2 viikkoa takana ja silmät jo vähän rakoilevat

marraskuuta 18, 2022

2 viikkoa takana ja silmät jo vähän rakoilevat

Pennut viettävät 2-viikkois synttäreitään ja minä kasvattaja täytän tänään 35 vuotta. Tässä perjantaissa onkin aihetta juhlaan, varsinkin kun pentujen silmät avautuivat eilen - poikkeuksena Starlight, jolla vasta aivan pienet viirut näkyvissä. Ennen kuin lähden kertomaan poikien viikosta lisää, tässä tähän alkuun meidän perinteiset viikkopotretit potrista pojista.

ESTORIAN MOONLIGHT
painoa 1147 grammaa, merkkiväri sininen

ESTORIAN STARLIGHT
painoa 1090 grammaa, merkkiväri vihreä

ESTORIAN SUNLIGHT
painoa 1145 grammaa, merkkiväri liila

ESTORIAN TWILIGHT
painoa 930 grammaa, merkkiväri valkoinen

Pojat ovat kasvaneet todella hyvin. Huomaa kyllä, että pentuja on "vain" 4 ja maitoa riittää. Kaikki neljä ovat todella tuhdissa kunnossa ja muistuttavat koko ajan vain enemmän ja enemmän jääkarhuja. Muutaman viime päivän aikana pojat ovat ruvenneet treenaamaan jo vähän kävelyäkin, sen verran isoja pikkumiehiä täällä jo ollaan. Twilightilla on kävelytreeneissä selvästi etulyöntiasema hieman muita pienemmän kokonsa ansiosta ja poika pysyykin jo yllättävän hyvin neljällä jalalla pieniä hetkiä kerrallaan. Porukan isoimmat, Moonlight ja Sunlight, ovat puolestaan olleet siinä määrin ruoka-aikaan kotona, että pienet jalat eivät meinaa jaksaa kannatella pyöreässä kunnossa olevaa kehoa.😅 Mutta eiköhän myös nämä isoimmat muskettisoturit löydä pikku hiljaa tasapainonsa niin, että kävely rupeaa sujumaan.

Tällä viikolla pennut ovat selvästi hiljentyneet eli enää ei kuulu niin paljon öisin ääniä. Alkuviikosta pennut tosin protestoivat aika äänekkäästi Lunan tapaa kuopia viltti pois pentulaatikon pohjalta. Pienet tassut kun eivät oikein löydä liukkaalta lattialta pitoa. Vähemmästäkin sitä harmistuisi, kun ei pääse kunnolla liikkumaan. Lunalla on niin kuuma koko ajan, että hän ei viltistä yhtään tykkäisi, mutta yritän käydä sen aina suoristamassa niin, että pennut pystyvät ryömimään eteenpäin. Ääntä pennuista lähtee myös silloin, kun otan pentuja käteen. Viime viikolla tätä syliin joutumista protestoi erityisesti Starlight, mutta kyllä Moonlight ja Sunlightikin osaavat pitää melkoista mekkalaa, jos syliin joutuminen ärsyttää. Twilight taitaa viihtyä hieman muita paremmin käsiteltävänä, mutta pikku poikaa onkin alusta asti käsitelty muita enemmän, kun olen hieman varmistellut pojan varmasti saavat riittävästi maitoa.

Näitä söpöilykuvia ei voi olla koskaan liikaa.

Katsokaa nyt noita söpöjä vadelmatassuja.

Tämä köllöttelijä taitaa olla Sunlight.

Tällä viikolla isoimmat protestit sai ehdottomasti aikaan pentujen ensipesu. Alle parin viikon ikäisiä pentuja en todellakaan lähde huvin vuoksi vielä pesemään, mutta keskiviikkona joku pentu oli tehnyt aikuisten aamulenkin aikana pentulaatikkoon kakat, johon kaikki pennut olivat tietenkin päätyneet kierimään. Kotiin palatessa pentulaatikosta löytyikin kasa ruskeilla vauhtiviivoilla varustettuja sammaripentuja. Sen verran paljon kakkaa oli joka paikassa, että en jättänyt siivoamista Lunan vastuulle vain vein pennut yksi kerrallaan kraanan alle pestäväksi. Lunaa tämä toimenpide hieman huoletti ja hän seurasi kylppäriin asti vahtimaan, mitä hänen pennuilleen tapahtuu. Pentuja veden alle joutuminen ällötti todella paljon, vaikka en edes pessyt ketään suoraan kraanan alla vaan otin vettä kämmeneen ja sillä hieroin pahimpia kakkoja pois. Pojat eivät tätä kuitenkaan arvostaneet ja pesun jälkeen pentulaatikosta kuului hyvän tovin hyvin loukkaantunututta ja surumielistä ininää. Vasta kun Luna rauhoittui antamaan pennuille maitohuikan, unohtui pojilta myös murhe ja ruokailun jälkeen malttoivat jälleen nukkua.

