Pirpanat 4 viikkoa

Rakkaat pienet Estorian E-pennut täyttivät tänään jo 4 viikkoa eli puolivälissä ollaan. Neljän viikon päästä on jo luovutus edessä. Onneksi tässä on vielä monen monta yhteistä päivää edessä. Seuraavaksi pitäisi taas vähän kertoa kuluneen viikon kuulumisia tämän nelikon osalta. Saa tosin nähdä kuinka tämän blogitekstin kirjoittaminen sujuu, sillä blogger on tehnyt muutoksia blogi-työkalun toimintoihin ja ulkoasuun. Olettaen, että osaan käyttää tätä uudistettua bloggeria, niin aloitetaan jälleen viikkopotreteilla.

Estorian Eostre's Hex


Estorian Eostre's Spell

Estorian Eostre's Willow


Estorian Eostre's Daffodil


Kulunut viikko on tuonut pentujen elämään monenlaisia muutoksia. Freya ei ensinnäkään tuittuile enää aivan yhtä paljon, joten myös muut koirat ovat päässeet muutamaan otteeseen pentuja tervehtimään. Alkuviikosta Freya huoli Windyn pentuhuoneeseen ja kaikki oli ok niin kauan, kun neiti vain tärisi kopassa pentuja tuijottaen. Myös Nova on saanut oleilla pentuhuoneessa, mutta hänkään ei saa pentujen kanssa vielä mitään tehdä. Vasta nyt loppuviikosta ovat muut koirat saaneet vähän enemmän nuuhkia pentuja. Freyan ollessa ulkona, Hestiakin tuli tekemään pentuihin tuttavuutta ja erityisesti Willow innostui tästä isokokoisesta leikkikaverista. Haastoi Hestiaa oikein tosissaan leikkiin, mutta Hestia ei ihan tiennyt, miten näihin leikkikutsuihin pitäisi suhtautua. Nefikin on muutaman kerran päässyt pentujen luo, mutta kyseisen tädin kanssa saa olla tarkka, ettei hän rupea omimaan pentuja itselleen. Hän haluaisi aina pestä pentuja niin antaumuksella, että ei huolisi edes pentujen emoa enää pentujen lähelle. Sirua pennut ovat kiinnostaneet pääasiassa vähän etäämmältä. Gaia on myös lähestynyt pentuja vähän varovaisemmin, koska tietää saavansa helposti Freyalta muuten nuhteita.

Nova saa olla pentuhuoneessa niin kauan, kun ei yrita liikkua.


Windy tarkkailee pentuja kopastaan

Hestia sai tavata pentuja

Lueskelin tällä viikolla Ruskan pentujen pentublogi-päivityksiä ja minua alkoi suorastaan huvittaa, kuinka samanlaisia kertomuksia Freyasta ja kumppaneista on aikoinaan ollut. Olen nimittäin silloin jakanut mm. tarinan laulavasta pennusta - Junnu oli kyseisen viisikon lauluniekka, joka intoutui ulvomaan samaan aikaan kuin minä lauloin. No tässä Freyan pentueessa on näitä laulajia vähän enemmänkin. Erityisesti Spellistä on kuoriutunut todellinen solisti, mutta myös Daffodil, Willow ja Hex intoutuvat helposti ulvomaan yhdessä lauluni kanssa. Erityisen mieleen näille pennuille on enonsakin suosikkilaulu eli Egyptin prinssin "River Lullaby". Daffodil intoutui laulamaan myös Kirkan "Hetki lyö" melodian tahtiin ja tänään nelikko innostui Notre Damen kellonsoittaja -elokuvan "Auta oi Luoja" kappaleesta sekä Sound of Musicin "My Favorite Things" iki-ihanasta sävelestä. Nämä neljä pirpanaa voivat tällä menolla pistää vielä kuoron pystyyn.

