Vaikeuksien kautta voittoon - Magic pennut 4 viikkoa

Kuluneen viikon jälkeen päällimmäisenä ajatuksena on "huh, selvittiin hengissä". Ei meitä onneksi niin iso katastrofi kohdannut kuin Milan pentujen kanssa kesällä menettäessämme Ninnin, mutta vaikeuksilta ei tällä viikolla todellakaan vältytty. Niistä pian lisää. Tähän alkuun ensin pentujen potretit.

Estorian Bluebell of Blooming Magic 

"Bluebell / Blue / Bluumi"

Sininen poika 1840g (kasvua +524)

Estorian Clover of Lucky Magic 

"Clover / Kluuvi / Apila"

Vihreä poika 1654g (kasvua +534 )

Estorian Dandelion of Wishing Magic 

"Dandelion / Dandi / Danny"

Keltainen poika 1732g (kasvua +564g)

Estorian Snowdrop of Winter Magic

"Snowdrop / Droppi / Snoukkari"

Musta poika 1660g (kasvua +524g)

Estorian Tulip of Smiling Magic 

"Tulip / Tulppi / Tulipsi"

Punainen poika 1782g (kasvua +584g)

Estorian Lupin of Gentle Magic

"Lupin / Luppis / Lumppis / Luuppi"

Liila poika 1690g (kasvua +560g)

Estorian Felicia of Magical Miracle

"Felicia / Feli / Filtsu"

Tyttö 1540g (kasvua +488g)

Viime postauksessani kerroin, kuinka Fionalle kehittyi vuorokaudessa paha nisätulehdus oikean puolen takimmaiseen nisään. Samalla Fionalle nousi kuume ja hakeuduimme viime viikon torstaina päivystykseen Porin Sykkeeseen. Saimme avuksi antibioottikuurin erittäin turvonneeseen nisään. Kohtu ultrattiin kaiken varalta ja meidät lähetettiin kotiin. Torstain ja perjantain hoidin nisää parhaani mukaan kaalikääreillä, lämpöhoidolla ja lypsämällä nisää tyhjäksi. Lauantaina nisän maito muuttui vähän verestäväksi ja turvotus lisääntyi entisestään. Käytännössä nisä jatkui yhtenä paksuna pötkönä nivusiin asti ja se oli selvästi todella kipeä. Nivusten lähellä väri oli myös muuttunut mustelmaiseksi. Valitettavasti en tajunnut ottaa tästä tilanteesta kuvaa. Fionalla oli edelleen kuumetta ja soitin uudelleen päivystykseen ja lähdimme toistamiseen Sykkeeseen.

Vastassa oli uusi lääkäri, joka ensitöikseen kertoi, ettei hänellä oikein ole kokemusta nisätulehduksista. Hän yritti konsultoida jotain toista lääkäriä ilmeisesti siinä onnistumatta. Fionasta otettiin tulehdusarvot. Ne olivat odotusten mukaan korkealla. Lääkärissä Fionalla ei kuitenkaan ollut enää kuumetta. Reissusta jäi käteen kipeä koira, äärimmilleen turvonnut nisä, antibioottikuurin lisääminen, kontrolliaika tiistaille sekä lääkärin ajatus siitä, että nisä joudutaan mahdollisesti leikkaamaan pois. Aika ristiriitaisissa fiiliksissä piti ajella kotiin. Tässä kohtaa lähdin ihan tosissani itse selvittämään nisätulehduksen tyypillisiä hoitoja. Kasvattajaryhmien tarinoissa - sekä tekoälyn tarjoamissa vastauksissa - toistuivat hoitona nisän viiltäminen auki paineen hellittämiseksi ja mädän poistamiseksi. Ttselleni alkoi olla selvää, että turvos ei johtunut enää pelkästään tulehduksesta, vaan nisän ja emättimen väliselle alueelle oli kehittynyt jättimäinen paise, joka pitäisi saada avattua. No tätä ei kuitenkaan lauantain päivystyksessä tehty, vaan meidät lähetettiin kotiin käytännössä ilman mitään apua. Tästä reissusta kului alle 12 tuntia ja paise alkoi itse puhjeta. Turvonnelle alueelle ilmestyi ensin pieni nirhauman näköinen haava, joka nopeasti alkoi vuotaa selvää mätää. Ja ei kun taas päivystykseen.

