Love-pentujen ensimmäinen viikko

Hotti, Lumikki, Ruusunen, Timmi ja Laiffi

Pentujen ensimmäinen viikko on nyt takanapäin ja hienosti on tullut kaikille pennuille painoa lisää. Viisikko alkaa myös muistuttaa oikeita koiranpentuja, vaikka äänistä päätellen voisi kuvitella pentuhuoneen olevan täynnä pieniä nälkäisiä marsuja. Tähän postauksen alkuun ensin perinteiseen tyyliin pentujen viikkopotretit ja sitten vähän kuulumisia kuluneelta viikolta.

ESTORIAN LOVE PURE AS SNOW

"Lumikki", liila tyttö  622g

ESTORIAN LOVE FAIR AS ROSE

"Ruusunen", keltainen tyttö 598g

ESTORIAN LOVE HOTTER THAN FIRE

"Hotti", vihreä poika 688g

ESTORIAN LOVE STRONGER THAN LIFE

"Laiffi", sininen poika 623g

ESTORIAN LOVE GREATER THAN TIME

"Timmi", punainen poika 645g

Ensimmäinen viikko on aina monella tapaa sekä äärimmäisen helppo että äärimmäisen stressaava. Koko ajan saa jännittää, meneekö kaikki varmasti hyvin vai iskeekö jokin katastrofi. Toistaiseksi kaikki on onneksi sujunut ilman isompia ongelmia ja olen päässyt aika helpolla - jos katkonaisia yöunia ei lasketa. Pahimmillaan on tullut herättyä tunnin tai kahden välein pentujen huutoon. 😅 Aina on tietenkin pakko lähteä tarkistamaan, onhan kaikki varmasti hyvin ja viime yö oli itse asiassa ensimmäinen, jonka aikana en kertaakaan joutunut nousemaan sängystä varmistelemaan tilannetta. Stressaamisesta huolimatta ensimmäiset pari viikkoa ovat silti aika helppoja, sillä tässä vaiheessa kasvattajan isoin rooli pentujen hoidossa on käytännössä punnitukset sekä puhtaiden lakanoiden vaihto. Koska näillä pennuilla oli isoja haasteita oppia imemään, punnitsin pennut ensimmäisten päivien aikana peräti kolme kertaa: aamulla, päivällä ja illalla. Aluksi tämä punnitseminen on aika yksinkertaista puuhaa, mutta mitä isommiksi ja liikkuvammiksi pennut kehittyvät, sitä vaikeammaksi painon seuraaminen käy. Esimerkiksi eilen Laiffin ja Hottin aamupunnitus epäonnistui, koska kaksikko lähti samantien pyrkimään vaa'asta pois. Onneksi äitini vähän lupaili, että saattaisin saada häneltä yhden vanhan videovuokraamossa käytetyn karkkivaa'an jossain kohtaa kasvatuskäyttöön. Sen jälkeen punnitseminen on toivottavasti vähän helpompaa, kun vaaka on selvästi isompi. Nyt puntarina toimii pieni royalcanin ruoka-vaaka, johon viikon ikäiset sammaripennut alkavat olla jo vähän liian isoja.

Pentulive toimii google meetin välityksellä

Pääasiassa pennut ovat kasvaneet ihan hyvin, joskin hieman epätasaisesti. Timmi oli ensimmäisen yön jälkeen menettänyt hieman painoa, mikä aiheutti välittömästi stressiä ja varmuuden vuoksi soiton lääkärille. Tilastollisesti vastasyntyneiden pentujen painon tippuminen on ihan normaalia, mutta omissa pentueissani ei ole koskaan näin tapahtunut (toisinaan painoa ei ole tullut lisää, mutta paino ei kuitenkaan ole laskenut), joten tämä oli itselleni uusi kokemus. Onneksi Timmi sai seuraavan päivän aikana hyvin painoa lisää ja tällä hetkellä poika on porukan toiseksi suurin. Porukan pienin on Ruusunen, mutta hänkin kasvaa omalla käyrällään ihan mukavasti. Selvästi parhaiten kasvaa aina se pentu, joka onnistuu kilpajuoksussa nisille voittamaan parhaan paikan eli saa suuhunsa jonkin neljästä alimmasta nisästä. Tappelu näistä parhaimmista nisistä on välillä melkoista, mutta onneksi maitoa tulee hyvin myös pienemmistä nisistä.

Punnitsemisen lisäksi myös lakanoiden vaihto on tärkeää. Sammareiden kohdalla tämä on tosin hieman turhauttavaa puuhaa, koska Hilpallakin on joka kerta kauhea tarve kuopia lakanat heti myttyyn ja pois tieltä. Pentulaatikossa on sen verran lämmin, että Hilppa nukkuisi mieluiten paljaalla lattialla. Paljas lattia on kuitenkin vähän turhan liukas pennuille, joten olen sinnikkäästi yrittänyt saada lakanat pidettyä pentulaatikossa. Nyt viimeiset pari päivää olemme päässeet Hilpan kanssa aika hyvään yhteisymmärrykseen ja laatikon pohjalla on nyt vähän paksumpi peitto, jota ei ole niin helppo kaapia tiehensä. Sen yritän suojata muilla lakanoilla, jotta peitto pysyisi mahdollisimman puhtaana enkä joutuisi sitä niin usein vaihtamaan. Pennut rupeavat pian treenaamaan kävelyä, joten tällainen peitto olisi selvästi paljasta lattiaa tukevampi harjoittelualusta. Muutaman kerran olen jo nähnyt vähän sellaista alustavaa kävely-yritystä, mutta pääasiassa viisikko vielä syöksyy ryömien joka paikkaan. Välillä pennut tekeytyvät super avuttomaksi ja vaan huutavat saadakseen äitinsä tai kasvattajansa avun nisälle siirtyessä, mutta jos apua ei ole saatavilla, jokainen pentu luikertelee tarvittaessa vaikka äitinsä ali tai yli hyvälle paikalle nisien viereen. Tänään seurasin oppilaiden kanssa pentuliveä ja saimme katsella henkeämme pidätellen, kuinka kaksi pentue kiipeili taidokkaasti Hilpan päälläé nukkumaan. Eli kyllä ketteryyttä ja taitoa tarvittaessa löytyy vaikka äitikoiran muodostaman vuoren ylitykseen. 

