Viimeisen viikon draamaa

Pennut täyttivät viime viikon perjantaina 8 viikkoa. Viikonloppu oli niin täynnä ohjelmaa, etten ehtinyt blogia vielä silloin päivittämään. Kolme pentua onkin muuttanut jo omiin koteihinsa tätä päivitystä kirjoittaessani. Todennäköisesti tulen silti vielä yhden postauksen tämän pentueen kuulumisista tekemään kertoakseni viimeisenkin pennun kotiinmuutosta. Melko pitkälti tämä pentuarki on F-pentujen osalta kuitenkin taputeltu. Ennen kuin menen kuluneen viikon tapahtumiin tarkemmin, tässä vielä muutamat yhteispotretit koko pesueesta. 

Yhdessä kasvattajatädin kanssa 💗



Sohvalla poseeraamista

Hieman ehkä väsytti olla valokuvattavana

Pentujen viimeiseen viikkoon mahtui vielä monanlaista actonia, niin hyvässä kuin pahassa. Viikko sitten sunnuntaina pennut saivat tavata enoni ja serkkuni, joiden kanssa pennuilla riitti paljon virtaa ja intoa leikkiä. Viikon aikana pennut pääsivät myös pari kertaa naapuriin tapamaan isosiskoaan Dafnea sekä Alvin-enoa, sekä tietenkin kissoja, jotka samassa osoitteessa asustavat. En ole tainnut nähdä pennuilta vielä kertaakaan yhtä villejä hepulikohtauksia kuin näillä kyläreissuilla. Dafne on selvästi pentujen idoli, samoin Alvin, ja kissojen häntiä olisi ollut todella kiva hieman pienillä hampailla purra ja repiä.  

Serkut leikittävät Rickya ja Suloa (aka Fire),
Ricky intoutui tyttöjen vihellyksen mukana jopa laulamaan.

Alvin halusi potrettiin mukaan

Samoin Dafne

Kyläreissulla alkoi väsyttämään pieniä seikkailijoita




Kasvattajan näkökulmasta tämä viimeinen viikko on monella tavalla ristiriitaisia tunteita täynnä. Toisaalta ilmassa on haikeutta, kun tietää pentujen pian lähtevän. Toisaalta ilmassa on helpotusta, kun tietää pentujen pian lähtevän. Itselleni pentujen muutto on aina todella kova pala, mutta samalla on ihanaa, kun saa palata takaisin normaaliin arkeen ja odottaa kuulumisia pentujen uusista kodeista. Myy muutti uuden perheensä luo Poriin viime viikon torstaina kasvattajan kyynelten saattelemana. Tytöllä on uusi elämä lähtenyt hienosti käyntiin. Myy on ehtinyt seikkailla jo monissa eri paikoissa ja tavata niin vuohen kuin perheen toisen podengonkin. Rickya tultiin hakemaan perjantai-iltana Somerolta ja myös pojalla sujuu todella hienosti uudessa perheessään, vaikka latino-luonne jo läpi paistaakin. Pojasta tulee varmasti nopeasti aito stadilainen. Harunkin oli tarkoitus muuttaa lauantaina uuteen kotiinsa, mutta toisin kävi, tästä pian lisää.

Pentupakettien pantojen testausta

Pentukansiot melkein valmiina... tässä kohtaa oli Fire (aka Sulo) vielä koditon, joten hänen kansionsa oli kesken. Harmillisesti pentupaketit jäivät tällä kertaa hieman vaillinaisiksi, sillä Mustin&Mirrin pentureput eivät ehtineet tulla ennen pentujen muuttoa. Pitää siis toimittaa ne jälkeenpäin oikeisiin osoitteisiinsa.

Myy hetki ennen kuin omistajat tulivat tyttöä hakemaan

Myyn lähdön jälkeen jäivät nämä kolme muskettisoturia vielä hetkeksi riehumaan

Myy uuden perheensä kanssa

Väsynyt Myy uudessa kodissaan

Toinenkin kuva Myystä aika väsyneissä tunnelmissa 😅

Ricky kantoi uudessa kodissaan kaikki lelut heti sänkyyn.

Rickykin osaa ottaa rennosti uudessa kodissaan

Kasvattajan luota lähti tuttu pupu-pehmolelu Rickyn  matkaan

Kaunis poseeraus uudessa kodissa


Tämän rennompana ei voi enää olla...

