Magic-pentujen syntymä ja ilojen kuulumisia

Pentublogi ehti tuskin jäädä tauolle, kun se jälleen aktivoituu. Kävimme nimittäin Fionan (Estorian Wind of Magical Meadows) kanssa treffeillä marraskuun lopulla ja eilen toivotimme maailmaan seitsämännen Estorian samojedipentueen. Sattumalta seitsämänteen pentueeseen syntyi 7 pentua, kuusi poikaa ja yksi tyttö. 

Ennen Magic-pentueen uutisia muutama sana ilo-pennuista. Ilonan viisikko on kotiutunut hienosti uusiin koteihinsa: Lilli äitinsä luokse Turenkiin, Tarmo Kangasniemelle, Aida Vääksyyn, Mauno Tampereelle ja Bob tänne Harjavaltaan. Pentueen yhteinen whatsapp-ryhmä on ollut ihanan aktiivinen ja olen saanut runsaasti kuvia ja kuulumisia kaikilta. Maunohan jäi tänne viikon pidemmäksi aikaa ja paljasti sinä aikana melkoisen demonipuolensa. Ilot ovatkin húrmaamisen ohella myös koetelleet omistajinsa hermoja niin kuin aidon podengon kuuluu. Odotan innolla, mitä tästä upeasta porukasta vielä kasvaa.

Ilo-pennut olivat päivän vajaa 3-viikkoisia, kun Ilonan omistaja tuli heitä tänne Harjavaltaan hoitamaan Fionan astutusreissun ajaksi. Fiona on Novan tyttären Netan tytär ja alunperin olin suunnitellut Fionalle pentuja vasta parin vuoden päästä. Sattuneista syistä pentue kuitenkin aikaistui ja toteutettiin jo nyt yhdessä Fionan omistajan Hennan kanssa. Uroksen löytäminen oli tuttuun tyyliin pitkien pohdintojen takana, mutta lopulta sulhaseksi valikoitui Elmeri eli FI MVA Talvihelmen Second Nature of Cumulus Cloud, isokokoinen, komea ja energinen poika. Etsiskelin Fionalle urosta, jonka lähisuvusta ei löytyisi kaihia (Fionan isän toisessa pentueessa on yksi kaihitapaus) tai sarveiskalvon dystrofiaa eli ylimääräisiä rasvakiteitä (Fionan kahdella siskolla ja isän puolen suvusta tätä löytyy). Lopulta bongasin Elmerin ja voisi sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sekä minä että Henna ihastuimme pojan kuviin ja olimme enemmän kuin innoissamme mahdollisuudesta käyttää tätä poikaa Fionan sulhasena. Yhdistelmän sukupuu löytyy täältä. 

Kuvia Elmeristä

© Teemu Hiltunen

© Teemu Hiltunen

Kuvia Fionasta

© Henna Lehtoranta

© Henna Lehtoranta

© Henna Lehtoranta

Astutuspaikka aiheutti aluksi pientä päänvaivaa, koska Fiona asuu Porissa ja Elmeri Lahdessa, mutta lopulta saimme sovittua astutuksen mökilleni Somerolle. Fionahan oli ystävällisesti pitkittänyt juoksujen alkua niin, etteivät ilot- ja magic-pennut osuisi päällekkäin ja jatkoi tätä samaa ystävällistä linjaansa ajoittaen tärppinsä lauantaille. Lähdimme siis 29.11. Hennan ja Fionan kanssa Somerolle ja treffasimme siellä Elmeriä perheineen. Poika kiinnostui välittömästi morsmaikustaan ja parinkymmenen minuutin kosiskelujen jälkeen kaksikko ryhtyi tuumasta toimeen. Magic-pennut laitettiin romanttisesti alulle mökkilammen rannalla. Olin varautunut siihen, että reissu tulisi kestämään useita tunteja, mutta Elmerillä ja Fionalla mätsäsi niin hyvin, että hommat olivat odottamattoman nopeasti ohi. Samalla reissulla nappasin mukaan myös mökille jääneen pentulaatikon ja muita pentuvermeitä. 

