6 viikkoa täynnä - näkemiin rauha

joulukuuta 16, 2022

6 viikkoa täynnä - näkemiin rauha

Voihan apua, pennut ovat jo 6 viikkoa ja meno alkaa olla sen mukaista. Täällä vedetään välillä sellaista rallia, että minä ja podengot pysytään turvallisesti sohvalla. Perässä ei meinaa pysyä, kun vähän väliä joku nelikosta on portin väärällä puolella, pihalla tai sohvan alla. Pennut näyttävät myös enemmän ja enemmän samojedeilta, kuten oheisista viikkopotreteista pystyy huomaamaan.

ESTORIAN MOONLIGHT
"Muumi"

ESTORIAN STARLIGHT
"Stara"

ESTORIAN SUNLIGHT
"Santtu"

ESTORIAN TWILIGHT
"Vippi"

Tämän viikon aikana poikien luonteista on tullut opittua taas vähän lisää. Mielestäni porukan jästipää on ehdottomasti Muumi. Herra on rakastunut ulkoiluun siinä määrin, että poika ei suostuisi millään tulemaan sisälle. Kun oven avaa, Muumi syöksyy ulos ja käyttää kyllä koko pienen rivarin pihan temmellyskenttänään. Sisälle jos yritän poikaa kutsua tai lähteä Muumia hakemaan, herra juoksee puskaan piiloon. Muumi on myös pyytänyt nyt useamman kerran itse ulos kitisemällä oven takana, eli selvästi pojan lempipuuha on löytynyt. Muumi osaa myös komentaa haukkumalla enemmän kuin tarpeeksi eli melkoinen jäärä ja pomottaja saattaa tästä pojasta kuoriutua. Onneksi Muumi on myös aivan ihanan seurallinen pusupoika, joten hänelle antaa paljon anteeksi.

Vippi ja Muumi

Santtu nukahti syliin

Stara on edelleen hyvin samantyyppinen kuin Muumikin. Ei ehkä ihan yhtä paha jäärä, mutta viihtyy pihalla veljensä kanssa sen verran hyvin, että häntäkin joutuu välillä odottamaan. Staralla taitaa myös olla monipuolisin ääniskaala ja pojan suusta kuulee haukkuja, murinaa, kitinää ja ulvontaa. Ei Stara onneksi niin kovaääninen kuitenkaan ole kuin ihan pikku pentuna olisi voinut olettaa, mutta Stara tulee todennäköisesti hyödyntämään elämänsä aikana monipuolista äänirepertuaaria. Muumin tavoin myös Stara on aivan ihana halinalle ja poika tulee mielellään syliin halittavaksi ja antamaan pusuja. Stara myös tuntuu ehtivän joka paikkaan, sellainen pieni puuhastelija on kyseessä. Herran uusi lempilelu on tarrarullan suoja, joka pitää hauskaa ääntä kieriessään pitkin lattiaa.

Santtu jälleen sylissä

Luna ottaa rennosti

Santtu ei vielä pari viikkoa sitten viihtynyt sylissä käytännössä lainkaan. Nyt olemme kuitenkin siinä pisteessä, että Santtu voi jopa nukahtaa syliin. Pusuja Santtu ei anna ihan samalla innolla kuin veljensä ja muutenkin hän on vähän sellainen söpö löllykkä. Santtua on myös ehdottomasti mukavin harjata ja kammata, koska poika heittäytyy selälleen tarjoten myös vatsakarvansa käsittelyyn. Santtu on joutunut nyt myös parin päivän sisällä 3 kertaa suihkuun, kun ensimmäisen virallisen suihkun jälkeen poika keksi hieroa turkkinsa kahteen otteeseen täyteen p**kaa. Onneksi Santtu antaa myös nätisti pestä itsensä ja hoitotoimenpiteet toimivatkin tämän halinallen kanssa hienosti. Santtu on porukan rennoin tyyppi, mutta jääräpäisyyttä löytyy varsinkin silloin, jos joku erehtyy häiritsemään herran unia. Jos Santtu haluaa nukkua niin hänhän nukkuu, vaikka puoliksi istuen.