Spell solistina

Myös Daffi osaa

Tällä viikolla olemme treenailleet pentujen kanssa kiinteän ruoan syömistä. Tytöt ovat päässeet jo ihan hyvin kiinteän ruoan makuun. Pojat ovat vielä vähän epäileväisempiä. Varsinkin Spell oli alkuviikosta todella haluton edes maistamaan jauhelihaa, mutta tänään poikakin suostui jo vähän syömään muutakin kuin maitoa. Hex on syönyt kiinteää vähän paremmin, mutta poika on niin järkyttävä tankki jo nyt, ettei kyllä yhtään lisäruokaa edes tarvitsisi. Poika on todellakin ollut ruoka-aikaan maitobaarilla kotona. En edes tiedä, kuinka paljon poika painaa, kun vaaka jäi Harjavaltaan ja olen ollut nyt Somerolla. Mutta isolta poika kyllä vaikuttaa. 

Vielä mahdutaan maitobaarille

Kiinteän ruoan maistelu ei ole ollut pentujen elämän ainoa muutos tällä viikolla. Pennut ovat päässeet myös laajentamaan reviiriään. Olen nostanut pentuja päivittäin pentuhuoneen ulkopuolelle seikkailemaan ja perjantaina reissasimme koko lauman kanssa mökille Somerolle. Automatka sujui todella hienosti ja pieni pentuaitaus mökissä oli selvästi pennuista mukavan turvallinen. Pentuaitauksen ulkopuolella on tosin vielä aika jännää. Siellä ei kovin pitkään viihdytä, vaikka omassa aitauksessa meno äityy välillä jo aika hurjaksi. Ensimmäinen ulkoilu aiheutti myös melkoisen vastalausemyrskyn. Nämä pennuthat ovat melkoisia tärisijöitä ja ulkona täristiin niin jännityksestä kuin kylmästä. Huolimatta siitä, että aurinko paistoi lämpimästi ja kasvattaja yritti pysyä tuulensuojana, niin kovin innostuneita nämä reppanat eivät vielä ulkoilmasta olleet.

Uusi lukaali mökillä

Daffi ihmettelee, mihin sitä joutui

Hex ei aivan ole vakuuttunut ulkoilun mukavuudesta

Siskon kanssa uskaltaa paremmin tutkia maailmaa





Tällä hetkellä koko porukan reippain tutkimusmatkailija on ehdottomasti Daffodil. Pieni Daffi-tyttö lähtee yleensä reippaasti seikkailemaan ihan vieraassakin paikassa. Ulkonakin lähti yhtäkkiä ominpäin viipottamaan eteenpäin muiden kolmen vielä ihmetellessä, mihinkäs sitä nyt jouduttiin. Neiti oli hetkessä parin metrin päässä muista. Mikään hiljainen seikkailija neiti ei tosin ole, sillä tutkimusmatkoja säestää yleensä äänekäs huuto. Daffi on tosin muutenkin aika äänekäs neiti. Aika kovapäinen jäärä, joka murisee ensin ja antaa sitten vasta pusun... paitsi, että pusua yleisempää on saada hammasta, kun neiti maistelee milloin nenää milloin sormea. Tällä hetkellä Daffodil taitaa olla näistä pennuista se, josta eniten tulee mieleen äitinsä. Samanlainen tempperamenttinen Pikku Myy, joka ei anna kenenkään hyppiä silmilleen. 

Daffi auttoi tarkistamaan kokeita... ei tosin kauhean pitkään jaksanut olla kiinnostunut.