Astutuksesta alkoi odotus, joka omalta osaltani sujui aika leppoisissa merkeissä. Enhän ehtinyt ilo-pentujen takia hirveästi Fionan pentuja miettimään. Henna laitteli aina välillä tilannepäivityksiä ja neljän viikon kohdalla alkoi lupaavasti näyttää siltä, että pentuja olisi tulossa. Tiineyden edetessä Fionan käytös muuttui ja loppua kohden vatsa kasvoi ihan silmissä. Fionasta tuli rauhallisempi, lenkkeily ei oikein kiinnostanut ja muut koirat selvästi ärsytti. 23. päivä meille oli varattu röntgen ja sinne mentiin valtavankokoisen emoaluksen kanssa. Fionan suvussa on tehty pääasiassa 4-6 pennun pentueita ja arvioin, että todennäköinen lukumäärä olisikin jotain tätä luokkaa. Yllätys oli suuri, kun röntgenissä paljastui ei viittä, eikä kuutta vaan peräti seitsämän pentua! Tätä määrää en uskaltanut todellakaan odottaa. 

Tilastollisesti ensisynnyttäjät ja isoa pentua odottavat emot synnyttävät hieman etuajassa. Fionan laskettuaika olisi ollut tänään 31.1., mutta arvelimme synnytyksen tapahtuvan jo aikaisemmin. Hennalla oli onneksi tällä viikolla aikaa ajella Harjavaltaan niin, että hän tuli tiistaina vahtimaan Fionaa minun ollessani töissä. Torstaina Henna tuli uudestaan Harjavaltaan heti aamusta. Samana aamuna Fionan lämmöt laskivat 37 alapuolelle, mikä enteili synnytyksen olevan alkamassa vuorokauden sisällä. Fionan äiti toki teki synnytystä pari päivää, joten varauduin jälleen pitkään avautumisvaiheeseen. Torstaina ei vielä mitään isoja merkkejä synnytyksestä ollut, mutta Henna jäi siitä huolimatta yöksi seuraamaan tilannetta, varsinkin kun avautumisvaiheen oireet lisääntyivät iltaa kohti. Fiona alkoi hakemaan pesäpaikkaa ja läähättelemään, mutta pääasiassa tyttö otti avautumisen hyvin rauhallisesti. Aikaisin aamulla Henna tunsi pieniä supistuksia, mutta edelleen Fiona otti niin rennosti, että uskalsin lopulta lähteä töihin.

Pentulaatikon testaajat valmiina

Töissä seurasin kännykällä Hennan päivityksiä. Fiona tyhjenteli suoltaan useaan otteeseen aamupäivän aikana. Vähän ennen puoltapäivää Henna laittoi minulle videon, missä oli kunnon supistuksen elkeitä. Olin siinä kohtaa lähteä takaisin kotiin, mutta Fiona oli edelleen niin rauhallinen, että uskalsin aloittaa koululla vielä kolmannen oppitunnin. Klo 12.37 Hennalta tuli viesti, että Fionan vedet menivät. Siinä kohtaa minä hälytin tunnille sijaisen paikalle ja lähdin takaisin kotiin. Fiona oli edelleen hyvin rentona, läähätteli ja makoili paikallaan voimia keräten. Mitään selviä supistuksia ei aluksi näkynyt. Lopulta niiden alkamisesta ei jäänyt mitään epäilystä, sillä Fiona säesti jokaista kunnon supistusta ulvahduksella. Ulvahduksen pituudesta ja äänekkyydestä pystyi päättelemään supistuksen keston ja voimakkuuden, mikä helpotti huomattavasti meidän tarkkailijoiden tehtävää. Varsinkin, kun Fiona olisi halunnut synnyttää pieneen kevytkoppaan. 

Ensimmäinen selkeä supistus tapahtui klo 13.21 eli noin 40 minuuttia vesien menon jälkeen. Kävimme ulkona vielä hieman tyhjentämässä suolta ja rakkoa, kun pennut selvästi painoivat ikävästi paikkoja.  Supistukset jatkoivat kasvuaan ja voimistumistaan, mutta pentua ei heti kuulunut, minkä takia päätin vielä vähän laittaa Fionaa liikkeelle. No seuraksena ensimmäinen pentu syntyi sitten pihalle etuoven eteen klo 14.06. Tämä on ensimmäinen kerta, kun itselläni on pentu syntynyt pihalle. Olin onneksi osannut varautua pyyhkeellä, niin pentu oli helppo kaapata mukaan ja siirtyä pentulaatikkoon. Fionan äidinvaistot heräsivät ihan mukavasti ja pentu selvästi kiinnosti emoa. Autoin pennun kuivaamisessa ja tsekkasin sukupuolen, mikä paljastui pojaksi. Yritin saada pojan nisälle, mutta tämä ensimmäinen pentu osoittautui imemisen suhteen vähän jääräksi eikä mikään nisä oikein olisi kelvannut. Pojalle sai monta kertaa näyttää, että nisistä tulee maitoa, ennen kuin imurefleksi lopulta löytyi.

