Lopullinen saldo 3 poikaa, 2 tyttöä ja 1 pieni enkeliprinsessa
Nyt on rankka rupeama takana ja viimein aikaa kirjoittaa tännekin, miten kaikki eteni. Pahoittelut kaikille päivitystä malttamattomana odottaneille, mutta tässä hullujen huoneessa ei oikein ole ollut mahdollisuuksia mitään kirjoitella tätä ennen :) Mutta nyt tämä raportti siitä, miten kaikki sujui.
Novaltahan lämmöt laskivat alas keskiviikkoiltana. Lämpöjen laskusta synnytyksen pitäisi käynnistyä 12 tunnin kuluessa ja niin kävi meilläkin. Jo muutamassa tunnissa rupesi käymään selväksi, että avautumisvaihe on käsillä. No tämä herätti kysymyksen, ehtiikö Ria synnytykseen, koska olimme sopineet hänen tulevan tänne Harjavaltaan vasta torstai-iltana. Viestittelyjen ja soittojen jälkeen päädyimme aamulla siihen, että hän tulee edelleen suunnitellusti, ja itse käyn pikaisesti töissä pyörähtämässä. Onneksi täällä Harjavallassa on niin ihania työkavereita, että oli suhteellisen vaivatonta saada sijainen järkättyä kahdeksi tunniksi, niin että pääsin kolmen tunnin jälkeen takaisin kotia. Oppilaitani varoitin jokaisen tunnin aluksi, että nyt kannattaa olla varovainen, sillä hobitti-täti ei ole nukkunut kahteen yöhön ja koiralla on kotona synnytyskäynnissä. ;) Todella rauhallisesti oppilaat ottivatkin ja hyvällä joskin jännittyneellä mielellä palasin kotiin. Täällä Nova sitten innokkaasti odotti ja ensitöikseen pissasi lattialle.
Avautumisvaiheen uutisia ehdinkin blogiin kirjoittaa tuhkatiheään, koska kaikki sujui niin kovin hitaasti. Pentuja ei ollut työpäivän aikana syntynyt ja Nova otti koko asian todella rauhallisella mentaliteetilla :) Kävin Rian tyttärineen hakemassa illalla linja-autoasemalta ja sieltä tulimme sitten kotiin Novaa auttelemaan. Melkoinen hulabaloo alkoi, kun talossa oli kaksi kasvattajaa, kolme podengoa, yksi synnyttävä narttu ja puolivuotias vauva. Vedet Novalta menivät kuuden jälkeen, tai niin ainakin oletimme märkien lakanoiden ja Novan päästämän inahduksen takia, joskin myöhemmin kävi ilmi, että ihan kaikki vedet eivät heti ensimmäisellä kerralla menneet, vaan myöhemmin tuli vielä oikein kunnon vesipussi ulos.
Pitkin iltaa ihmettelimme Novan rentoa olemusta. Selkeitä supistuksia ei näkynyt, Nova ei juurikaan petaillut ja läähätyskin oli vähänlaista. Varsinkin minulle tämä oli todellinen stressin aihe, koska podengoillahan avautumisvaihe on aina ollut todella täynnä levotonta ininää, läähätystä ja petailua. Lopulta päätimme mennä nukkumaan ja odottelemaan, josko jotain alkaisi tapahtua. Itse en tosin saanut unta, koska hermoilin näkyvien synnytyksen merkkien puuttumista ja aloin jo pelätä polttoheikkoutta. Kaikenlaiset kauhuskenaariot pyörivät väsyneessä mielessä. No loppujen lopuksi paljastui, että kävi juuri niin kuin olin arvellutkin: omistaja stressasi kymmenenkertaa enemmän kuin koira. Toisin sanoen Nova keräsi vain voimia tulevaa koitosta varten. Mitä sitä turhaan petailemaan ja rehkimän jo ennen kuin synnytys on kunnolla päällä.