Santtu ja mustekala

Vippi on porukan pieni sisupussi. Kaikki muut painavat jo yli 3 kiloa, mutta Vippi on kutakuinkin 2,5 kiloa. Tämä pienempi koko ei herraa kuitenkaan haittaa, vaan hän on erittäin innokas leikkijä ja haastaa varsinkin podengoja mielellään leikkiin. Vippi komentaa jopa Hestiaa, jos herra on leikkikaverin puutteessa. Vippi osaa onneksi myös viihdyttää itse itseään ja lelut saavat herran leikeissä melkoista kyytiä. Vippi löytää myös kaikki pahvit ja muut pienen sammaripennun mielestä syötäväksi kelpaavat rojut nurkista ja kuljettelee niitä paikasta toiseen. Vippi on sellainen hassu häärääjä, joka mielellään laittaisi sisustuksen uusiksi.

Vippi

Vaikka nelikko alkaa olla melkoisia tuholaisia, olen suoraan sanottuna aivan rakastunut jokaiseen. Kaikilla pojilla on sellaista herttaista pilkettä silmäkulmassa, mikä tekee päivistä todella hauskoja. Vähän väliä saa nauraa nelikon toilailuille. Annoin pojille esimerkiksi podengojen pienen pesäpedin ja nukkumisen sijasta, nelikko rupesi repimään sitä neljään eri ilmansuuntaan. No kyseisen "lelun" otin aika nopeasti pois pentujen käsittelystä. Pennut oppivat myös alkuviikosta murtautumaan ulos pentuhuoneesta ja yhtenä yönä heräsin siihen, että valkoiset jääkarhut olivat vallanneet makuuhuoneen ja podengot hypänneet sänkyyn turvaan. Toisena yönä havahduin siihen, kun kuulosti ihan siltä kuin joku olisi hiipinyt jossain. No pennuthan siellä makkarissa jälleen olivat, tällä kertaa ihan hipi hiljaa, etteivät vaan jäisi pahanteosta kiinni. Nyt portti on suljettu tukevammin lukolla, ettei näin enää tapahtuisi, vaikka aika suloisia herätyskellojahan nuo ovat... eivät vain keskellä yötä.

Vähän ulkoilukuvia

Pennut pääsivät tällä viikolla myös ensimmäiselle viralliselle pesulle. Pesu sujui ilman ongelmia. Vippiä hirvitti eniten, mutta kaikki kyllä muuten alistuivat ihan nätisti pestäväksi. Föönäys pesun jälkeen vähän aluksi jännitti, mutta kun odotti pentujen tarpeeksi väsähtävän ja piti föönin tehon riittävän hiljaisella, pennut sietivät tämänkin käsittelyn ihan nätisti. Pesun jälkeen koitti älytön hepulikohtaus, kun kaikkien piti kilpaa purra toinen toisiaan ja kuivattaa siinä samalla märkiä turkkeja.

Tästä korivaunusta tuli pentujen turva pesun jälkeen.