Neiti teki itselleen myös tällaisen pesän


Siskon päälläkin on kiva nukkua

Spell on tästä pentueesta toinen vähän tempperamenttisempi luonne.  Mutta siinä missä Daffodil lähtee seikkailuille ihan itsekseen, Spell ei vahingossakaan lähde kauaksi tutuista paikoista. Pentuaitauksessa saattaa terrorisoida muita, mutta jos nostan aitauksesta ulos paikkoja tutkimaan, poika paljon mieluummin kipuaa silloin turvaan kasvattajatädin syliin. Spell on kaiken kaikkiaan muutenkin ihan tajuton sylikoira. Toisessa hetkessä murisee ja kiusaa kavereita, seuraavaksi kauhea itku, kun haluaa päästä syliin nukkumaan. Pari etätuntia on keskeytynyt pojan huutoon ja olen joutunut kesken kaiken hakemaan pojan syliin nukkumaan. Siihen poika nukahtaakin käytännössä saman tien. Mutta kesken leikkien ei kyllä syliin viitsi rauhoittua ja jos häntä silloin häiritsee, murinat ovat taattu.

Spell viihtyy sylissä todella hyvin

Pentuaitauksen ympäröimänä Spellillä vauhtia riittää

Spell on tullut toisellakin tavalla äitiinsä... hän on myös perinyt tämän portugalilaisen nokkaeläin-geenin eli crocsi-riippuvuuden.


Willowsta on viikon aikana kuoriutunut vähän Gaian kaltainen säätäjä. Neiti menee milloin etu- milloin takaperin. Häntä heiluu niin, että koko koira huojuu välillä puolelta toisella. Neitikin on oppinut nyt murisemaan ja nuolemisen lisäksi maistelee miellellään kasvattaja-tädin vaatteita ja sormia. Korvat tuntuvat olevan neidistä erityistä herkkua ja muutaman kerran olen jo joutunut neidille huomauttamaan, etten kaipaa enää lisää reikiä korviin. Willow on jollain tavalla hertainen tyyppi ja hänestä tulee todella paljon mieleen tätinsä Dani. Pari kertaa olenkin jo vahingossa tyttöä kutsunut Danskuksi tätinsä tavoin. Wiltsukin lähtee Daffin tavoin helposti seikkailemaan, mutta ei aivan yhtä pitkälle ja rohkeasti. 
Wiltsu nukahti kesken leikin


Nämä rennot asennot alkavat olla Wiltsun tavaramerkki
Wilstu seikkailee

Hex-poika on tällä hetkellä ehkä porukan huomaamattomin tapaus. Poika ei oikein nouse erityisesti esiin, koska Hex ei pidä samalla tavalla mekkalaa itsestään kuin esimerkiksi Spell. Hex nukkuu usein jossain ahtimuksessa ja mielellään kipuaa myös kasvattajan syliin. Poika ei kuitenkaan kaipaa syliä nukahtamiseen, vaan mikä vain ahdas kolo tosiaan kelpaa. Hex tuntuu viihtyvän erityisen hyvin Spellin kaverini ja veljekset ovat jo ruvenneet painimaan oikein urakalla. Tänään viikkokuvan otto ei ollut pojalle ollenkaan mieleen, mutta onnistuin onneksi yhden seisomakuvan pojasta saamaan. Muissa kuvissa Hex joko istui tai yritti piiloutua ikkunalaudan alle. Ja kyllä Hexistäkin ääntä lähtee - sekä haukkumisen että murinan muodossa. Verrattuna Spelliin, poika on kuitenkin suorastaan hiljainen... ainakin toistaiseksi.

Hexiä ei kuvattaminen oleminen kiinnostanut


Hex ihmettelee, mitä ihmettä se veli oikein puuhaa?

Kasvattaja-tädin jalkoja Hex käyttää mielellään tyynynä.

Tässä kohtaa alkaa mennä niin pahasti hermo tähän uuteen blogi-editoriin, että eiköhän tämän viikon osalta ala kuulumiset olla tässä. Viimeiseksi vielä kuva Freyasta äitienpäivänä, sekä muutama kasa 😆



Etätyöhuone

Pennut ovat ihan koukussa jaloissa nukkumiseen


Spell The Kapinallinen lähti vähän kauemmaksi nukkumaan

Siskokset sohvalla... upsista 🙈
Koko porukka

Kommentit

Suositut tekstit