Myös Fire aka Sulo löysi kuluneen viikon aikana oman kodin. Viime viikolla pojasta oli useampikin henkilö yhteydessä, mutta aivan ihana helsinkiläis-pariskunta ehti ensimmäisenä laittamaan viikko sitten sunnuntaina viestiä. Olimme heti seuraavana päivänä videoyhteydessä ja keskustelussa vierähti iloisesti 1,5 tuntia. Kaikki tuntuikin natsaavan erinomaisesti, joten pyysin perheen käymään lauantaina Somerolla. Koko lauma toivotti vieraat iloisesti tervetulleiksi ja miltei 3 tuntia kestäneen vierailun jälkeen oli helppo tehdä päätös, että kyllä Sulo-poika olisi nyt Helsinkiin muuttamassa. Ihan heti en poikaa kuitenkaan perheen mukaan lähettänyt, vaan vielä Sulo sai matkata kerran takaisin Harjavaltaan niin, että sain viimeisteltyä pojan pentukansion. Koska perhe oli malttamaton saamaan pojan kotiinsa, he ajoivat maanantaina poikaa hakemaan ja nyt sekä Ricky että Sulo ilahduttavat ihmisiä Helsingissä Freyan parin edellisen pennun, Telman ja Aapon, tavoin. 

Sulo kasvattajan sylissä kodin varmistuttua

Nämä nauhat ovat olleet kaikkien pentujen herkkua




Sulo hieman ihmettelee, minne pari sisarusta on jo ehtinyt kadota?


Sulo pääsi mökillä ensimmäistä kertaa saunaan

Auringon palvontaa Avernan kanssa





Sulo rentona uudessa kodissaan 

Kukkuu, keitä te uudet tyypit olette?

Tämä on mun uusi valtakunta!

Täällä on jopa tilaa juosta!

Ja sisustuksessa on otettu huomioon, mitkä värit sopivat kanssani hyvin yhteen.

Myös Harun oli tosiaan tarkoitus lähteä jo omaan kotiinsa, mutta jokaisen pentueen kanssa pitää jotain mennä pieleen. Tällä kertaa huono onni kohtasi Harua, joka mursi vasemmasta tassusta yhden varpaan torstai-iltana. Oletuksena on, että varvas jäi mahdollisesti oven väliin, kun tuulenpuuska tai joku toisista koirista onnistui ulko-ovea liikuttamaan ovea paikallaan pitävästä esteestä huolimatta. Ajoimme perjantaina Saloon varvasta näyttämään (olin onnistunut sekoittamaan päivätkin aikaa varatessani ja olin vahingossa varannut ajan maanantaille, mutta onneksi meidät kuitenkin otettiin sisään) ja siellä murtuma todettiin. Haru sai tassuunsa tukisiteen (joka lähti saman tien mökille päästyämme pois) ja ohjeen konsultoida tällä viikolla ortopedia. Viikonlopun aikana jouduin laittamaan tukisiteen monta kertaa takaisin Harun jalkaan (pelkästään sunnuntaina 4 kertaa), mutta eilen ilmeisesti sain vihdoin sellaisen viritelmän aikaiseksi, että ainakin toistaiseksi tuki on pysynyt paikallaan. Haru on myös hyvin pirteä ja hieman liiankin energinen vammaansa nähden. Ortopedi-aikaa soittelin pojalle eilen ja lopulta soitettuani 8 eläinlääkäriä läpi, saimme peruutusajan Vihtiin huomiselle. Yleensä pentujen murtumat ovat nopeita paranemaan, joten toivottavasti saamme Harulle huomenna hyviä uutisia ja poika pääsisi mahdollisimman pian uuteen kotiinsa asumaan.

Rakas Haru torstaina haaverin jälkeen

Huonon onnen varpaat

Väsäsin tötterön, jotta Haru ei söisi tassunsa sidettä. Tätä ei loppujen lopuksi ole tarvittu.

Haru Sulon kanssa nukkumassa

Kun ei saisi riehua, pitää tarkkailla maailmaa kasvattajan sylistä

Tai kopasta

Ootko varma, etten saa tulla leikkimään?

Jos oikein tuijotan, ehkä mä teleporttaan osaksi leikkejä

Tylsä aita on edelleen edessä

Välillä osaan ottaa näin rauhallisesti

Kuluneesta viikosta ei siis draamaa puuttunut. Mutta toivottavasti saamme huomenna Harulle hyviä uutisia. Harun tilanteen tulen vielä tänne blogiin jossain kohtaa päivittämään, mutta muuten F-pentueen postaukset alkavat pitkälti olla tässä. Toivottavasti näitä kaikkia neljää tullaan tulevaisuudessa näkemään niin näyttelyissä kuin maastojuoksuradoillakin. Näiden hieman vauhdikkaampien yhteispotrettien myötä kiitän kaikkia pentueen-arjessa mukana eläneitä lukijoita. Ensi vuonna pitäisi sitten olla tiedossa samojedipentu-juttuja. Vuoden lopullta toivottavasti myös jotain podengosuunnitelmia. 












Kommentit

Suositut tekstit