttöjenkin tassujen kanssa. En yhtään ylläty, jos sekä Aapon että Valon kanssa joutuu asioita vääntämään vähän rautalangasta ja hakkaamaan päätään seinään, eivät nimittäin ihan heti luovuta, kun jotain saavat päähänsä. Aapon lempipuuhaa on purra nenää ja Valo olisi koko ajan järsimässä hihansuuta tai housunlahjetta. Ja kuten jo sanoin, Valosta varsinkin on vaikea saada kuvia, kun poika on niin itsenäinen säätäjä ja menee minne huvittaa. Ja jos syliin pitää päästä, niin molemmat pojat kyllä kiipeävät syliin, piste. 😂 Crocsit ovat muuten osoittautuneet myös näiden pentujen suosikki purukaluiksi eli tulevat siinä suhteessa kyllä ihan äitiinsä.  

Aapo pöhköilee sylissä

Aapo syö sormea

Katsokaa tuota Aapon kuonon irokeesiä!

Mä vähän vaan maistan tätä hihaa - t. Valo

Meillä kävi tosiaan lauantaina mökillä vieraana entinen sijoitustyttöni Vappu ja nykyinen sijoitustyttöni Hilppa (Estorian Exquisite Emerald). Lisäksi mökillä olivat myös vanhempieni Waldo (pentujen isoisä) ja Junnu (pentujen eno) sekä siskoni Pepsi (pentujen isosetä). Oli kerrassaan mahtavaa huomata, että pennut olivat kuin kalat vedessä näinkin ison lauman keskellä. Ne vain juoksentelivat koiran luota toisen luo pelkäämättä yhtään ketään. Olen todella rakastunut näiden pentujen ulospäinsuuntautuneeseen luonteeseen, sillä ne ovat kyllä todella sosiaalisia ja innokkaasti tunkevat jokaisen vastaantulijan syliin, vaikka kyseessä olisi ihan ventovieras ihminen. 

Ison lauman keskellä

Nelikko kerrankin hereillä yhteisessä kuvassa

Hyvin kelpasi myös kaverini syli

Samoin isääni oli pakko päästä heti morjestamaan ja kiivetä syliin

Edes mammani rollaattori ei pentuja pelottanut, päinvastoin renkaita varsinkin ihmeteltiin kovasti.

Sijoitustyttöni Dafne ja Hilppa... Dafne tuumii, että tällaiseksi minäkin kasvan isona!

Myös kasvattajan syli kelpaa... Valolla oli tosin vauhti päällä ja olisi jo halunnut tässä kohtaa päästä takaisin tutkimaan paikkoja.

Tänään koko nelikko nukahti vielä syliin. Valo makasi käteni päällä, Aapo siinä alla ja tytöt vielä jalkojen päällä. Valitettavasti takamukseni puutui niin pahasti, että pakko oli viedä pennut koppaan lopulta nukkumaan. 

Tällä viikolla pennut ovat melkeinpä kokonaan muuttaneet jo pentuhuoneesta pois. Oikeastaan ne ovat siellä vain silloin, kun olen itse poissa kotoa tai silloin, kun tarvitsen edes hetkeksi hermolepoa. Pennut ovat muuton myötä leimaantuneet todella vahvasti varsinkin Novaan (jota pennut ärsyttävät eikä Nova jaksaisi yhtään karvojensa repimistä) ja Hestiaan (joka sekä leikkisi että imettäisi pentuja, koska valeraskauden takia nisistä tulee edelleen maitoa). Pennut nukkuvat mielellään isompien koirien kyljessä kiinni ja kovasti he katsovat aikuisista koko ajan mallia. Toivottavasti tämä minun koirieni tapa haukkua milloin millekin äänelle ei ihan kauheasti ehtisi pentuihin tarttua 😅 Dafne kyllä jo osoitti aika hienoa oppimiskykyä haukkumalla kertaalleen naapurista kantautuville äänille. 

Aapo ja Telma

Aapo ja Dafne pääsivät hetkeksi sohvalle


Kyllä mahtuu vielä! Tytöt siis myös tuolla takana, pojat edessä. 

Novan viereen oli ihan pakko päästä, vaikka Nova kuinka murisisi.

Samoin Hestian viereen


Suurimman osan aikaa pennut tosin edelleen nukkuvat näin nätisti yhdessä... siihen asti, että joku herää ja alkaa repiä kaverin korvaa.

Tällainen vauhdikas viikko siis takana. Seuraavaksi alkaa itselläni viimeinen työviikko ennen kesälomaa ja sen jälkeen päästään pentujen kanssa muuttamaan mökille. Ekalla lomaviikolla olisi tosin tarkoitus käydä morjestamassa Vappua ja Hilppaa uudestaan sekä ainakin Bono-iskää. Eli paljon on seikkailuja vielä edessä jo ennen omiin koteihin muuttoa.

Kommentit

Suositut tekstit