Koska itse hermoilin, päätin yrittää vähän nopeuttaa Novan synnytystä. Ainoa paikka, missä tyttö oli selkeästi osoittanut kiinnostusta petailuun eli kaivamiseen, oli piha. Päätinkin viedä Novan ulos ja menimme tuohon takapihalle lumisateeseen (podengot taisivat pitää meitä hulluina). Siellä Nova rupesi innolla laittamaan pensaikkoa uuteen uskoon. Katkoi hampaita oksillaan ja kaiveli innokkaasti maata. Lopulta Nova rupesi tyhjentämään myös suoltaan ja virtsarakkoaan todenteolla ja alkoi näyttää selvästi siltä, että supistukset olivat viimein alkaneet.
Kiirehdimme Novan kanssa takaisin sisälle, herätin Rian ja pesin Novan mutaiset jalat. Sitten leiriydyimme pentuhuoneeseen. Ria otti vetovastuun, koska hänellä on sammarien synnytyksestö luonnollisesti enemmän kokemusta. Itse toimin avustajana ja pienen kummityttöni lapsenvahtina. Podengot kyttäsivät innoissaan portin toiselta puolelta, mitä tapahtuu. Supistuksia alkoi näkyä selvästi ja viimein vesipussikin paljastui (ei tosiaan ollut kokonaan rikkoutunut aikaisemmin). Tämän jälkeen Ria teki ensihavainnot pennusta, joka oli tulossa pää edellä ja ilman sikiökalvoja. Tästäkös meille tuli kiire saada pentu nopeasti pois synnytyskanavasta eikä siinä auttanut muu, kuin pitää Novaa tiukasti etu-osasta kiinni samalla kun Ria yritti vetää pennun pois kanavasta. (Ja kummityttö luonnollisesti huutaa vieressä podengojen tuijotellessa edelleen hermostuneesti.) Yksin tämä ei varmastikaan kummaltakaan olisi onnistunut, mutta yhteisvoimin ensimmäinen poika syntyi n. klo. 3.18. Poika oli aluksi hieman veltto, mutta rivakan kuivailun jälkeen alkoi piristyä (lue kiljumaan ja rimpuilemaan) ja poika pääsi maitobaarille. Novan rinnat olivat ja ovat edelleen sen verran turvoksissa, että melkein jokaista pentua on jouduttu aluksi hieman opastaa nisille menossa, niin myös tätä ensimmäistä jötkälettä.
Toinen poika syntyi noin kymmenen minuuttia ensimmäisen jälkeen klo. 3.27. Tämä poika oli erittäin reipas ja hakeutui nisille nopeasti itse. Tämän jälkeen vatsa tuntui melko tyhjältä ja arvelimme jo, että tässä olivat kaikki eikä enempää syntyisi. Veinkin Novan pihalle pissalle (tässä välissä podengot raivostuivat huomiottajäämisestä niin pahasti, että Nedi pissasi sänkynä käyttämäni sohvan ja tyynyni päälle - peitto oli onneksi turvassa toisessa huoneessa estämässä vaavelia putoamasta sängystä.), minkä jälkeen Nova jatkoi läähättelyään siihen malliin, että päättelimme lisää pentuja olevan vielä varmasti tulossa. Pitkään aikaan ei kuitenkaan tapahtunut mitään ja kovasti pohdimme, että oliko tämä nyt tässä vai ei? Lopulta tunsimme kuitenkin selkeästi yhden pennun liikkeet aiemmin tyhjältä tuntuneessa vatsassa ja klo. 5.45 syntyi sitten tyttö, joka valitettavasti menehtyi. Surimme pentua luonnollisesti aikamme, mutta kun synnytys näytti edelleen jatkuvan, keskityimme jo syntyneisiin ja vielä syntymättömiin pentuihin. 6.13 syntyikin kolmas poika, jonka minä sain auttaa maailmaan Rian ollessa tytärtään hoitamassa. Tämä oli kavereitaan hieman pienempi ja muutenkin pikkuisen reppana veljiinsä verrattuina, mutta reippaasti lähti tämäkin pieni mies kuitenkin lopulta syömään.
