Cloud-pentujen 3-viikkois ja I-pennun 1-viikkois postaus
Cloud-pennuilla oli eilen 3-viikkois synttärit ja Gizmolle tuli tänään 1 viikko täyteen. Koska pennut syntyivät näin peräkkäisinä päivinä eikä Gizmolla ole sisaruksia, Cloud-pennuilla ja I-pennulla on tästä lähtien yhteiset postaukset. Toisin sanoen uusi pentupostaus tulee joka lauantai suunnilleen elokuun loppuun asti. Tässä ensin pentujen viikkopotretit.
Estorian Incredible Gremlin
Estorian Golden Sky's Cloudness
Estorian Endless Day's Cloudberry
Estorian Cloudless Midnight Sun
Estorian Little Midsummes Cloudling
Pentuarjessa olemme viimein päässeet siihen tilanteeseen, että elämä alkaa selvästi rauhoittua. Kuluneisiin viikkoihin on mahtunut niin monta ikävää hetkeä ja poikkeuksellisen paljon stressiä, että oikeastaan vasta nyt olen päässyt aidosti nauttimaan tämän viisikon edesottamuksista. Jännitykseltä ei silti olla tämänkään viikon osalta säästytty. Gizmo on aiheuttanut pari isompaa säikähdystä "katoamis-tempuillaan". Herra on poikkeuksellisen taitava luikertelemaan kaikkien vilttien ja jopa patjojen alle piiloon. Muutaman kerran olen tullut pentulaatikon luo eikä herraa näy missään. Ensimmäisellä kerralla herra löytyi viltin sisältä, joka oli ainakin kolme ellei neljäkin kertaa kääriytynyt pojan ympärille. Tämän jälkeen kyseinen viltti sai lähteä, koska pelkäsin Gizmon saavan lämpöhalvauksen, jos hän päätyy näin tiukkaan kapaloon uudestaan. Toisella kerralla olin saunassa ja kun tulin takaisin, Gizmo oli jälleen hävinnyt. Tällä kertaa laatikossa ei ollut enää kuin kevyt aluslakana patjan päällä, mutta jotenkin poika oli onnistunut senkin alle piiloutumaan kaikista kaukaisimpaan nurkkaan suhteessa Dafne-äitiin. Tämän jälkeen pentulaatikon kaikki lakanat saivat lähteä, mutta se ei ole estänyt poikaa löytämästä tietään patjan alle. Nyt on niin lämpimiä päiviä, että ihan aidosti olen huolissani siitä, että herra onnistuu vielä paistamaan itsensä.
Kuumuus on vaivannut myös sammari-nelikkoa. Mindi, Daisy ja Gola huusivat alkuviikosta niin paljon, että aidosti pelkäsin pentujen olevan kipeitä. Loppujen lopuksi syyksi paljastui kuumuus. Heti kun mökin lämpö alkaa kivuta selvästi yli 20 asteen (21-23 asteen tuntumaan), alkaa tämä kolmikko huutamaan. Nyt pentujen huoneesta löytyykin kylmäkalleja ja viilennysalustoja ja ikkuna on yötä päivää auki edes pienen ilmavirran aikaansaamiseksi. Sen verran hyvin nämä viilennysoperaatiot ovat toimineet, että nyt nelikko nukkuu hyvin pitkälti vierekkäin, kun taas lämmön noustessa nelikko hajaantuu nukkumaan erilleen. Golakin on paljastanut aiempaa vaativammaksi tapaukseksi ja nyt tämä poika yhtyy helposti siskojensa valitukseen. Välillä Gola on jopa porukan kovaäänisin valittaja. Pikkulikka on edelleen melko hiljainen verrattuna kolmeen muuhun, mutta kyllä hänkin osaa valittaa, jos jokin asia on pielessä. Yleensä silloin, jos ei saa nukkua kaverin vierestä. Jostain syystä tämän nelikon mielestä asiat ovat todella usein pielessä. Viikon edetessä valitus on onneksi vähentynyt, kun kaikki neljä osaavat jo kävellä sekä korvilla ja silmillä havannoida ympäristöään. Pennut osaavat olla myös melkoisia tuittupäitä ja melkoisia murisijoita. Mindi pärräsi oikein tosissaan, kun otin neidin syliin "ilman lupaa". Murisevat myös toisilleen ja selvästi haastavat toinen toisiaan... en oikein tiedä onko tarkoitus haastaa leikkiin vai haastaa riitaa. Välillä ehkä vähän molempia. Jos joku kävelee nukkkuvan kaverin yli, niin siitäkin seuraa yleensä murinaa. Samoin jos, joku testaa hampaitaan kaverin häntään, kuonoon jne.
