Mitä tehdä, kun työ haittaa pentujen ihailua...

Kyllä on ollut vaikeaa malttaa pysyä tällä viikolla töissä, kun kotona odottavat ihanat pennut silityksiä ja rapsutuksia. Eilen oli vielä kotonakin niin kauhea kiire viime hetken koetarkistusten ja jouluarvosanojen kanssa, että pääsin vasta iltamyöhällä viettämään kunnolla aikaa pienten kullanmurujen kanssa. Koska en ole halunnut jättää näin pieniä pentuja kuitenkaan koko työpäivän ajaksi yksin Novan kanssa, onnistuin sen verran sumplimaan omia välituntivalvontojani niin, että ehdin ruokavälitunnilla ajamaan kotia pikaisesti tarkistamaan kaiken olevan kunnossa. Kaikki on kyllä sujunut niin hyvin, että ehkä huomenna uskallan tulla kotiin vasta töiden päätyttyä virallisesti, sillä tiedossa olisi pikkusen lyhyempi päivä kuin eilen ja tänään. Torstaina on puolestaan yksi hyppäri, jonka aikana pääsen vähän pidemmäksikin aikaa käymään kotona, joten ehkä me saamme tämän ensimmäisen työviikon kunnialla käytyä läpi. Ensi viikolla työt sitten jo loppuvatkin ja loma alkaa, joten pian saan viettää pentujen kanssa aikaa oikein kunnolla.





Mitään kovin selkeitä luonne-eroja pennuista ei näin nuorena luonnollisestikaan ole tullut esiin, mutta jotain pieniä huomioita olen pannut jo merkille. Ensinnäkin Kai on monesti ensimmäinen pentu nisällä ja viimeinen joka nukahtaa ruokailun jälkeen. Fiia ja Sarri ovat ehkä tytöistä uhkarohkeimmat. Eilen Sarri kiipesi erittäin määrätietoisesti äitinsä selän päälle ja rupesi siellä sitten nukkumaan turvakaiteeseen tukeutuen. Lila on tällä hetkellä koko viisikon pienin ja ehkä myös rauhallisin, mutta luotan kyllä aika vahvasti siihen, että neidin sisäinen pikku Myy tulee vielä heräämään. Ainakin tänään neiti osoitti jääräpäisyytään kieltäytymällä sinnikkäästi kaikista muista nisistä paitsi siitä, jonka itse valitsi. Rillalle maistuu puolestaan ruoka erinomaisesti ja Fiia ja Rilla ovatkin tällä hetkellä joukkion suurimmat.



Nova on ryhtynyt jo hieman modernimmaksi äidiksi. 24/7 pentulaatikossa oleskelu on auttamattomasti OUT ja oma-aika IN. Toisaalta ihmekkös tuo, sillä viisi kasvavaa sammaripentua ovat melkoisia lämpöpattereita ja Nova kaipaa kuumeisesti viileämpiä nukkumapaikkoja. Nova nukkuukin ajoittain pentulaatikon edessä pitäen kuitenkin pentujaan tarkasti silmällä. Selkeästi pennut ovat kuitenkin pitäneet liiankin kanssa metelia ensimmäisten elinpäiviensä aikana, sillä Novaa eivät enää vaikuta pienet inahdukset ja itkut häiritsevän. Pari kertaa olen joutunut itse auttamaan pennun Novan selän takaa maitobaarille, kun Nova on tyynesti jatkanut uniaan pennun valittaessa selän takana. 😂 Nova ei taidakaan olla enää ehdolla vuoden äiti-palkinnon saajaksi.

Mamma vapaalla

Tänään otin jokaisesta pennusta kuvan punnituksen yhteydessä. Ryökäleet alkavat tosin olla jo niin isoja, etteivät pian vaakaan edes mahdu. Nyt punnitus vielä onnistui, kun pennut vetivät sikeitä koko tapahtuman ajan, mutta jos olisivat olleet hereillä, ei painon saamisesta olisi tullut yksinkertaisesti yhtään mitään. Alla on jokaisen pennun kuvat (myös yksi kuva eiliseltä), niin saatte alkaa bongailla yksityiskohtia, joiden avulla pennut pitäisi lopulta oppia erottamaan toisistaan. Tällä hetkellä pigmenteissä on selkeitä eroja samoin pentujen koossa, joten enköhän minä kohta jo tiedä kuka on kuka, vaikka en näkisikään selän pieniä värimerkkejä. Kuvat ovat luonnollisesti ikäjärjestyksessä :)

Estorian Northern Wind "Fiia"





Estorian Northern Sky "Kai"





Estorian Northern Star "Sarri"





Estorian Northern Light "Lila"





Estorian Northern Breeze "Rilla"






Lopuksi vielä muutama pakollinen söpöilykuva:


Halijono




Kommentit

Suositut tekstit