Me ollaan jo 3-viikkoisia... ja ihan oikeita koiria

Rakkaat pienet Estorian-pennut täyttivät tänään 3-viikkoa ja nyt nelikolla alkaa olla ihan oikeita koiran elkeitä. Ensi alkuun pennuista vappu-potretti ja sitten perinteiset 3-viikkoiskuvat.

Daffodil, Willow, Hex ja Spell

Estorian Eostre's Willow
690g


Estorian Eostre's Daffodil
611g


Estorian Eostre's Hex
728g


Estorian Eostre's Spell
710g


Kuluneen viikon aikana pennut ovat alkaneet seikkailemaan pentulaatikon ulkopuolella. Nostan nelikon yleensä monta kertaa päivässä pentulaatikosta pois, mutta muutaman kerran joku pennuista on uskaltanut lähteä laatikosta itsekin seikkailemaan. Yöt ollaan vielä nukuttu laatikossa, mutta päivällä otetaan jo pitkiä päiväunia laatikon ulkopuolella. Vielä alkuviikosta Freya keräsi pennut mieluiten laatikkoon nukkumaan - Willow rukka eksyi itse laatikon ulkopuolelle ja rääkyi kuin viimeistä päivää Freyan yrittäessä tyttöä kantaa takaisin laatikoon - mutta nyt Freyaa ei enää niin paljon stressaa, vaikka pennut nukkuisivatkin keskellä pentuhuoneen lattiaa. Tämäkin päivä on mennyt käytännössä kokonaan laatikon ulkopuolella. Pennut itse tuntuvat saavat parhaiten unta, kun heidän päälleen heittää viltin tai jos he saavat kivuta puoliksi syliin nukkumaan. Harvemmin pennut vieläkään nukkuvat kovin kaukana toisistaan, vaan yleensä pentuhuoneesta löytyy aina tiivis kasa söpöyttä.

Alkuviikosta nukuttiin tosiaan vielä näin tiiviisti pentulaatikossa... ja podengomaiseen tyyliin paras paikka nukkua oli tietenkin tyynyn päällä.








Välillä Freya uskaltaa jo vahtia vauvoja vähän kauempaa

Pentujen nukkumista on jotenkin niin rauhoittava seurata, että olen päätynyt itsekin useampaan kertaan pentujen kanssa makoilemaan pentuhuoneen lattialle. Pennut tulevat miellellään ihan itse puoliksi syliin nukkumaan. Ilmeisesti kasvattaja-tätikin kelpaa tyynyksi siinä missä äiti ja sisarukset. 




Freya ei vielä päästä muita koiria hoitamaan pentuja, mutta Windy saa tulla jo pentuhuoneeseen ja katselle pentuja näinkin läheltä. Toivottavasti viikon päästä Freya ei olisi enää ylisuojelevainen, vaan muut koirat saisivat tehdä pentuihin vähän enemmän tuttavuutta.

Pennut siististi rivissä kasvattajatädin jalan alla.

Kuluneen viikon aikana pennuista on alkanut kuoriutua oikeita koiria. Pentuhuoneesta kuuluu milloin mitäkin ääniä - murinaa, ulvaisuja, haukuntaa - ja pennut ovat alkaneet ihan oikeasti leikkimään keskenään. Pääasiassa pennut toki edelleen nukkuvat. Yleensä pennut vetävät sikeitä noin tunnin, heräävät sitten syömään ja sen jälkeen vähän leikkimään. Harvoin ovat kuitenkaan hereillä 10-15 minuuttia pidempään. Pentujen lempipuuhaa hereillä ollessa on ehdottomasti syöminen ja välillä maitobaarilla tuntuu olevan vallalla oikeat viidakonlait. Pennut ovat jo osoittaneet olevansa "aitoja podengoja" haluamalla aina sen saman nisän, mitä kaveri jo on syömässä. Spellille kävi tällä viikolla vähän köpelösti, kun hän kipusi Freyan vatsalle syömään ja onnistui sitten pissimään yhden nisän päälle. Tämän jälkeen poika erehtyi ottamaan kyseisen nisän suuhunsa eikä se maistunutkaan niin hyvältä kuin tavallisesti. Raukkaparka irvisteli pitkän aikaa ennen kuin sai maun pois suustaan.



