Gemstones pennut lensivät pesästä, mutta onko Freyalla pullat uunissa?

Viikonloppu oli nyt sitten melko haikea, sillä Aidan ja Juliuksen kuudesta pennusta omiin koteihinsa muutti viisi. Olavi-poika jäi tänne vielä pariksi viikoksi, mutta todennäköisesti Olavikin pääsee ensi viikon lopulla muuttamaan omaan kotiinsa. Tämä jää siis näillä näkymin gemstones-pentujen viimeiseksi blogipäivitykseksi.

Pentuja sylin täydeltä 

Pentukansiot valmiina

Pentukansiot siististi Samyn kasseihin pakattuna

Pentujen viimeinen yhteinen viikko meni ohi niin, että hujahti. Pennut pääsivät viikon aikana tutustumaan kissoihin kaverini luona sekä vielä kertaalleen lemmikkikerhoon ja pesulle. Kissat eivät kauhean innoissaan pennuista olleet ja pysyttelivät pääasiassa kauempana. Muutaman kerran pennut ja kissat kuitenkin kohtasivat, mikä pennuissa herätti melkoista hämmennystä ja uteliaisuutta. Lemmikkikerhossa meidän oli tarkoitus olla ulkona, koska oli niin kaunis päivä, mutta pennuthan meinasivat lähteä livohkaan samantien, kun viikarit laski maahan. Siirryimmekin sitten minun luokkaani ja siellä puolentoistatunnin lemmikkikerho venähti parituntiseksi. Onneksi kerho väsytti pentuja niin, että sain kuusikon hyvin illalla vielä pestyä. Osa pennuista käytännössä nukkui suihkun alla. Föönäyksestä pennut eivät niin hirveästi välittäneet, mutta suhteellisen siistiin kuntoon pennut sain ennen muuttoa omiin koteihinsa.

Pallomeripallot kelpasivat näille pennuilla kaverini luona

Samoin Alvin-podengon ja kissojen lelut

Myös naapurin poika toimi hyvin leluna

Huomaako kukaan kissaa?

Kaverin vieressä oli kiva nukkua myös kaverini luona

Pesun jälkeen samojedi voi näyttää tältä... vai mitä tämä kuva oikein esittää?

Lampaita... tai jotain sinne päin...

Viimeisten yhteisten hetkien muistoksi, otimme kaverini kanssa pennuista vielä perjantai-iltana yhteiskuvia. Kaverini raijasi omasta pihastaan puutarhasohvan rekvisiitaksi. Ihan helppoa ei ollut saada kuutta ylienergistä pentua rauhoittumaan kuvaan, mutta lopulta saimme muutaman ihan edustavan kuvan otettua. Lauantai aamuna suuntasimme sitten Mäntsälään ja ensimmäinen koti oli paikalla suunnilleen samaan aikaan kanssani. Seuraavan kolmen tunnin aikana kaikki pennut lähtivät yksi toisensa jälkeen uusiin seikkailuihin uusien perheittensä mukana.

Tämän porukan kasvattajana on helppo hymyillä

Ruokakipon helistelyllä yritimme saada pennut pysymään sohvalla

Koko kööri samassa kuvassa

Pennuista luopuminen on aina katkeransuloinen hetki. Toisaalta on onnellinen, että pennuille on löytynyt niin loistavat kodit. Toisaalta on huojentunut, että pentuarki viimein helpottaa ja voi alkaa jälleen elää omaa elämäänsä. Toisaalta on surullinen, koska pentuihin on luonnollisesti 8 viikon aikana kiintynyt ja jokaisesta pennusta oppinut jotain sellaista, mikä tekee juuri kyseisestä pennusta sinulle sen kaikkein rakkaimman. Minun on aivan pakko saada halata jokaista pentua viimeiseksi ennen kuin pentu lähtee maailmalle... tosin sääliksi käy omistajia, jotka joutuvat ottamaan kyynelistä märän pennun tämän jälkeen mukaansa. En vieläkään oikein tiedä, onko parempi, että pennut lähtevät käytännössä kaikki näin kerralla, vaiko pikku hiljaa usean päivän sisällä. Eka vaihtoehto on toisaalta niin hektinen, että siinä ei ihan hirveästi ehdi jäämään yksittäistä pentua kaipaamaan. Toisaalta se tyhjyyden tunne, mikä kaikkien pentujen lähdettyä syntyy, on kyllä jotain käsin kosketeltavaa. No pääasia, että tästäkin selvittiin taas hengissä ja pennuilla on kaikilla alkanut elämä uudessa kodissa ihan mukavasti. Toki ikävöivät kovasti pentusisaruksiaan sekä äitiään (toisin kuin Aida, joka kotiin päästyään on vain riehunut ja nauttinut vapaudesta), mutta eiköhän se tässä viikon sisällä hellitä ja pennut kotiudu kunnolla uusiin rutiineihinsa. Alla vielä muutama video viimeisen viikon varrelta.

Pentuarkihan ei meiltä tämän vuoden osalta toivottavasti nyt kuitenkaan kokonaan päättynyt tähän, vaan mielenkiinnolla odotan, tuleeko Freyan ja Bonon pennuista mitään. Freya on todella uninen ja ruvennut nirsoilemaan ruokansa suhteen. Nämä voisivat olla merkkejä tiineydestä. Mitään ulkoisia merkkejähän ei periaatteessa voi odottaa vielä ainakaan pariin viikkoon, mutta sen jälkeen voisi vatsalinjasta ehkä alkaa jotain jo huomaamaan. Freya on myös ollut aika kärttyinen ja sekä Hestia että Gaia ovat suhtautuneet Freyaan aavistuksen vihamielisesti. On tosin vaikea sanoa, johtuuko se tuosta neidin tiineydestä, vai onko kaikilla tytöillä vain hormonit sekaisin. Hestiallakin on ilmeisesti valeraskaus ja neiti on todella masentunut. Viime viikkohan oli podengolaumassa hieman haastava, kun lomalta palattuamme olisi pitänyt päästä hihnalenkeille koko lauman kanssa. Hestia on kuitenkin käynyt niin pahasti kierroksilla naapurissa asuvien karkailevien koirien takia, että viime maanantaina neiti purki sijaisagressiona turhautumisensa Windyyn, kun kuuli toisen noista koirista haukkuvan. Siinä alkoikin sitten lenkillä joukkotappelu, kun Hestian hyökkäyksen seurauksena Nefi hyökkäsi Sirun päälle ja Gaia Freyan päälle. Nyt lenkkeillään sitten pienemmissä erissä, ettei tällaisia vaaratilanteita pääse syntymään enempää, kun ei tällaiset välienselvittelyt tietenkään tee Freyalle hyvää mikäli neiti on tiine. Pidetään nyt peukut pystyssä ja toivotaan, että pentuja tulisi enemmän kuin vain pari, koska kyselyitä pennuista on tullut poikkeuksellisen mukavasti. Mielellään otan silti edeleen kyselyitä vastaan, sillä Freya on isoja pentueita tekevästä suvusta. 😉