pikkulikka Sissi
pikkulikka Sissi
Gola-poika
Daisy ja Mindi
Gola
Gola
Gola ja Sissi
Cloud-pentujen kehitys on ollut huimaa ja jokaisen unihetken jälkeen nelikko tuntuu olevan aiempaa taitavampi. Kaikki neljä kävelevät jo sen verran taidokkaasti, että päädyin purkamaan pentulaatikon ja lisäämään pentujen elintilaa muutama päivä sitten. Samalla pentuhuonetta sai myös viilennettyä lisää. Nyt nelikolla on jo leluja, joita välillä maistellaan, mutta selvästi mieluisimpia leikkikaluja, ovat sisarukset sekä kasvattaja. Aina kun menen istumaan pentulaatikkoon pentujen ollessa hereillä, pennut tulevat ympärille pyörimään ja maistelemaan vaatteitani, sormiani ja varpaitani. Daisylla, Mindillä ja Golalla on jo komeat hampaat, pikkulikalla ne ovat puhjenneet hieman hitaammin. Averna tuntuu myös olevan pentujen suosikki, sillä Avi-neidin tullessa pentuhuoneeseen, pennut tulevat myös heti tökkimään ja maistelemaan tätä itsensä kokoista outoa ruskeaa otusta. Pennut ovat niin isoja, että olemme nyt muutamana päivänä syöneet jauhelihaakin ja se uppoaa kaikkiin oikein mallikkaasti. Ruokailun jälkeen pennut ja lattia ovat jauhelihan tahrimia, mutta onneksi isoisoäiti Nova auttaa tässä kohtaa tyttären tytärtään pentujen ja tilan siistimisessä. Milan mielenkiinto pentujaan kohtaan on selvästi vähentynyt ja pikkulikka on kerran päässyt kanssani jo sohvalle makoilemaan ilman, että äitiä on kiinnostanut pennun kohtalo tuon taivaallista. Aina välillä Mila suostuu vähän puoliväkisin ruokkimaan vaavelit, mutta imetys alkaa neidistä olla sen verran tylsää, että yritän nyt mahdollisimman nopeasti siirtää pennut kiinteälle ruoalle.
Painoa kaikille pennuille, niin cloudeille kuin Gizmollekin on tullut todella hyvin. Suoraan sanottuna Gizmo on ollut niin kova syömään, että hän pitää nyt Estorian-podengopentujen painoennätystä itsellään. Poikaa ei todellakaan ole tarvinnut päivittäin punnita, koska kasvun erottaa paljaalla silmällä. Suoraan sanottuna poika on syönyt niin paljon, että hän tuntuu hieman ehkä litistyneeltä ja kutsunkin häntä leikkimielisesti "Lätyksi". Toivottavasti painoa ei tule niin vauhdilla, että kävelemisen oppiminen viivästyisi. Cloud-pennuille painoa on tullut kaikille lisää puolisen kiloa. Eniten Mindille ja vähiten pikkulikalle, mutta selvästi ovat siis olleet ruoka-aikaan läsnä, vaikka Mila ei mikään kaikista innokkain imettäjä ole enää ollut. Pikkulikkakin on jo niin iso tyttö, vaikka jonkin verran kehitys on ollut hitaampaa sisaruksiin verrattuna. Kävelemisen aloittaminen kesti pari päivää pidempään eikä tyttö tosiaan ole läheskään niin kovaääninen kuin sisaruksensa. Isoimman kehityksellisen eron bongasin pari päivää sitten, kun huomasin, että tytöllä on napatyrä. Normaalisti pennun navan kohdalla oleva vatsa-alue kuroutuu umpeen ensimmäisten parin päivän aikana, mutta pikkulikalla tämä kehitys todennäköisesti häiriintyi mm. läheltä-piti-tilanteen takia. Nyt navan kohdalla onkin aukko, josta rasvaa valuu ulos muodostaen patin navan kohdalle. Tämä patti on työnnettävissä sisään eikä se näy pikkulikan maatessa selällään. Mutta kävelyn yhteydessä patti selvästi kasvaa ja pidän tilannetta nyt tarkasti silmällä. Milan tädin pentueessa pari vuotta sitten oli napatyrä-pennut, mutta molempien tapauksessa tyrät kuroutuivat umpeen. Toivottavasti näin käy myös pikkulikan tapauksessa. Eli mahdollisesti kyse on vain kehityksen hetkellisestä viivästymisestä ja napatyrä tulee paranemaan itsestään.