Näiden neljän pennun jälkeen Nova käyttäytyi edelleen hieman levottomasti. Toisin sanoen edessä oli taas sama pohdinta, onko pentuja vielä tulossa? Jotenkin oli vaikea ajatella, että Novan vatsaan olisi mahtunut pentuja enemmänkin, mutta siitä huolimatta tyttö jatkoi läähättelyään. Konsultoimme kokeneempaa kasvattajaa ja kokeilimme molemmat Novan vatsaa. Ensin Ria oli tuntevinaan siellä pennunkokoisen möhkäleen, sitten minä pienen liikahduksen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja ajattelimme jo olevamme väärässä. Käytin Novan hieman pidemmällä kävelyllä ulkona eikä mitään huomattavia supistuksia ollut näkyvissä. Jatkoimme Novan vatsan tunnustelua ja lopulta tunsimme melko varmasti jälkeen uuden pennun muodon. Olimme kuitenkin ihmeissämme siitä, miksi Nova olisi yhden pennun takia päättänyt pitää synnytyksessä näin pitkän tauon. Mietimmekin, olisiko pentuja sittenkin vielä lisää tulossa?
Lopulta jäimmekin odottamaan viidettä pentua jo hieman huolestuneina, sillä Nova oli luonnollisesti edellisten jälkeen jo todella väsynyt. Mietimmekin, mahtaisivatko supistukset enää riittää viidennen ulosponnistamiseen. Lisäjännitystä herätti myös lähestyvä työpäivä, sillä minun piti päästä kahdeksan jälkeen töihin jo lähtemään. Kahdeksan tienoilla Ria päättikin konsultoida lääkäriä ja kysyä tämän mielipidettä. Puhelun aikana Nova jatkoi supisteluaan ja pentu syntyi samalla hetkellä kun puhelun lopetimme n. klo 8.05. Tämä oli odotettu ja kaivattu tyttö. Kuinka ollakaan, vieläkin vatsassa tuntui yksi pentu ja hermoillen pohdimme, tulisiko sekin vielä omin voimin ulos. 10 minuuttia myöhemmin syntyi vielä toinen tyttö ja samantien kuin sain pennun kuivattua, jouduin lähtemään töihin. Jätin Rialle varmuuden vuoksi auton ja kävelin koululle, siltä varalta että pentuja olisi vieläkin enemmän mystisesti piilossa. Nämä edelliset pennutkin kun tuntuivat lähestulkoon teleportanneen itsensä Novan tyhjään vatsaan. Ei aavistustakaan, missä Nova pienokaisiaan piilotteli, varsinkin kun jokaisen syntyneen parin jälkeen vatsa tuntui aluksi ihan tyhjältä =D
Nyt on kuitenkin kaikki pienokaiset syntyneet ja reippaita ovat. Nova voi olla ylpeä sekä jälkikasvustaan että omasta tyynenrauhallisesta käytöksestään ja jaksamisestaan. Ria antoi minulle kunnian keksiä pennuille nimet ja alustavat ehdotukset ovat seuraavat.
Ensimmäisenä syntynyt sininen poika (n. 405g): Vadelmatassun Heavenly Dude
Toisena syntynyt punainen poika (n. 420g): Vadelmatassun Heavenly Fellow
(Kuollut tyttö: Vadelmatassun Friend of Fallenstar)
Kolmantena syntynyt valkoinen poika (n. 366g) Vadelmatassun Heavenly Buddy
Neljäntenä syntynyt liila tyttö (n. 380 ) Vadelmatassun Friend of Morningstar
Viidentenä syntynyt valkoinen tyttö (n. 415g) Vadelmatassun Friend of Eveningstar
Lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi kaikkien nimestä löytyy siis jonkinlainen ystävä-sana. Nova-äidin kunniaksi puolestaan nimen toinen osa muodostuu jonkinlaisesta taivaaseen liittyvästä asiasta. Pojat ovat kaikki taivaallisia ja tytöt sitten aamu- ja iltatähti (koska, tuli viimeisenä ja minulle ainakin hieman yllätyksenä). Näillä nimillä mennään nyt toistaiseksi, mutta muutokset ovat tietysti aina mahdollisia ja hienosäätöä tarvitsee yleensä aina.
Ja nyt, jos olet jaksanut koko tämän tekstin lueskella, niin palkinnoksi tietenkin muutamia kuvia. Yksittäiskuvat pennuista joutuvat vielä hieman odottamaan, kun on kädet täynnä töitä :) Näillä näkyminhän kaikilla pennuilla on tosiaan jo koti, mutta Rian kuukauden päästä syntyvästä toisesta pentueesta voi aina kysellä vielä lisää.