Pesun jälkeen Luna antoi onneksi lohtuhuikat

Pesun jälkeinen hepuli

Luna lähtee ensi viikolla omaan kotiinsa ja voin sanoa, ettei tämä tule tapahtumaan hetkeäkään liian aikaisin. Niin ihana ja rakas kuin tuo äirikoirakin on, niin hieman alkaa huumori loppua, kun joka päivä neiti tiputtaa jotain keittiön pöytätasojen tavaroista lattialle etsiessään ruokaa. Töiden jälkeen lattialta on löytynyt sievästi pentujen hampaanjälkiä täynnä oleva omena, sakset, pussi (jossa oli ennen lattialle päätymistään tomaatti, josta ei jäänyt kuin vähän mehua jäljelle), pentujen matolääkkeen pipetti (itse asiassa useamman kerran huolimatta siitä, kuinka kauas olen sen asettanut), kiivi, lavuaarissa ollut suppilo ja vaikka mitä muuta. Neidillä on todellinen pakkomielle ruokaan. No pentujen kakoista Luna ei onneksi enää ole samassa määrin kiinnostunut ja nyt niiden siivoaminen jääkin minun (ja jossain määrin Novan) harteille. Siinä myös syy noille Santun ylimääräisille pesukeikoille, kun siivouspartio ei saa kakkoja siivottua riittävän nopeaan tahtiin.

Tällaisen lauman kanssa on tullut tällä viikolla ulkoiltua

Pennut ovat saaneet tällä viikolla kasvattaa ruokarepertuaariaan ihan luvallisillakin asioilla, kun nelikko sai ensimmäistä kertaa syötäväkseen rustoluun. Se oli iso hitti ja varsinkin Santtu rakastui tähän herkkuun yli kaiken. Siirsin pennut syömään luuta ulos ja siellä joku neljästä yritti kähveltää luun kaikilta muilta ottamalla sen suuhun ja juoksemalla karkuun. No sen verran iso ja painava tuollainen rustoluuköntti on tämän ikäiselle pennulle, että pakomatka tyssäsi aika nopeaan. Lopulta päästin myös Novan ja Lunan apajille ja kaksikko sai viimeistellä pentujen aloittaman työn rustoluun parissa.

Rustoluun syöntiä

Tein tänään pentuja tutkiessani sellaisen huomion, että Santulla ja Staralla vaikuttaisi harmillisesti olevan pieni napatyrä. Lääkäri saa vielä maanantaina sanoa oman mielipiteensä asiasta, mutta molemmilla on tosiaan navan kohdalla sellainen pehmeä sormenpään kokoinen patti, jonka saa painettua sisään. Silloin kun pojat makaavat selällään, tyrät katoavat käytännössä kokonaan näkyvistä, minkä takia en ollutkaan niitä aiemmin huomannut. Melko pieniltä tyriltä onneksi vaikuttavat ja tuskin tulevat vaatimaan mitään kirurgista hoitoa. Ainahan tämä on mahdollista, jolloin kasvattaja luonnollisesti korvaa leikkauksen. Uskoisin kuitenkin molempien voivan kuroutua jopa ihan kokonaan umpeen pentujen kasvaessa, jos tyrää painaa päivittäin varovasti sisäänpäin. Eli tällä hetkellä todennäköisesti ihan vain tällainen kosmeettinen haitta kyseessä. Nämä ovat ensimmäiset tyräpentuni ja veikkaisin vahvasti, että syynä tyrien syntymiseen on se, että Luna halusi itse hoitaa napanuorien katkaisun sen sijaan, että olisin kasvattajana voinut tehdä sen siistimmin saksilla. Tyrä voi nimittäin syntyä tilanteessa, jossa napaan kohdistuu syntymän aikana liian suurta vetoa. Ja aika antaumuksella Luna napanuorat katkaisi, jolloin tyrät ovat todennäköisesti päässeet syntymään. Vipillä ja Muumilla en ainakaan itse mitään tyriä onneksi bongannut, mutta maanantaina kuulen vielä lääkärin mielipiteen asiasta. Viimeistään maanantaina olisi myös tarkoitus sopia, kuka pennuista lähtee minnekin, olettaen, ettei lääkärireissulla tule mitään lisäyllätyksiä.

Nova pentujen vieressä

Tällaisia uutisia siis tällä kertaa. Ensi viikolla päivitänkin blogin Mäntsälästä käsin, kun vietämme siellä joulun vanhempieni luona. Toivottavasti äitini allergia kestää tällaiset samojedivauvat muiden koirien kylkiäisenä.

Pentujen, erityisesti Staran uusi suosikki leulu