Mindi
Sissi
Sissi
Daisy
Gola
Daisy
Mindi
Koska pikkulikalla joka tapauksessa on kehityksen suhteen pientä heittoa sisaruksiinsa, olen päättänyt pitää tytön kotona. Tein päätöksen oikeastaan jo sillä hetkellä, kun jouduimme pikkulikkaa elvyttämään, mutta tein päätöksestä virallisen vasta tällä viikolla. Tämä napatyrä vain alleviivasi päätöksen olevan oikea. Toivon tietenkin, että pikkulikka tulee olemaan aikuisena täysin terve ja kaunis sammari, mutta alun haasteiden jälkeen on täysin mahdollista, että muitakin ongelmia on vielä edessä. On siis parempi seurata tytön kehitystä kotona, kun lähettää pikkulikka jollekin toiselle. Päätöksen takana on luonnollisesti myös tunnesyitä, sillä kaiken jälkeen tämä pieni sisukas sissi on tietysti varmistanut itselleen ikuisen paikan sydämeeni. Tytön nimi tuleekin olemaan Sissi. Minullahan on lista täynnä nimiä, joista oli tarkoitus valita seuraavan sammarini nimi, mutta mikään listan nimistä ei tuntunut tälle tytölle sopivan. Tai ehkä pitäisi sanoa, että en osannut ajatella tyttöä millään muulla nimellä kuin Sissi. Nimi viittaa luonnollisesti tytön sisukkuuteen, mutta nimellä on itselleni myös toinen tärkeä merkitys. Yksi kaikkien aikojen suosikki elokuvasarjoistani kertoo Itävallan keisarinna Sissistä. Vaikka kyseiseen hahmoon liittyy historian valossa monenlaista problematiikkaa, kyseisen elokuvasarjan sankaritar on samanlainen taistelijatar kuin tämäkin pieni Sissi. Nimi tuntuu sopivan neidille täydellisesti. Nyt vaan peukut pystyyn, että kehitys jatkuu hitaana mutta tasaisena ja meillä on tässä mahdollisesti jopa Estorian sammari-kasvatuksen jatkaja vielä joskus tulevaisuudessa. Alla kuvia Sissistä.
Gizmon kotitilanne on vielä toistaiseksi auki enkä aio pojan suhteen tehdä päätöksiä ennen kuin ikää on selvästi useampi viikko. Ensinnäkin haluan nähdä, mihin tuo karva kehittyy. Lisäksi myös Gizmon tilanteeseen liittyy tiettyjä tunnepitoisia asioita. Tällä hetkellä Gizmo vaikuttaisi olevan karkea. Turkki tuntuu sormiini selvästi erilaiselta verrattuna aikaisempiin pentueisiini ja on myös silminnähden pidemmän oloista. Olen siis hyvin yllättynyt, jos pojasta vielä tulisikin sileä. Mitä tulee tunnikuvioihin, niin Gizmo on siinä mielessä erityinen tapaus, että hän on sukua kaikille siskoni podengopojille. Gizmon äidin äidin isän isä on siskoni edesmennyt Doby-podengo. Gizmon velipuoli on siskoni nykyinen Daim-podengo. Gizmon äidin äidin isän äiti on puolestaan Siru ja Gizmon äidin isän äidin isä Santtu, jotka olivat Pepsi-podengon vanhemmat. Pepsille jouduimme sanomaan maanantaina hyvästit. Koska Gizmolla on näin monta sidettä siskoni koiriin, haluan antaa hänelle hieman aikaa pohtia, voisiko Gizmo ehkä vielä muuttaa Daim-veljensä kaveriksi niin, ettei Daim joutuisi olemaan yksin Pepsin kuoltua. Tämä on kuitenkin vasta pohdinnan asteella ja voi hyvinkin olla, että vielä ei ole oikea hetki ottaa Daimille uutta kaveria, mutta haluan pitää tämän mahdollisuuden auki vielä muutaman viikon.
Tällainen viikko tällä kertaa. Nyt tulevalla viikolla cloud-pennut pääsevät ekan kerran ulkoilemaan ja Gizmon suhteen jännitetään silmien avautumista ja ennen kaikkea sitä, oppiiko tämä Lätty jossain kohtaa kävelemään. 😅 Toiveissa olisi, että Gizmo pääsisi joskus kolmeviikkoisena tutustumaan myös Cloud-pentuihin. Ei se tietenkään sisarusten puutetta täysin korvaa, mutta on silti parempi kuin ei mitään. Dafnen leikkausarpi on muuten parantunut erinomaisesti ja nyt on täysi työ estää neitiä hyppimästä ja juoksemasta normaaliin tyyliin. Alla vielä cloud-pennuista kuvia.
Myös Mila-äiti on vaihtanut vapaalle
Kommentit
Lähetä kommentti