Novaltahan lämmöt laskivat alas keskiviikkoiltana. Lämpöjen laskusta synnytyksen pitäisi käynnistyä 12 tunnin kuluessa ja niin kävi meilläkin. Jo muutamassa tunnissa rupesi käymään selväksi, että avautumisvaihe on käsillä. No tämä herätti kysymyksen, ehtiikö Ria synnytykseen, koska olimme sopineet hänen tulevan tänne Harjavaltaan vasta torstai-iltana. Viestittelyjen ja soittojen jälkeen päädyimme aamulla siihen, että hän tulee edelleen suunnitellusti, ja itse käyn pikaisesti töissä pyörähtämässä. Onneksi täällä Harjavallassa on niin ihania työkavereita, että oli suhteellisen vaivatonta saada sijainen järkättyä kahdeksi tunniksi, niin että pääsin kolmen tunnin jälkeen takaisin kotia. Oppilaitani varoitin jokaisen tunnin aluksi, että nyt kannattaa olla varovainen, sillä hobitti-täti ei ole nukkunut kahteen yöhön ja koiralla on kotona synnytyskäynnissä. ;) Todella rauhallisesti oppilaat ottivatkin ja hyvällä joskin jännittyneellä mielellä palasin kotiin. Täällä Nova sitten innokkaasti odotti ja ensitöikseen pissasi lattialle.
Avautumisvaiheen uutisia ehdinkin blogiin kirjoittaa tuhkatiheään, koska kaikki sujui niin kovin hitaasti. Pentuja ei ollut työpäivän aikana syntynyt ja Nova otti koko asian todella rauhallisella mentaliteetilla :) Kävin Rian tyttärineen hakemassa illalla linja-autoasemalta ja sieltä tulimme sitten kotiin Novaa auttelemaan. Melkoinen hulabaloo alkoi, kun talossa oli kaksi kasvattajaa, kolme podengoa, yksi synnyttävä narttu ja puolivuotias vauva. Vedet Novalta menivät kuuden jälkeen, tai niin ainakin oletimme märkien lakanoiden ja Novan päästämän inahduksen takia, joskin myöhemmin kävi ilmi, että ihan kaikki vedet eivät heti ensimmäisellä kerralla menneet, vaan myöhemmin tuli vielä oikein kunnon vesipussi ulos.
Pitkin iltaa ihmettelimme Novan rentoa olemusta. Selkeitä supistuksia ei näkynyt, Nova ei juurikaan petaillut ja läähätyskin oli vähänlaista. Varsinkin minulle tämä oli todellinen stressin aihe, koska podengoillahan avautumisvaihe on aina ollut todella täynnä levotonta ininää, läähätystä ja petailua. Lopulta päätimme mennä nukkumaan ja odottelemaan, josko jotain alkaisi tapahtua. Itse en tosin saanut unta, koska hermoilin näkyvien synnytyksen merkkien puuttumista ja aloin jo pelätä polttoheikkoutta. Kaikenlaiset kauhuskenaariot pyörivät väsyneessä mielessä. No loppujen lopuksi paljastui, että kävi juuri niin kuin olin arvellutkin: omistaja stressasi kymmenenkertaa enemmän kuin koira. Toisin sanoen Nova keräsi vain voimia tulevaa koitosta varten. Mitä sitä turhaan petailemaan ja rehkimän jo ennen kuin synnytys on kunnolla päällä.
Koska itse hermoilin, päätin yrittää vähän nopeuttaa Novan synnytystä. Ainoa paikka, missä tyttö oli selkeästi osoittanut kiinnostusta petailuun eli kaivamiseen, oli piha. Päätinkin viedä Novan ulos ja menimme tuohon takapihalle lumisateeseen (podengot taisivat pitää meitä hulluina). Siellä Nova rupesi innolla laittamaan pensaikkoa uuteen uskoon. Katkoi hampaita oksillaan ja kaiveli innokkaasti maata. Lopulta Nova rupesi tyhjentämään myös suoltaan ja virtsarakkoaan todenteolla ja alkoi näyttää selvästi siltä, että supistukset olivat viimein alkaneet.
