Love-pennuilla silmät auki ja ikää 2 viikkoa

Ruusunen, Lumikki, Hotti, Timmi ja Laiffi

Ensimmäiset kaksi viikkoa on takana ja nyt olemme siinä pisteessä, että vauhti alkaa päivittäin kiihtymään. Silmät ovat auki ja kävelyä treenaillaan aina kun ollaan hereillä. Viikon päästä nämä ovat jo ihan aitoja koiranpentuja. Tähän alkuun pentujen viikkopotretit ja sitten hieman kuulumisia kuluneelta viikolta (naamakuvat on otettu lauantaina).

Estorian Love Pure As Snow

Liila tyttö / Lumikki
paino 860g

Estorian Love Fair As Rose

Keltainen tyttö / Ruusunen
paino 840g

Estorian Love Hotter Than Fire

Vihreä poika / Hotti
paino 973g

Estorian Love Greater Than Time

Punainen poika / Timmi
paino 890g

Estorian Love Stronger Than Life

Sininen poika / Laiffi
paino 870g

Tämän viikon merkittävin etappi on ollut pentujen silmien avautuminen. Tällä viisikolla silmät avautuivat yllättävän varhain. Lumikilla silmät aukesivat jo lauantaina ja myös Hotilla ja Laiffilla näkyi pienet viirut. Seuraavana päivänä kaikilla muillakin oli silmät jo jollain tasolla auki ja sen myötä myös liikkumisinto rupesi heti kasvamaan. Kävely ei ihan vielä kunnolla suju, mutta kyllä pennut aina välillä onnistuvat ottamaan useamman askeleen putkeen horjumatta tai pyllähtämättä maahan. Korvat eivät vielä ole kokonaan auki, mutta olen ollut huomaavinani, että pennut reagoivat välillä jo ääniinkiin. Tämä silmien ja korvien avautuminen näin nopeasti on tullut vähän yllätyksenä. Koska pennut syntyivät niin hyvissä ajoin, olin varma, että silmät aukeaisivat aikaisintaan maanantaina, todennäköisemmin vasta tiistaina tai tänään keskiviikkona. Mutta nämä viisi päättivät yllättää ja aloittaa maailman tuijottelun odottamaani aikaisemmin.

Vielä ei pentujen luonteista voi sanoa mitään kovin syvällistä, mutta tämän hetken fiilis on, että viisikko on melko tempperamenttista porukkaa. Nämä viisi viihtyvät myös yllättävän hyvin edelleen kylki kyljessä, sillä aika usein sammaripennut rupeavat ottamaan ensimmäisen viikon jälkeen vähän etäisyyttä toinen toisiinsa saadakseen vilpoisemman nukkumapaikan. Nämä viisi vetävät herneet nenään, heti jos eksyvät liian kauaksi kavereista. Hilppa ei mitään vuoden äiti-titteliä ole itselleen hankkimassa. Sen verran välinpitämätön neiti on pentujen "raivareille". Hilppa tekee aivan minimi hoitotoimenpiteet. Kakat ja pissat tulevat siivottua, mutta ruokintahetki kestää tasan tarkkaan vain sen aikaa, kun Hilppaa kiinnostaa pentulaatikossa makoilla. Usein pennuilta jää ruokailu vähän kesken, kun Hilppa päättää lähteä vauhdilla etsimään itselleen ruokaa. Tästä seuraa aina ihan järjetön huuto ja raivoaminen. Kaikki sammaripennut osaavat pitää ääntä, mutta nämä viisi tuntuvat jotenkin poikkeuksellisen äänekkäiltä. Tai sitten aika on vain kullannut muistot ja kaikki aienmatkin sammaripennut on olleet ihan yhtä hulluja huutajia. 😂 Tämä viisikko osaa joka tapauksessa protestoinnin jalon taidon. Koko talo ihan varmasti kuulee, jos jollakulla on nälkä tai nukkumapaikka väärin.

Hotti tuntuu tällä hetkellä porukan kovimmalta jääräpäältä. Poika protestoi aina kaikkein kovaäänisimmin sitä, jos ruokaa ei heti tule nenän eteen tai nukkumapaikka ei miellytä. Sunnuntaina leivoin pullaa ja kuuntelin samalla, kun joku pentu rääkyi ja rääkyi pentuhuoneessa. Lopulta oli pakko mennä katsomaan, mikä oikein on hätänä. No siellä Hotti valitti sydäntäsärkevästi, kun oli nälkä ja kaikki hyvät nukkumapaikatkin viety. Lopulta otin pojan syliin ja lohduttelin herraa rintaani vasten. Vähän Hotti vielä nyyhki, mutta sitten poika keksi alkaa nuolemaan naamaani, mikä piristi herraa kummasti. Lopulta Hotti rauhoittui niin, että yritin laskea pojan takaisin pentulaatikkoon. Mutta vieläkään ei herran mielestä ollut kaikki hyvin. Vasta kun pidin poikaa ilmassa Hilpan vatsan alla niin, että Hotti ylsi ottamaan seisovan äidin nisistä pienet huikat, herra oli valmis nukkumaan. Jos Hotti pysyy tällaisena samanlaisena jääränä koko pentuajan, omistajilla saattaa olla herran kanssa myöhemmin kädet täynnä töitä.

