Magic-pentujen ensimmäinen viikko

Pentujen ensimmäinen viikko on nyt takana ja ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut ilman isompia murheita. Ennen viikon kuulumisia tässä porukan viikkopotretit. Mukana on myös seitsikon ansaitsemat "lempinimet", joita on lyhyen ajan sisällä kertynyt yllättävän monta. Magic-pentujen viralliset työnimet tulevatkin olemaan rekkarinimien "kukat", joista sitten syntyy suussa väkisinkin erilaisia variaatioita.

Estorian Bluebell of Blooming Magic 

"Bluebell / Blue / Bluumi"

Sininen poika 710g (kasvua +314)

Estorian Clover of Lucky Magic 

"Clover / Kluuvi / Apila"

Vihreä poika 586g (kasvua +274)

Estorian Dandelion of Wishing Magic 

"Dandelion / Dandi / Danny"

Keltainen poika 580g (kasvua +298g)

Estorian Snowdrop of Winter Magic

"Snowdrop / Droppi / Snoukkari"

Musta poika 624g (kasvua +336g)

Estorian Tulip of Smiling Magic 

"Tulip / Tulppi / Tulipsi"

Punainen poika 610g (kasvua +280)

Estorian Lupin of Gentle Magic

"Lupin / Luppis / Lumppis / Luuppi"

Liila poika 576g (kasvua +274g)

Estorian Felicia of Magical Miracle

"Felicia / Feli / Filtsu"

Tyttö 534g (kasvua +238g)

Pennut ovat kasvaneet melko tasaisesti viikon aikana. Bluebell on edelleen porukan isoin, suorastaan järkälemäinen nallekarhu muiden rinnalla. Pojalle on tullut painoa lisää 314 grammaa. Blue ei kuitenkaan ole porukan kasvukuningas, vaan tämä titteli kuuluu Snoukkarille eli Snowdropille. Herralle on kertynyt painoa lisää peräti 336 grammaa. Pojalle on tullut joka päivä painoa suunnilleen saman verran. Tähän vaikuttaa osaltaan pojan hyvä ruokahalu, mutta myös herran rentous. Droppi ei turhia hötkyile. Hän on tyytyväinen melkein joka tilanteessa eikä käytä energiaa mihinkään ylimääräiseen säätämiseen. Bluella on vähän samanlainen asenne eikä näistä herroista ole tarvinnut tämän viikon aikana kantaa kertaakaan erityistä huolta. Kaksikko kasvaa, syö ja nukkuu eli voi hyvin kaikin puolin.

Jos Snowdrop on se porukan rennoin, niin isoimmat draamailijat ovat ehdottomasti Dandelion, Tulip ja Felicia. Tämä kolmikko kisailee siitä, kenellä on suurimmat keuhkot ja kovin ääni. Dandi on saanut hyvin painoa lisää, 298 grammaa, vaikka pojan huudosta voisi välillä päätellä, että herra ei ikinä saa ruokaa. Kuluneen viikon aikana yöunet ovat jääneet todella vähäisiksi, koska pennut herättävät huudollaan vähintään parin tunnin välein. Välillä tuntuu, että puolet näistä herätyksistä ovat Dandelionin aiheuttamia. Hänellä on aina väärä nukkumapaikka tai väärä nisä suussa, mikä aiheuttaa pientä draamaa. Dandelion on myös laiska kun mikä. Jos herra eksyy liian kauaksi muista tai pyörähtää väärälle kyljelle kaverin yli, ei Dandi vahingossakaan osaa itse korjata tilannetta, vaan aina kasvattajan pitää tulla auttamaan. Siltä ainakin keskellä yötä tuntuu. Tulip on poikien toinen huutaja. Hän on alusta asti ollut herkkä protestoimaan, mikäli asiat ovat yhtään pielessä. Painoa Tulpille on tullut ihan hyvin lisää, 280 grammaa. Olen aikaisempien pentueiden kohtalla tottunut siihen, että yleensä näistä draamailuista vastaa pentueen tytöt, mutta nyt meillä on selvästi kaksi vähän primadonnamaisempaa urosta täällä. Toki kaikki seitsämän osaavat halutessaan pitää mekkalaa. Pentuhuoneen onkin vallannut melkoinen lintuparvi kujerruksista päätellen.