Kiirehdimme Novan kanssa takaisin sisälle, herätin Rian ja pesin Novan mutaiset jalat. Sitten leiriydyimme pentuhuoneeseen. Ria otti vetovastuun, koska hänellä on sammarien synnytyksestö luonnollisesti enemmän kokemusta. Itse toimin avustajana ja pienen kummityttöni lapsenvahtina. Podengot kyttäsivät innoissaan portin toiselta puolelta, mitä tapahtuu. Supistuksia alkoi näkyä selvästi ja viimein vesipussikin paljastui (ei tosiaan ollut kokonaan rikkoutunut aikaisemmin). Tämän jälkeen Ria teki ensihavainnot pennusta, joka oli tulossa pää edellä ja ilman sikiökalvoja. Tästäkös meille tuli kiire saada pentu nopeasti pois synnytyskanavasta eikä siinä auttanut muu, kuin pitää Novaa tiukasti etu-osasta kiinni samalla kun Ria yritti vetää pennun pois kanavasta. (Ja kummityttö luonnollisesti huutaa vieressä podengojen tuijotellessa edelleen hermostuneesti.) Yksin tämä ei varmastikaan kummaltakaan olisi onnistunut, mutta yhteisvoimin ensimmäinen poika syntyi n. klo. 3.18. Poika oli aluksi hieman veltto, mutta rivakan kuivailun jälkeen alkoi piristyä (lue kiljumaan ja rimpuilemaan) ja poika pääsi maitobaarille. Novan rinnat olivat ja ovat edelleen sen verran turvoksissa, että melkein jokaista pentua on jouduttu aluksi hieman opastaa nisille menossa, niin myös tätä ensimmäistä jötkälettä.
Toinen poika syntyi noin kymmenen minuuttia ensimmäisen jälkeen klo. 3.27. Tämä poika oli erittäin reipas ja hakeutui nisille nopeasti itse. Tämän jälkeen vatsa tuntui melko tyhjältä ja arvelimme jo, että tässä olivat kaikki eikä enempää syntyisi. Veinkin Novan pihalle pissalle (tässä välissä podengot raivostuivat huomiottajäämisestä niin pahasti, että Nedi pissasi sänkynä käyttämäni sohvan ja tyynyni päälle - peitto oli onneksi turvassa toisessa huoneessa estämässä vaavelia putoamasta sängystä.), minkä jälkeen Nova jatkoi läähättelyään siihen malliin, että päättelimme lisää pentuja olevan vielä varmasti tulossa. Pitkään aikaan ei kuitenkaan tapahtunut mitään ja kovasti pohdimme, että oliko tämä nyt tässä vai ei? Lopulta tunsimme kuitenkin selkeästi yhden pennun liikkeet aiemmin tyhjältä tuntuneessa vatsassa ja klo. 5.45 syntyi sitten tyttö, joka valitettavasti menehtyi. Surimme pentua luonnollisesti aikamme, mutta kun synnytys näytti edelleen jatkuvan, keskityimme jo syntyneisiin ja vielä syntymättömiin pentuihin. 6.13 syntyikin kolmas poika, jonka minä sain auttaa maailmaan Rian ollessa tytärtään hoitamassa. Tämä oli kavereitaan hieman pienempi ja muutenkin pikkuisen reppana veljiinsä verrattuina, mutta reippaasti lähti tämäkin pieni mies kuitenkin lopulta syömään.
Näiden neljän pennun jälkeen Nova käyttäytyi edelleen hieman levottomasti. Toisin sanoen edessä oli taas sama pohdinta, onko pentuja vielä tulossa? Jotenkin oli vaikea ajatella, että Novan vatsaan olisi mahtunut pentuja enemmänkin, mutta siitä huolimatta tyttö jatkoi läähättelyään. Konsultoimme kokeneempaa kasvattajaa ja kokeilimme molemmat Novan vatsaa. Ensin Ria oli tuntevinaan siellä pennunkokoisen möhkäleen, sitten minä pienen liikahduksen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja ajattelimme jo olevamme väärässä. Käytin Novan hieman pidemmällä kävelyllä ulkona eikä mitään huomattavia supistuksia ollut näkyvissä. Jatkoimme Novan vatsan tunnustelua ja lopulta tunsimme melko varmasti jälkeen uuden pennun muodon. Olimme kuitenkin ihmeissämme siitä, miksi Nova olisi yhden pennun takia päättänyt pitää synnytyksessä näin pitkän tauon. Mietimmekin, olisiko pentuja sittenkin vielä lisää tulossa?