1. poika

Klo 14.34 supistukset alkoivat uudestaan ulvahdusten saattelemana ja toinen poika syntyi 14.44. Supistukset jatkuivat klo 15.00 ja kolmas poika saatiin maailmaan 15.09. Fiona hoiti hienosti kaiken itse. Yhtään napanuoraa en joutunut katkaisemaan ja pääasiassa tehtäväksi jäikin tarkkailla, auttaa hieman kuivaamisessa ja opettaa pentuja imemään, sillä nämä ensimmäiset kolme pentua olivat kaikki hieman osaamattomia imemisen suhteen. Tässä kohtaa Fiona päätti onneksi pitää tunnin tauon, joten ehdimme opettaa pennuille ruokailun jaloa taitoa ennen seuraavan satsin syntymää. Ensimmäinen poika oli selvästi porukan suurin, 396g, ja toisen pojan synnyttyä merkkasimme pojan sinisellä värillä. 2. pentu oli 312g ja merkkiväriksi tuli vihreä. 3. pentu oli 282g ja merkkiväriksi tuli keltainen. 

2. poika

3. poika

15.48 Fionalla alkoivat jälleen suuremmat supistukset ja 16.02 saimme ulos neljännen pojan 288g (merkkiväri musta). Tässä kohtaa alkoi jo vähän hermostuttaa, että tulisiko meille tyttöjä ollenkaan. Supistukset jatkuivat nopeasti ja klo 16.42 syntyi viides pentu, jälleen poika 330g (merkkiväri punainen). Tätä viidettä pentua piti hieman enemmän auttaa, sillä poika haukkoi henkeä ja oli selvästi vähän muita heikommassa kunnossa. Siirryin pennun kanssa vessan puolelle, sillä vaikutti hetkellisesti jopa siltä, että pentu ei ole elossa ja valmistauduin elvytyspuuhiin. Sinnikäs hierominen tuotti onneksi tulosta ja pennussa rupesi näkymään enemmän ja enemmän elonmerkkejä. Lopulta käsissäni oli ihan yhtä eläväinen pentu kuin neljä aikaisempaa. Tämä poika osasi myös mennä ihan itse nisälle, niin kuin neljäntenä syntynyt veljensäkin. Kuudes pentu syntyi puolituntia myöhemmin klo 17.15. Jälleen kyseessä oli poika 302g (merkkiväri liila). 

4 poikaa ulkona

Kuuden pojan jälkeen oli oikeasti jo aika epäuskoinen olo. Kommenteissa ja viesteissä vitsailtiin seitsämästä veljeksestä. Hennakin rupesi miettimään, voisiko Fionan kaveriksi muuttaa sittenkin poika ja miten juoksujen aikaan saisi hoitokuviot järjestymään. Onneksi oli vielä yksi pentu tulossa ja laitoimme kaikki toivomme tähän viimeiseen kaveriin. Uusia supistuksia ei kuitenkaan ensi alkuun näkynyt ja Fiona keskittyi hoitamaan veljeskatrasta. Meni tunti, ennen kuin Fiona ilmoitti äänellään uudesta supistuksesta klo 18.24. Supistuksia sattui harvakseltaan ja kello meni eteenpäin. Yleensä ohje on olla yhteydessä lääkäriin, jos pentua ei ala kuulua pari tuntia edellisen pennun jälkeen. Seitsämän aikoihin teinkin sen ratkaisun, että pitää valmistautua mahdolliseen eläinlääkärireissuun ja menin laittamaan auton lämpenemään kovassa pakkasessa. Pentuja varten vuorasin pyykkikorin vilteillä ja lämpöpulloilla. Soitin Porin päivystykseen ja saimme luvan lähteä sinne, kun edellisen pennun syntymästä oli tosiaan pari tuntia. Kiirehdin autolle viemään vielä lämpöeristyksiä Fionan koppaan, samalla kun tyttö alkoi lupaavasti supistelemaan. Kun tulin sisälle, viimeinen pentu oli syntynyt Hennan käsille klo 19.24. 

