Pennut 6 viikkoa - varpaat ja sormet ovat vaarassa

Tästä päivästä tuli odotettua surullisempi, kun kasvattini Cera, Estorian Calypsos' Gift menehtyi äkillisen sairauden jälkeen. Ceran pentuaikaa voi käydä muistelemassa C-pentueen postauksissa. Samalla kun suremme Ceraa, elämä vääjäämättä jatkuu ja Magic-pennut täyttivät tänään 6 viikkoa. Viimeiset pari viikkoa enää edessä, ennen kuin pennut muuttavan omiin koteihinsa. Seitsikosta on tullut jo aika taitavia poseeraajia ja viikkokuvat onnistuivat näin hyvin:

Estorian Bluebell of Blooming Magic 

"Bluebell / Blue / Bluumi"

Sininen poika 3,2kg

Estorian Clover of Lucky Magic 

"Clover / Kluuvi / Apila"

Vihreä poika 3,1kg

Estorian Dandelion of Wishing Magic 

"Dandelion / Dandi / Danny"

Keltainen poika 2,9kg

Estorian Snowdrop of Winter Magic

"Snowdrop / Droppi / Snoukkari"

Musta poika 3,1kg

Estorian Tulip of Smiling Magic 

"Tulip / Tulppi / Tulipsi"

Punainen poika 3,2kg

Estorian Lupin of Gentle Magic

"Lupin / Luppis / Lumppis / Luuppi"

Liila poika 2,8kg

Estorian Felicia of Magical Miracle

"Felicia / Feli / Filtsu"

Tyttö 2,7kg

Pentujen kulunut viikko on pitänyt jälleen sisällään kaikkea uutta ja ihmeellistä. Viime viikonloppuna teimme ensimmäisen reissumme mökille. Ajatuksissa oli, että se jäisi myös pentujen ainoaksi mökkiviikonlopuksi, mutta ehkä tässä vielä mennään käymään siellä toistamiseen. Matka meni todella hyvin. Pennuista ei kuulunut juuri lainkaan ääntä, kun riiviöt matkustivat Fionan kanssa samassa häkissä. Jokunen ärtynyt ulvahdus kuului pari kertaa, mutta kertaakaan siitä ei syntynyt mitään isompaa protestikuoroa. Mökillä pennut yrittivät ensin piiloutua auton alle ja saivat kivan ruskean värin turkkiinsa. Tulppi ja Lupin lähtivät nopeasti tutkimaan pihaa, muita piti hieman enemmän maanitella. Seitsikko sai ottaa pikkuaitauksen kokonaan haltuunsa ja ulkoilu talvisemmissa maisemissa rupesi selvästi maistumaan. Isommalle puolelle en pentuja lähtenyt viemään, kun jännitti pentujen eksyminen lammen heikolle jäälle. Pikkuaitauksessa onneksi riitti ihan riittävästi huvitusta kaikille. Pennut oppivat heti kulkemaan kuistin portaita ylös ja alas, joskin aina välillä hölmöläiset yrittivät päästä ylös korkeimman portaan kohdalta, mikä ei tietenkään onnistunut. Koordinaatiokyky ja ketteryys alkaa silti olla jo ihan hyvää luokkaa. 

Pennut ovat kaiken kaikkiaan päässeet nyt kunnolla ulkoilun makuun. Eivät vieläkään ole ihan niin innokkaita ulkoilijoita kuin useimmat muut samojedipentueeni - nämä seitsämän eivät nimittäin ainakaan toistaiseksi ole vaatineet jäädä ulos nukkumaan. Muutaman kerran tämä on toki ollut jo lähellä, kun osaa pennuista on pitänyt maanitella sisälle. Ulkona on todella kivat kurakelit ja pennuissa on välillä enemmän mustaa kuin valkoista. Tämä ei riiviöitä tunnu haittaavan. Pennut ovat tähän asti tulleet todella nätisti kutsusta luokse, mutta nyt alkaa ulkoilu, nukkuminen ja leikit olemaan selvästi kasvattajan kutsua tärkeämpiä. Ruokakupin helisyttäminen on ainoa keino saada pennut heti luokse. Muuten on vähän tuurista kiinni, kuka tulee ja kuka ei. Varsinkin ulkona korvat katoavat välillä ihan kokonaan tai jos on menty nukkumaan jonnekin vaikeaan paikkaan, mistä kasvattaja haluaisi pennun saada pois. Yöllä yleensä herätään pari kertaa. Silloin pennut pääsevät pariksi minuutiksi ulos tekemään kakkoja (toki osa pennuista on siinä kohtaa ehtinyt tekemään kakat jo sisälle), minkä jälkeen pennut tulevat yllättävän kiltisti takaisin sisälle jatkamaan unia. Ensimmäinen herääminen on yleensä joskus yhden aikoihin, toinen sitten neljän jälkeen. Heräilyyn vaikuttaa omalta osaltaan Sissi, joka pitää huolen siitä, että jos minä havahdun edes puolittain jonkun pennun ääneen, kaikkien on heti pakko herätä. 