Tässä kuvassa pennut kiipeilevät Hilpan päällä. Hieman oli jännittävää seurata tilannetta google meetin välityksellä.

Painojen seuraamisen ohella myös emon lämpöjen seuraaminen on ensimmäisten päivien aikana tärkeää. Hilpalla lämmöt olivat aluksi hieman korkealla. Pahimmillaan 39.5. On ihan normaalia, että synnytyksen jälkeen koiran lämpö on yli 39 astetta, mutta tuo 39.5 oli jo vähän turhan korkealla. Olin asiasta myös lääkäriin yhteydessä, mutta koska Hilppa söi ja joi hyvin sekä oli muuten hyväkuntoinen ja rauhallinen, saimme jatkaa tilanteen tarkkailua kotona. Tein tytölle jääherkkuja (pakasterasiaan nakkipaloja ja vettä ja sitten pakkaseen jäätymään) ja annoin Hilpalle myös jäisiä raakapullia. En tiedä oliko näistä mitään iloa, mutta ainakin lämpö lähti lopulta laskuun ja Hilppa sai niistä vähän vilvoketta pahimpaan kuumuuteen. Sammari-äideillä on aina synnytyksen jälkeen todella kuumat oltavat (kiitoksia nisillä viihtyvien elävien lämpöpattereiden) ja välillä Hilppa näyttää aika läkähtyneeltä. Hilppa onkin ottanut nyt tavaksi nukkua pentulaatikon ulkopuolella vähän viileämmässä. 

Hilppa on toipunut keisarileikkauksesta kaiken kaikkiaan todella hyvin. Ensimmäisenä päivänä tyttö piti maanitella pentulaatikosta ulos, mutta nyt äiti-koira haluaa jo lähteä lenkeillä. Aluksi Hilppa käveli tosi nätisti kodista poispäin, mutta heti kun käännyttiin takaisin kotiin, vetohalut löytyivät moninkertaisina ja tytöllä oli selvästi kiire takaisin pentujen luo. Nyt Hilppa on pari päivää ottanut paljon rennommin ja hän lenkkeilisi mielellään vielä pidempiä lenkkejä, mutta yritän toistaiseksi pitää ulkoilut  mahdollisimman maltillisina. Hilppa olisi omasta mielestään valmis jopa juoksulenkkeihin. Ruoka myös maistuu ja Hilppa söisi 24/7, jos antaisin siihen mahdollisuuden. Pentujen pissatus ja kakatus onnistuu jo aika hyvin, mutta välillä kyllä huomaa, että Hilppa ei ihan kaikista tarkoin pyllynpesijä ole. Viikon aikana onkin jälleen palannut mieleen sammariäitien ja podengoäitien erot: Podengoäidit ovat todella tarkkoja pennuistaan eivätkä suostuisi poistumaan laatikosta lainkaan. Myös pennut ovat podengoäitien jäljiltä aina siistissä rivissä ja kaikki pyllyt varmasti pestyjä. Hilppa sen sijaan viipyi laatikossa tunnollisesti pari päivää ja alkoi sen jälkeen ottaa pieniä lepohetkiä laatikon ulkopuolella. Välillä pennut saavat ihan rauhassa huutaa ilman, että Hilppa lotkauttaa korvaansakaan valituksen suuntaan, jos on hyvät unet kesken. Kyllä sammarit lähtökohtaisesti hyviä äitejä ovat, mutta ne tekevät käytännössä vain ja ainoastaan sen aivan tarpeellisen, eli ei mitään ylimääräistä pentujen hoitamisen suhteen.  

Tällainen viikko siis meillä. Seuraavaksi jäämme odottamaan, koska pentujen silmät alkavat rakoilemaan ja sen mukana myös kävelyä ruvetaan harjoittelemaan. Podengot kovasti jo haluaisivat päästä pentuja hoitamaan ja Hilppa tuttuun sammarityyliin päästäisi kaikki podengot jo nyt pentulaatikon laidalla. Joudun vähän väliä ajamaan poponeitejä pois pentuhuoneesta. Tuskin maltamme siis odottaa, että pennuista kuoriutuu aitoja pieniä koiranpentuja ja viisikko pääsee tekemään tuttavuutta podengojen kanssa. Myös tulevat kodit varmistuivat viime viikonloppuna. Pojat tulevat muuttamaan Turkuun, Poriin ja Ulvilaan. Tytöt lähtevät Euraan ja Tampereelle. Lähellä siis pysyvät kaikki, niin pääsemme sitten järjestämään vaikkapa Porin koirametsään kasvattitapaamisia.