Pentu oli aluksi vähän heikossa kunnossa ja otin tytön nopeasti pyyhkeen sisään. Aloin hieromaan ja kuivaamaan pentua tarmokkaasti ja siitä pikkuinen aika nopeasti piristyi. Samalla ehdin vilkaista sukupuolen ja ilo oli ylimmillään, kun viimeinen toivomme osoittautui tytöksi. Siinä saattoi itse kukin vähän herkistyä. Tyttö tuntui kuuden pojan jälkeen jo suoranaiselta ihmeeltä. Tyttö osasi mennä hienosti nisälle ja tässä kohtaa koko seitsikko jäi tyytyväisenä syömään. Me odottelimme vielä tovin siltä varalta, että röntgenkuvassa olisi jäänyt jokin pentu piiloon, mutta pikkuhiljaa tilanne rauhoittui niin, että uskalsimme aloittaa pentulaatikon siivouksen. Henna ryhtyi Fionan pesupuuhiin ja minä vaihdoin puhtaat lakanat laatikkoon. 

Nyt pentujen syntymästä on vuorokausi. Kaikki olivat saaneet aamupunnituksessa painoa lisää. Yö oli vähän levoton, kun pennut herättivät tunnin-parin välein huudollaan ja seitsikkoa piti hieman auttaa nisien löytämisessä. Päivän edetessä pennuista on kuitenkin tullut koko ajan varmempia ja varmempia ruokailijoita ja nyt kaikki löytävät aika mukavasti nisälle omin avuin. Pennut nukkuvat ihan vierekkäin kaivaten selvästi lämpöä ja läheisyyttä. Fiona on onnistunut putsaamaan kaikki takaisin valkoisiksi, sillä eilen pennut saivat melkoisen verikasteen tunkiessaan aina Fionan pyllyn alle silloin kun seuraava pentu oli juuri syntymässä. Pojat olivat ajoittain aika karun näköisiä, kun olivat vuoroin punaisia ja vuoroin vihreitä kaikista eritteistä. 

Tänään olen vähän maistellut pentujen tulevia rekisterinimiä. Niihin saattaa toki tulla vielä pieniä muutoksia, mutta tällä hetkellä olen aika tyytyväinen päättämääni kokoonpanoon. Koska Fionan nimi on Estorian Wind of Magical Meadows, pentue on Magic-teemainen ihan jo Hennankin toiveesta. Tämä on myös ihana viittaus Fionan isoäitiin Novaan, joka on Vadelmatassun Magic of Happiness. Porukan ainut tyttö lähtee Fionan kaveriksi ja neidin kutsumanimeksi on tarkoitus tulla Felicia. Lähdinkin vähän pohtimaan, saisinko Felician ympättyä myös tytön rekisterinimeen. Pikaisella googlettelulla selvisi, että Felicia tarkoittaa suomeksi asteri-kukkaa. Koska olen jo pari kertaa aikaisemmin ajatellut kukkateeman sopivan jollekin pentueelle, Felicia nimi inspiroi nimeämään koko porukan kukkaistyyliin. Tämä sopii erinomaisesti yhteen myös Fionan rekisterinimen kanssa, sillä missäpä muualla kukkia kasvaisi kuin niityllä (=meadows). Lähdinkin etsimään kukkia, jotka toimisivat hyvin yhteen pentujen merkkivärien kanssa. Lopputulos näkyy alla yhdessä pentujen ensimmäisten virallisten potrettikuvien kanssa. Väliaikaisia kutsumanimiä vielä vähän mietiskelen. Toivottavasti Magic-pentujen elämä lähtee tästä hienosti käyntiin ja ensi viikolla on lisää positiivisia uutisia.

Estorian Bluebell of Blooming Magic

Sininen: syntymäpaino 396g, nyt 406g
Bluebell = kissankello

Estorian Clover of Lucky Magic

Vihreä: syntymäpaino 312g, nyt 328g
Clover = apila

Estorian Dandelion of Wishing Magic

Keltainen: syntymäpaino 282g, nyt 310g
Dandelion = voikukka

Estorian Snowdrop of Winter Magic

Musta: syntymäpaino 288g, nyt 316g
Snowdrop = Lumikello

Estorian Tulip of Smiling Magic

Punainen: syntymäpaino 330g, nyt 346g
Tulip = Tulppaani

Estorian Lupin of Gentle Magic

Liila: syntymäpaino 302g, nyt 330g
Lupin = Lupiini

Estorian Felicia of Magical Miracle

Tyttö: syntymäpaino 296g, nyt 312g
Felicia = asteri