Eilen näky maitobaarilla oli vähintäänkin erikoinen

Pentujen touhujen lisääntyessä on nelikon luonteenpiirteet alkaneet myös tulla esiin. Tällä hetkellä eniten tempperamenttia tuntuu löytyvän Spellistä (lempinimeltään Spede) ja Daffodilista (lempinimeltään Dafi). Spellillä aukesivat silmät viime sunnuntaina ja siitä asti poika on ollut erityisen innokas puremaan sisaruksiaan ja äitiään. Spell on myös muutamaan otteeseen lähtenyt omin päin seikkailemaan ja onnistunut totta kai raukka eksymään sen jälkeen kavereista, onhan tuo pentuhuone niiiiiiin suuri. 😅 Spede-poika on myös kova tyyppi murisemaan. Poika on kuin pieni leijona hyökätessään kynnet edellä äitinsä ja sisarustensa päälle. Pojasta tulee siis todennäköisesti aikuisenakin löytymään luonnetta. Eilen Spell sai minut lähes kuolemaan nauruun, kun hän erehtyi pitämään Hexin vehjettä nisänä ja lutskutti sitä oikein iloisesti pitkän tovin suostumatta päästämään irti. Hex on toistaiseksi huomattavasti rauhallisempi, vaikka välillä Hexkin intoutuu kyllä puremaan äitiään tai kavereita. Tänään Hex paini oikein kunnolla Willown kanssa ja kun pennut saivat maistella jauhelihaa ensimmäisen kerran, niin juuri Hex oli viedä minulta sormet intoutuessaan tästä uudesta herkusta... onneksi pojalla ei vielä ole hampaita. 

Pentujen 3-viikkoistohinat



Spellillä aukesivat silmät tasan viikko sitten


Suloinen Hex 

Spell pohtii, lähteäkö seikkailulle pentulaatikosta vai ei?

Hex päätti ottaa vähän hajurakoa sisaruksiinsa

Jälleen Hexin kieli 😂

Spell osaa ottaa todella pitkiä askeleita, kuten kuvasta näkyy.

Hexin ja Willown leikkituokio

Tytöistä Daffodil on Spellin tavoin todella tempperamenttinen. Neiti on myös useamman kerran käynyt jo omin päin seikkailemassa. Eilen Freya erehtyi astumaan pikkulikan päälle ja seurauksena oli sellaiset ärräpäät ettei paremmasta väliä. Lisäksi Daffodil yritti purra Freyaa päälleen astuneesta jalasta, mutta eipä siitä ollut hirveästi hyötyä, kun neiti on vielä hampaaton. Daffodililta tuntuu kuitenkin puuttuvan tällä hetkellä ymmärrys siitä, että hän on oikeasti joukkion pienin. Egoa löytyy niin kuin podengolta luonnollisesti kuuluukin. Willow oli aluksi selvästi säyseämpi, mutta toisaalta tytön silmät aukesivat vasta alkuviikosta, joten muilla oli hieman etumatkaa kehityksessä. Nyt neitikin on ruvennut heräämään painin saloihin ja tänään Willow (lempinimeltään Wiltsu) oli jo oikea pieni termiitti hyökätessään sisarustensa päälle. Jauhelihasta tyttö ei vielä mennyt ihan takuuseen, mutta Daffodil maisteli sitä oikein mielellään.

 Maanantaina Willowlla oli vasta ihan pienet viirut...

...mutta tiistaina tytölläkin oli silmät jo kunnolla auki.

Nyt neiti on jo näin skarppina.

Daffodil on puolestaan yksi söpöimpiä pentuja ikinä



Tytöt poseerasivat tänään hetken aikaa myös yhdessä.




Mahdoinkohan taas muistaa edes suunnilleen kaiken, mitä halusin tänään blogiin kirjoittaa. Toivottavasti. Viimeiseksi jaan teille vielä tämän bloginkin kautta pentujen vappupotretit. Pennut mahtuivat juuri sopivasti uunikulhoon, niin sain viikarit pysymään paikallaan.









Kommentit

Suositut tekstit