Pesun jälkeen veljestä onneksi sai turvaa. Sunlightin kyljestä vielä näkyy, missä sitä kakkaa oikein olikaan.

Näköjään Moonlightin jalkapohja olisi pitänyt pesaista pikkuisen paremmin, kun siellä vielä on likainen jälki.

Maitobaarille pääsy lohdutti muskettisotureita onneksi niin, että pienet pojat suostuivat ruokailun jälkeen nukkumaan.

Tällä viikolla olen saanut myös kummastella Lunan rentoutta lauman muiden koirien suhteen. Jos minä olen ottanut pentuja käteen, Luna on todella tarkkaan vahtinut tekemisiäni ja tullut käsissäni olevaa pentua heti nuoleskelemaan. Olisinkin odottanut, että Luna olisi todella tarkka siitä, ettei pentuhuoneeseen ole muilla koirilla asiaa. On kuitenkin käynyt ihan päinvastoin. Luna availee itse porttia ja päästää podengoja pentuja tsekkaamaan. Muutamaan kertaan joku podengoista on päässyt ihan pentulaatikkoon asti pentuja nuuhkimaan ja Luna on kaikessa rauhassa vain jatkanut pentujen imettämistä. Meillä on kyllä tapana aika nopeasti aloittaa pentujen tutustuttaminen muuhun laumaan, mutta käytännössä ensimmäiset 3 viikkoa on rauhoitettu emon ja pentujen yhteiselolle. Toisaalta podengo-äidit ovat kyllä niin tarkkoja tästä omasta rauhasta, että eivät edes päästäisi ketään pentujen lähelle. Sammariäiditkin ovat yleensä olleen pikkuisen tarkempia siitä, kuinka lähelle pentuja pääsee, mutta jostain syytä Luna ei pistä ollenkaan pahakseen sitä, että Dafne tai Freya käy välillä pentuja vähän vilkaisemassa. Lähtökohtaisesti pidän tietenkin aikuiset koirat pennuista erossa ihan pöpöjenkin takia, mutta ihan koko aikaa ei tätä onnistu estämään, kun ulkoa sisälle tullessaan Luna osaa itse avata portin pentuhuoneeseen ja podengot seuraavat perässä.

Pennut kiinnostaisivat varsinkin Freyaa ja Dafnea todella paljon. Huomatkaa Luna rentona taustalla.

Ihana haukotus yhdellä pennulla tässä kuvassa.

Tällä viikolla Luna on muutenkin ottanut hieman rennomman asenteen pentujen hoitamiseen. Melko tunnollisesti Luna edelleen käy pentuja ruokkimassa ja pissattamassa, mutta enää Luna ei reagoi pentujen kaikkiin ääniin ja pääasiassa neiti myös nukkuu pentulaatikon ulkopuolella. Tämä tosin on ihan ymmärrettävää, koska kuten sanoin, Lunalla on todella kuuma koko ajan. Tällä viikolla Luna on käynyt ulkona edelleen tekemässä pennuille uutta pesää, mutta se on selvästi vähentynyt viikon edetessä. Lunan vatsavaivat ovat myös lakanneet eikä Lunan enää tarvitse päästä keskellä yötä pihalle pissalle tai kakalle. Eli olemme aika seesteisessä vaiheessa pentuarjen suhteen. Tästä pikku hiljaa vauhti alkaa kuitenkin jälleen kiihtymään, kun pentujen silmät kunnolla aukeavat ja pennut alkavat ottaa entistä enemmän kävelyaskeleita. Mielenkiinnolla odotan, miten Luna suhtautuu siinä kohtaa podengojen apuun pentujen hoidossa. Nova aikoinaan hermoili paljon enemmän podengojen ja pentujen suhteen siinä kohtaa, kun pennut oikeasti lähtivät pentulaatikosta kunnolla liikenteeseen. Myös Netta hermostui viimeksi ihan totaalisesti Hestiaan sen jälkeen, kun pennut olivat vähän vanhempia ja Hestia olisi ruvennut niitä itselleen omimaan. Toivottavasti saamme tällä kertaa kuitenkin rauhan säilytettyä äitikoiran ja podengojen välillä.