Joukkion ainoa tyttö osaa myös draamailun jalon taidon. Olen kuluneen viikon aikana pelastanut Felician monta kertaa äitinsä selän takaa, minne neiti onnistuu aina itsensä vangitsemaan. Fionahan ei vahingossakaan siirry, jos joku pennuista jää selän ja turvakaiteen väliin syntyvään koloon jumiin. Varmaan jokainen pentu on päätynyt sinne ainakin kerran, mutta Felicialla on ihan omanlaisensa taito jumiutua iltaisin ja öisin. Eikä kenellekään jää epäselväksi, kuinka kaltoin pientä neitokaista kohdellaan näinä hetkinä. Felicia on kasvanut aavistuksen veljiään hitaammin, painoa on tullut lisää 238 grammaa. Toisaalta Filtsu yllätti tiistaina, kun aamu ja iltapunnituksen välinen ero oli peräti 46 grammaa. Silloin oli ruoka selvästi maittanut. Muina päivinä kasvu on ollut selvästi maltillisempaa.    

Lupin ja Clover ovat saaneet painoa täsmälleen saman verran eli 274 grammaa. Tämä on aika hauska sattuma, sillä poikien syntymäpainossakaan ei ollut eroa kuin 10 grammaa Lupinin hyväksi. Kluuvi ja Luuppi ovat Snowdropin ja Bluen tapaan säyseitä lötköttelijöitä. He ovat yleensä aika tyytyväisiä omaan olotilaansa, paitsi jos joutuvat liian viileään eli pois kavereiden tai äidin luota. Tästä seitsikosta muuten huomaa, että nyt on ulkona aika kovat pakkaset ja talo sen takia viileä, koska kaikki seitsämän haluavat edelleen nukkua kavereiden vieressä. Usein samojedipennut tekevät tässä kohtaa jo pientä pesäeroa toisiinsa. Tänään potrettikuvissa piti ottaa myös sama kikka käyttöön, kuin podengopentujen kanssa eli laittaa pentujen alle lämpöalusta. Sen jälkeen suostuivat ilman ongelmia nukahtamaan paikalleen. Saa nähdä ovatko pennut vielä viikonkin päästä yhtä paljon lämmön perään vai alkaako jo samojedien arktisuus näkymään. 

Kuluneen viikon muista kuulumisista voisin kertoa sen, että Fiona hoiti pentuja ensimmäiset päivät lähestulkoon erinomaisesti. Kympistä arvosana tippui kuitenkin ysiin, koska Fionan kiinnostus pentujen kakattamiseen ja kakkojen syömiseen ei ole erityisen mairitteleva. Hommat on tullut tehtyä, mutta kakkoja on jäänyt myös kasvattajan siivottavaksi. Viikon edetessä Fionan into äitinä olemiseen on selvästi kokenut saman inflaation kuin kaikilla muillakin samojediäideilläni. Eli tänään ja eilen Fionaa on joutunut välillä vähän maanittelemaan pentulaatikkoon, kun pennut ovat heränneet ja halunneet syödä. Fiona haluaisi päästä meidän muiden touhuihin mukaan ja muut koiratkin ovat saaneet piipahtaa pentuhuoneen ovella - toki Fionan tarkaavaisen katseen alaisina. Sissi pääsi jo Blueta hieman nuuhkaisemaan. Tätä kirjoittaessani istun pentulaatikossa ja Fiona on ihan mielellään täällä mukana, mutta heti jos lähden, Finskikin olisi valmis jättämään pennut oman onnensa nojaan. Lupaavasta alusta huolimatta, en siis taida myöntää Fionallekaan vuoden äiti palkintoa. Alkuviikosta jännitin myös hieman vielä Fionan lämpöjä, jotka olivat hieman koholla, mutta ne laskivat onneksi normaalille tasolle viikon edetessä. Raukalla on toki todella kuuma aina, kun pennut ovat kyljessä kiinni ja ruokailemassa.

Fionan omistaja Henna on ollut täällä useampana päivänä pentuja vahtimassa työpäivieni ajan. Tämä on tuonut minulle kaivattua mielenrahaa, sillä kesän tapahtumat kummittelevat väkisinkin mielessä. Muutaman kerran kun joku pennuista on ollut Fionan selän takana piilossa, on hetkellisesti  meinannut iskeä paniikki. Alkuviikosta laskin pentuja joka hetki lähes hysteerisesti varmistaakseni kaikkien olevan varmasti tallessa ja kunnossa. Nyt loppuviikosta oma fiilikseni alkaa olla huomattavasti rennompi. Onneksi kaikki on ainakin toistaiseksi sujunut hyvin. Toivottavasti pentujen äänekkyys tästä myös hieman laskisi ja saisin nukkua paremmin. Onneksi viikon päästä alkaa loma, niin sitten voi torkkua myös päivisin, jos univelkaa kertyy liikaa. Näihin kuviin ja tunnelmiin Estorian pentulaatikko kiittää ja kuittaa tämän viikon osalta.