Päivystyksessä sunnuntaiaamuna meitä odotti edelleen sama lääkäri. Kerroin hänelle nisän erittävän mätää. Tämä oli kuulemma odotettua. Veikkaan lääkärin tosin ajatelleen, että tarkoitin nisästä tulevan lypsätessä mätää (maito itsessään oli hyvinkin puhdasta ja ongelma oli nimenomaan nisän ja emättimen väliin jäävä alue) sillä nähtyään mätää tihkuvan haavan, lääkäri alkoi jälleen puhua nisän poistosta. Hänen mukaansa se olisi ainoa varma hoito tässä kohtaa, kun nisään on kehittynyt paise. Paiseen takia nisä menisi varmasti kuolioon jne. jne. Poisto ei olisi rajoittunut vain yhteen nisään, vaan nisiä olisi jostain syystä pitänyt poistaa kaksi. Ei hajuakaan miksi. Lääkäri kertoi, että hän ei itse osaisi nisää leikata, vaan meidän pitäisi tulla sunnuntai-iltana tai maanantaina uudestaan, kun paikalla olisi toinen lääkäri. Emme siis olisi saaneet aamulla vielä mitään apua. Luojan kiitos olin tässä kohtaa lueskellut kaiken mahdollisen nisätulehduksista ja kysyin itse, miksei paisetta voisi puhdistaa leikkaamisen sijasta? Lääkäri ei tästä ideasta oikein innostunut, vaan suositteli edelleen leikkausta. Myös toinen lääkäri tuli vilkaisemaan nisää. Tämä uusi lääkäri oli meitä Ilonan synnytyksessä avustanut henkilö, joka ei Ilonan röntgenkuvasta osannut laskea pentujen määrää oikein (hän tulkitsi yhden selvän selkärangan suoleksi). Odotukseni eivät siis tämän konsultoinnin jälkeen olleet korkealla. Ehdotin jälleen paiseen puhdistamista, mutta lääkärimme ei vieläkään ollut ajatuksesta kovin innoissaan. Hän lähti kuitenkin konsultoimaan uudestaan kollegaansa ja hetken päästä Fiona tultiin hakemaan paiseen puhdistamista varten... ilman, että lääkäri tuli uudestaan juttelemaan meidän kanssamme. 

Fiona nukutettiin paiseen puhdistamisen ajaksi ja minä jäin odottamaan. Lopulta hoitaja tai lääkäri (en suoraan sanottuna enää muista kumpi), tuli kertomaan, että nisä oltiin saatu puhdistettua. Potilaskertomuksen mukaan "rauhasesta poistettiin suuri määrä veristä märkäistä eritettä, ja muodostunut ontelo sekä rauhanen huuhdeltiin laimennetulla Betadine-liuoksella. Pieni aukko jätettiin paikoilleen luonnollista dreenausta varten." Tämän puhdistuksen lisäksi hoito-ohjeeksi annettiin imetyksen lopettaminen ja Galastop-lääkeen aloittaminen. Kyseinen lääke tyrehdyttää maidontuotannon. Tämä ohje kuulosti erikoiselta, sillä lukemissani nisätulehdustapauksissa lähtökohtaisesti imetystä jatkettiin - paitsi jos koira sai pennuille vaarallista lääkettä. Tästä ei kuitenkaan meidän kohdalla ollut kyse. Asiaa harkittuani ja konsultoituani muita kasvattajia, päädyin jatkamaan pentujen imetystä kaikista muista paitsi tulehtuneesta nisästä. Sitä tyhjensin itse ja kaikki ulos tullut maito näytti ja haisi aivan normaalilta. Alla kuva haavasta sunnuntaina. Alkuperäisessä tilanteessa turvotus jatkui tosiaan yhtenä pötkönä nivusiin asti.