Laiffi ja Timmi ovat myös vähän sellaisia valittajia, mutta eivät ihan samassa määrin kuin Hotti. Lumikki ja Ruusunen tuntuvat tällä hetkellä poikia helpommilta. Ruusunen rauhoittuu yleensä aina syliin päästessään ja tyttö voisikin nukkua sylissä vaikka kuinka pitkään. Lumikki on ehkä vähän itsenäisemmän oloinen ja neiti saattaa myös olla porukan varmajalkaisin. Lumikki tuntuu kehittyvän hieman muuta pesuetta nopeammin. Ruusunen on edelleen se pikku likka ja sen takia mun pieni sydänkäpynen. Timmi tuntuu nimensä mukaisesti vähän sellaiselta "timmiltä" pojalta siinä missä Laiffi ja Hotti on ehkä vähän pyöreämmän ja pehmeämmän oloisia. Isoja kokoeroja pojilla ei kuitenkaan ole. Katsotaan nyt, mihin kaikki kehittyvät. Nyt kun silmät aukesivat, kaikki viisi ottavat tosi hyvin kontaktia ja pyrkivät suullaan ja kuonollaan selvittämään, kuka kumma ihminen heidän eteensä aina välillä ilmestyy. Sormet maistuvat tosi hyvältä. Varmaan ikenet jo vähän kutiavat, sen verran kovalla puruvoimalla pennut sormia pureskelevat. 

Tämän viikon merkittävä virstanpylväs on ollut myös se, että podengot ovat päässeet tutustumaan pentuihin. Osittain ihan omin lupinensa, mutta eilen viimein ihan minun siunaukseni kanssa. Hilppa on niin mielellään päästänyt podengoja pentuja hoitamaan, että päätin luovuttaa asian suhteen ja päästää Dafnen ja Gaian valvovan silmäni alla pentuja hoitamaan. Meillähän mennään emokoiran ehdoilla eli vasta kun emo hyväksyy vieraat, saavat muut koirat auttaa pentujen hoidossa. Podengojen kanssa voi mennä viisikin viikkoa, ennen kuin podengoäiti hyväksyy kaikki lauman muut koirat pentujensa lähelle, mutta sammariäidit ovat yleensä yllättävän nopeasti päästäneet podengoja pentulaatikkoon. Niin tälläkin kertaa. Dafne on erityisen kiinnostunut pennuista ja häntä suoraan sanottuna huolettaa aina kun pennut huutaa, eikä Hilppa tee asialle mitään. No eilen sitten totesin, että kai sitä Dafnen voi pentulaatikkoon päästää pentuja katsomaan (Dafne oli sitä ennen jo pari kertaa livahtanut pentuhuoneeseen/laatikkoon ilman lupaa, kun Hilppa oli avannut porttia). Hetken päästä löysin itseni laatikosta Dafnen ja Gaian kanssa samalla kun Hilppa nukkui onnellisesti pentulaatikon edessä portinvartijana ja Nova katseli laatikon laidan yli. Dafne yritti omia kaikki viisi pentua viereensä (neiti yritti suoraan sanottuna hautoa pentuja kuin kanaemo), mutta ei oikein onnistunut tässä tehtävässä, koska pennut ovat jo niin isoja. Lopulta Dafne tyytyi hautomaan kahta pentua Gaian avustuksella. Siinä ihan liikuttui kun näki, kuinka onnellinen Dafne oli päästessään leikkimään taas äitiä. Pari vuotta sitten Dafne suhtautui huomattavasti kriittisemmin silloisiin sammaripentuihin, mutta omat pennut saivat selvästi neidin äidinvaistot heräämään ihan uudella tavalla.

Tällaisia kuulumisia tältä viikolta. Saa nähdä kuinka vauhdikasta meno on viikon päästä. Todennäköisesti podengot ovat vallanneet pentuhuoneen kokonaan ja Hilppa ottanut hatkat äidin hommistaan. Viikonloppuna on myös tarkoitus aloittaa pentupakettien kokoaminen. Ensimmäiset asiat on jo tilattu ja viikonloppuna tilaan lisää tavaroita. Tarkoitus on tilata paketteihin ensimmäistä kertaa myös jotain kennelin logolla varustettua tavaraa, koska siskoni teki meille todella upean uuden hienon logon. Tähän loppuun vielä kuvia.