Lopulta jäimmekin odottamaan viidettä pentua jo hieman huolestuneina, sillä Nova oli luonnollisesti edellisten jälkeen jo todella väsynyt. Mietimmekin, mahtaisivatko supistukset enää riittää viidennen ulosponnistamiseen. Lisäjännitystä herätti myös lähestyvä työpäivä, sillä minun piti päästä kahdeksan jälkeen töihin jo lähtemään. Kahdeksan tienoilla Ria päättikin konsultoida lääkäriä ja kysyä tämän mielipidettä. Puhelun aikana Nova jatkoi supisteluaan ja pentu syntyi samalla hetkellä kun puhelun lopetimme n. klo 8.05. Tämä oli odotettu ja kaivattu tyttö. Kuinka ollakaan, vieläkin vatsassa tuntui yksi pentu ja hermoillen pohdimme, tulisiko sekin vielä omin voimin ulos. 10 minuuttia myöhemmin syntyi vielä toinen tyttö ja samantien kuin sain pennun kuivattua, jouduin lähtemään töihin. Jätin Rialle varmuuden vuoksi auton ja kävelin koululle, siltä varalta että pentuja olisi vieläkin enemmän mystisesti piilossa. Nämä edelliset pennutkin kun tuntuivat lähestulkoon teleportanneen itsensä Novan tyhjään vatsaan. Ei aavistustakaan, missä Nova pienokaisiaan piilotteli, varsinkin kun jokaisen syntyneen parin jälkeen vatsa tuntui aluksi ihan tyhjältä =D
Nyt on kuitenkin kaikki pienokaiset syntyneet ja reippaita ovat. Nova voi olla ylpeä sekä jälkikasvustaan että omasta tyynenrauhallisesta käytöksestään ja jaksamisestaan. Ria antoi minulle kunnian keksiä pennuille nimet ja alustavat ehdotukset ovat seuraavat.
Ensimmäisenä syntynyt sininen poika (n. 405g): Vadelmatassun Heavenly Dude
Toisena syntynyt punainen poika (n. 420g): Vadelmatassun Heavenly Fellow
(Kuollut tyttö: Vadelmatassun Friend of Fallenstar)
Kolmantena syntynyt valkoinen poika (n. 366g) Vadelmatassun Heavenly Buddy
Neljäntenä syntynyt liila tyttö (n. 380 ) Vadelmatassun Friend of Morningstar
Viidentenä syntynyt valkoinen tyttö (n. 415g) Vadelmatassun Friend of Eveningstar
Lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi kaikkien nimestä löytyy siis jonkinlainen ystävä-sana. Nova-äidin kunniaksi puolestaan nimen toinen osa muodostuu jonkinlaisesta taivaaseen liittyvästä asiasta. Pojat ovat kaikki taivaallisia ja tytöt sitten aamu- ja iltatähti (koska, tuli viimeisenä ja minulle ainakin hieman yllätyksenä). Näillä nimillä mennään nyt toistaiseksi, mutta muutokset ovat tietysti aina mahdollisia ja hienosäätöä tarvitsee yleensä aina.
Ja nyt, jos olet jaksanut koko tämän tekstin lueskella, niin palkinnoksi tietenkin muutamia kuvia. Yksittäiskuvat pennuista joutuvat vielä hieman odottamaan, kun on kädet täynnä töitä :) Näillä näkyminhän kaikilla pennuilla on tosiaan jo koti, mutta Rian kuukauden päästä syntyvästä toisesta pentueesta voi aina kysellä vielä lisää.
Kaksi ensimmäistä poikaa
Taustajoukot odottaa :)
Kolmen kopla poikia
Ylpeä äiti
Koko porukka:
Keossa sammarivauvoja
Ja sokerina pohjalla:
Kommentit
Lähetä kommentti