Maanantaiaamusta soitin Harjavallan kunnaneläinlääkärille, sillä halusin tilanteeseen toisen lääkärin mielipiteen. Ruokavälituntini aikana minä ja Henna veimme Fionan Harjavallan lukion tiloissa toimivalle lääkärille, joka on tullut tässä vuosien varrella liiankin tutuksi - sen verran usein siellä tulee käytyä. Uutena ohjeena oli ehdottomasti jatkaa imetystä, myös tulehtuneesta nisästä, koska se pitäisi saada kunnolla tyhjenemään. Haava-alue oli sottainen ja paise selvästi eritti edelleen, joten Fiona nukutettiin toistamiseen ja lääkäri viilsi kahden paiseeseen syntyneen reiän välin veitsellä auki kunnon tyhjennysaukon luomiseksi. Lisäksi hän solmi kahden reiän välille kuminauhan pitämään aukot auki, jotta paise tyhjenisi kunnolla. Hän myös huuhtoi haavan suolaliuoksella ja sieltä tuli vielä paksua eritettä. Kotiohjeeksi saimme huuhdella haavan kaksi kertaa päivässä suolaliuksella ja jatkaa tosiaan imettämistä. Alla kuva tiistailta.

Tämän jälkeen muutos näkyi käytännössä päivässä. Aamuisin ja iltaisin vein Fionan kylppäriin, laitoin neidin makaamaan lattialle ja ruiskutin lääkäriltä saamallani jättiruiskulla valmistamaani keittosuolaliuosta reikiin. Nyt kun paiseella oli kunnon mahdollisuudet tyhjentyä ja minulla paremmat mahdollisuudet haavan suihkutteluun, se lopetti yllättävänkin nopeasti erittämisen. Tiistai-iltana poistin dreenin ja tänään perjantaina haava on käytännössä parantunut. Emättimen ympärillä on vielä jonkin verran turvotusta, joten jatkamme antibioottikuuria vielä jonkin aikaa. Tässä välissä nisään ehti syntyä vielä pieni pinnallisempi paise maanantai-iltana, joka puhkesi itsestään tiistaiaamusta ja joka on myös parantunut hienosti. Pennut ovat saaneet imeä nisät tyhjiksi ja kaikki ovat nyt pehmeitä ja normaalin värisiä. Ihan vielä en uskalla huokaista helpotuksesta, mutta käytännössä olemme voiton puolella. Alla kuva maanantain paiseesta sekä haava dreenin poistamisen jälkeen.

Kunnon hoidon saatuamme viikon suurin haaste on ollut pentujen imettäminen, sillä Fiona ei ole voinut olla valvomatta pentujen kanssa. Haava on pitänyt suojata pennuilta imetysten yhteydessä ja lisäksi Finski itse on joutunut pitämään kauluria silloin, kun häntä ei ole pystynyt valvomaan. Maanantaina Henna oli työpäiväni ajan hoitajana. Tiistaina hän pystyi myös valvomaan aamupäivän tilannetta. Iltapäivästä Fiona joutui olemaan reilun tunnin yksinään, mutta hän oli ilmeisesti ollut ihan tyytyväisenä pentuhuoneen aidan toisella puolella. Tiistaina kävin tekemässä yhden aamutunnin ja yhden iltatunnin. Torstaina ja tänään perjantaina apuna ovat olleet vanhempani, jotka hoitivat työpäivieni aikana imetystilanteet niin, etteivät pennut päässeet kynsillään haava-aluetta rasittamaan. Todennäköisesti viimeistään maanantaina uskallan antaa Fionan hoitaa pentuja taas ihan normaalisti. Finski on ollut kaiken kaikkiaan esimerkillinen potilas ja äiti. Tyttö sai käytöksestään kehuja vanhemmiltanikin. Vaikka Fiona ei ole erityisesti nauttinut kaikista hoitotoimenpiteistä, hän on antanut tehdä ne pienten neuvottelujen jälkeen. Hän myös siivoaa edelleen esimerkillisesti pentujen jäljet ja nauttii silminnähden pentujen kanssa makoilusta ja seurustelusta. Minä alan täällä olla aika väsynyt kaikkeen valvomiseen, sillä joudun tietenkin Fionan kanssa heräämään pari-kolme kertaa yössä pentuja hoitamaan, mutta onneksi olen saanut paljon apua Hennalta ja vanhemmiltani, niin tämän kaiken on jotenkin jaksanut.