Kulunut viikko on aktivoinut pentujen riiviövaihteen aivan uudella tavalla. Pennut tappelevat välillä ihan tosissaan toistensa kanssa. Heti jos itse pysähdyn jonnekin seisomaan, ainakin yksi pentu roikkuu lahkeessa, useimmiten roikkujia on vähintään kaksi. Tänään kuvia ottaessa sormet olivat kirjaimellisesti verillä, kun pennut yrittivät ottaa liiankin innokkaasti kalkkunaleikkeen suuhunsa. Nukkuvaa Novaa on kiva härnätä haukkumalla ja härkkimällä, vaikka mummo-koira kuinka murisisi ja komentaisi pentuja tiehensä. Sissi on parasta maailmassa, koska Sissi antaa kiipeillä päällään ja purra oikein kunnolla. Tosin Sissi antaa välillä samalla mitalla takaisin ja sitten pennut ovatkin ihan ihmeessä. Puremisen lisäksi pennut osaavat onneksi myös pussailla. Tänään kun on ollut vähän surullinen olo, niin ei tarvitse kuin mennä lattialle istumaan, niin heti on lauma pentuja sylissä kerjäämässä huomiota ja nuolemassa kyyneleet pois. Pennut ovat myös oppineet komentamaan ja välillä käydään tiukkoja keskusteluja, kun huomiota pitäisi saada haukkumalla. 

Eilen pennut kävivät ensimmäisen kerran kunnon pesulla. Tätä seitsikko ei oikein arvostanut. Dandelion pisti ihan tosissaan hanttiin koko toimenpidettä. Clover ja Felicia jämähtivät paikoilleen inhosta uikuttaen, kun märkänä oli niin kurjaa. Harjaamiseen pennut ovat suhtautuneet tähän asti aika välinpitämättömästi, mutta pesun jälkeen Blueta ei olisi saanut harjata lainkaan. Poika hermostui niin pahasti, että ärisi minulle hampaat irveessä. Tänään herra on onneksi ollut paremmalla päällä ja niin kamman kuin karstan käyttäminenkin on onnistunut ilman isoja protesteja. Pennut ovat kaiken kaikkiaan löytäneet selvästi oman tempperamenttinsa. Fionakin joutuu välillä ihan tosissaan pentuja komentamaan, kun tulisivat väkisin nisälle edelleen syömään. Parit maitohuikat Fiona yleensä pennuille antaa päivän aikana, mutta yhtä useammin Fiona komentaa tai ainakin yrittää komentaa pennut pois. Tästä seitsikko ei kuitenkaan lannistu vaan jahtaa äitiään kuin kyseessä olisi maukas lihanpala. Onneksi Fiona pääsee pentuja sohvalle karkuun.

Tämän seitsikon erottaminen toinen toisistaan on osoittautunut harvinaisen haastavaksi tehtäväksi. Vaikka pennut ovat jo 6 viikkoa, niin vieläkään en joka kerta osaa sanoa, kuka pentu on kulloinkin kyseessä. Bluesta on paljastunut todellinen äijäpuoli, mistä eilinen ärinä harjauksen aikana on paras esimerkki. Herra myös protestoi pentuaitaukseen joutumista äänekkäimmin. Samaa tempperamenttia tuntuu olevan myös Dandelionissa. Lupin ja erityisesti Tulppi ovat edelleen ne, jotka ovat ensimmäisenä valmiina ottamaan uudet paikat haltuun. Tulppi tuntuu vähän tempperamenttisemmalta kuin Lupin. Snoukkari on vähän sellainen, että jos jokin ei huvita niin sitten se ei todellakaan huvita. Esimerkiksi tänään Snoukkari piti ottaa useamman kerran kuvattavaksi, kun ei herraa ensin huvittanut poseerata. Clover on ollut tämän viikon aikana mukavan hyväntuulinen sähläri, herra on myös oppinut komentamaan oikein urakalla. Felicia on aina ensimmäisenä tunkemassa syliin antamaan pusuja. Tosin nämä roolit tuntuvat vähän elävän päivästä riippuen. Joinain päivinä tuntuu, että Snoukkari, Clover ja Lupin haluavat kaikista eniten huomiota, toisina päivinä Dandelion pyörii koko ajan jaloissa ja Blue haastaa leikkiin kuin viimeistä päivää. Välillä tuntuu, että olen saattanut maailmaan klooniarmeijan. Pentujen lukumäärä ei tee pentujen erottamisesta toinen toisitaan yhtään helpompaa. Eilen päädyin merkkaamaan osaan pennuista värit jälleen kynsilakalla, kun aloin pelkäämään pantojen irtoamista. Clover nimittäin kerran jo kadotti pantansa. Onneksi tein näin, sillä tänään työpäivän aikana Dandelionin ja Snoukkarin pannat olivat irronneet. Snoukkarin panta oli päätynyt Sissin suihin. Näitä kahta en todennäköisesti olisi sekoittanut toisiinsa ilman pantojakaan, sillä Dandilla on pieni pyörre nenän päässä. Snoukkari, Tulppi ja Clover olisivat olleet huomattavasti vaikeampi erottaa. Tosin tajusin tänään kuvia ottaessani, että olin vahingossa laittanut Cloverille sinistä kynsilakkaa. 😅 Onneksi Blue on melko helppo erottaa muista, niin ei tämä pieni värisekaannus haittaa. 

Seuraavien päivien aikana on tarkoitus päättää, kuka pennuista lähtee minnekin. Huomenna saan toivottavasti apua tähän päätöksen tekoon. Maanantaina on vielä pentujen terveystarkastus ja sirutus, minkä jälkeen lyön sitten kodit lukkoon. Pentukansioiden ja pentupakettien kokoaminen alkaa myös tämän viikonlopun aikana. Loppua kohti siis mennään. Kohta en enää tiedä odottavatko luovutusta malttamattomampina tulevat kodit vai yksi väsynyt kasvattaja. 😂 Näihin tunnelmiin, pentublogi hiljenee tämän viikon osalta.