Pentujen kuulumisista voin kertoa sen, että seitsikko on kasvanut ihan valtavasti! Nisätulehduksen takia olen antanut pennuille ajankohtaan nähden normaalia enemmän kiinteää ruokaa ja tämä näkyy kyllä kaikkien painnonnousussa. Käytännössä kaikki ovat saaneet viikon aikana puolikiloa tai jopa enemmän painoa lisää. Jauheliha ja turvotettu nappula maistuvat pennuille erinomaisesti, vaikka syöminen onkin sottaista puuhaa. Onneksi Fiona on valmis putsaamaan pennut ja lattian ruokailujen jälkeen. Nämä pennut muuten kakkivat odottamaani vähemmän. Kakkaa on itse asiassa tullut niinkin vähän, että pelkäsin alkuviikosta hetkellisesti ummetusta. Mutta kyllä kaikkien vatsa tuntuu toimivan ja pennut tekevät hyvin kiinteitä kakkoja. Felicia on hieman dramaattinen kakkija, sillä kiinteä ruoka on muuttanut kakan sen verran kovemmaksi, että neiti on muutaman kerran huutanut kakkaa ulos puskiesssaan. Tytössä tuntuukin olevan pientä draamailijan vikaa.

Pennut ovat viikon aikana muuttuneet myös paljon aiempaa aktiivisemmiksi. Seitsikko on päässyt seikkailemaan pentuhuoneen ulkopuolelle ja tulevan viikon aikana siirrän pennut oletettavasti pentuhuoneesta kokonaan olkkariin. Fionan tilanne on vienyt siinä määrin huomiota, että vielä en osaa pentuja kunnolla yksilöidä, mutta jotain yksittäisiä huomiota on tullut taas tehtyä. Felicia on tosiaan vähän sellainen draamailija. Clover on yleensä aina viimeisenä nisällä ja poika joutuu tosissaan tekemään töitä löytääkseen vapaan nisän kuuden sisaruksen vallattua apajat. Bluebell on seikkailija ja itsenäisyys näkyy myös siinä, että herran mielestä aina ei ole hyvä hetki sylittelyllä. Taitaa olla aika itsepäinen tyyppi sille päälle sattuessaan. Snowdropissa on samaa itsepäisyyttä. Nämä kaksi herraa tuntuivat ekalla viikolla sellaisilta laiskoilta lötköttelijöiltä, mutta niin ne luoteet kehittyy ja muuttuu viikosta toiseen. Tulip, Dandelion ja Lupin tulevat tällä hetkellä ehkä eniten hakemaan minulta huomiota. Ovat vähän sellaisia kasvattajan lellikkejä. 

Tällä viikolla kaikki pennut ovat löytäneet hampaansa ja sisäisen petonsa. Täällä haukutaan, muristaan, vaanitaan kaveria ja purraan kaikkea, mihin hampaat ylettyy. Lelut eivät ole läheskään niin suosittuja kuin pissa-alustana toimivat pyyhkeet. Niitä on kiva pureskella ja repiä. Äidin korvat ja tassut saavat niinikään kyytiä. Muut koirat hengailevat jo pentujen kanssa. Aina kun Sissi tai Nova menee ohi, pennut etsivät kaksikon vatsan alta maitoa. Ilmeisesti kaikki valkoiset ovat pentujen näkökulmasta potentiaalisia maitobaareja. Podengot vähän ihmetyttävät ja niitä pentujen pitää töniä kuonolla ja vähän maistella hampailla. Jos jään seisomaan paikallani, jaloissani on hetkessä pentu jos toinenkin pureskelemassa crocsejani ja repimässä housunlahjetta. Heti jos pennut kuulevat ääneni, koko joukko tunkee viereen kerjäämään huomiota. Pusuja ei ilmeisesti voi koskaan antaa liikaa. Töihin mennessäni haisen aina ihan jauhelihalta, kun olen rapsutellut pentuja ja seitsikko on pureskellut sormiani ja nuoleskellut käsiäni. Pennut ovat käytännössä parhaassa lelukoira iässä. Tästä ei mene enää kuin hetki, niin joudumme todennäköisesti kaikki juoksemaan karkuun näitä jääkarhunpoikasia. 

 

Tällainen viikko siis meillä takana. Toivottavasti terveyshuolet olisi nyt selätetty ja saisin keskittyä pentuihin sekä tutustua kaikkiin kunnolla. Ulkoisesti jotain pieniä eroja on näkyvissä, mutta vielä en tunnista porukkaa toinen toisistaan. Suloisia pörriäisiä ovat kaikki. Nyt on kuitenkin aika lopettaa tämä postaus ja lähteä nukkumaan... imetyksen jälkeen.