J-pennut laitettu alulle sekä muutama kuuluminen Cloud- ja I-pennuista

Kesän rankkojen pentukokemusten jälkeen oli tarkoitus pitää pieni tauko pentueiden suhteen. Koirien kasvatuksen yhteydessä on kuitenkin monta kertaa tullut todettua, että suunnitelmat harvoin pitävät. Näillä näkymin meille syntyykin seuraavan kerran pentuja jo viikolla 46, sillä Ilona ja Haru treffasivat toisiaan onnistuneesti viikolla 37. Jos kaikki siis menee hyvin, noin kuuden viikon päästä olisi pentulaatikossa pieniä sileäkarvaisia portugalinpodengopentuja. Vanhempina Ilona "Tähtitaivaan Bianca" ja Haru "Estorian Freija's Midsummer Night".

Tähtitaivaan Bianca

"Ilona"
Näyttelyt 1xSERT
silmät – lievä distichiasis
polvet – 0/0

Omistajan luonnehdinta Ilonasta:
Ilona on oman perheen koira, joka vähän ennakkoluuloisesti suhtautuu vieraisiin, mutta kun hyväksyy jonkun, niin sitten olisi vain sylissä ja rapsuteltavana. Ilona tykkää touhuta ja on valmis kaikkeen yhteiseen tekemiseen. Parasta on juokseminen, mieluiten vapaana metsässä. Ilona rakastaa herkkuja ja rapsutteluita. Kiltti ja luotettava ystävä, mutta osaa olla myös varsin kovapäinen sille tuulelle sattuessaan, varsinkin toiset koirat tarvittaessa laittaa järjestykseen, vaikka niillekin on pääosin ystävällinen. Lyhyesti sanottuna melko lailla podengon perikuva. 





Estorian Freija's Midsummer Night

"Haru"
Näyttelyt 2xSERT
silmät – ei merkkejä perinnöllisistä silmäsairauksista
polvet – 0/0

Omistajan luonnehdinta Harusta:
Haru on kotioloissa halinalle, joka mielellään viettää aikaa sohvalla rapsutettavana löhöillen, etsien piilotettuja nameja ja leikkimällä leluilla. Ikkunasta vahditaan kotikadun meininkiä ja lenkeillä Haru haluaa tutustua ihan kaikkiin. Jouksuharrastusta on vähän kokeiltu ja siitä Haru tykkäsi. Sopeutuu hyvin uusiin paikkoihin ja jää tutuille sopuisasti hoitoon.  





Yhdistelmän sukupuu Koiranetissä

Olin jo alustavasti keskustellut Ilona-podengon jalostuslainasta ennen kesän pentujen syntymää. Ilonaa oli tarkoitus käyttää jalostukseen joskus tulevaisuudessa, kenties vuoden 2026 lopulla tai 2027 vuoden alussa. Suunnitelmat kuitenkin siirtyivät tähän syksyyn, kun Dafnelta ei toivottua tyttöä syntynytkään Ilonan kaveriksi. Astutuksen oli joka tapauksessa tarkoitus osua vasta ihan loppuvuoteen, mutta nartuilla tuntuu olevan tapana aloittaa juoksunsa aina normaalista poiketen silloin, kun astutuksia on suunnitellut ja niin kävi nytkin. Marraskuulle odotettu juoksu siirtyi syyskuulle ja yhtäkkiä oli hirveä kiire päättää uros- ja muut astutuskuviot. 

Ilona oli tullut minulle syyskuun alussa hoitoon kolmen viikon jaksolle. Tämän jakson tarkoituksena oli auttaa minua tutustumaan Ilonaan paremmin ja totuttaa tyttö minun laumaani. Uroksia oltiin jo vähän pyöritelty mielessä ja erityisesti muutama oma kasvatti oli ajatuksissani, kun näitä vaihtoehtoja miettiin. Ongelmana oli kuitenkin se, että osalla sulhasehdokkaista puuttui terveystutkimukset tai ne olivat vanhentuneet. Sitten Ilona päätti aloittaa juoksunsa kesken hoitojakson. Koska en voinut olla edes satavarma juoksujen alkamisen tarkasta ajankohdasta, oli pakko miettiä sulhaseksi sellainen uros, jolta  jo ennestään löytyisi voimassaolevat tutkimuksen, jonka tuntisin itse riittävän hyvin ja jolta mielellään löytyisi vielä näyttelytuloksiakin.

Loppujen lopuksi urokseksi valikoitui Freyan pentu Haru eli Estorian Freija's Midsummer Night. Alunperin olin ajatellut yhtenä sulhasvaihtoehtona pikemminkin Harun veljeä Suloa, koska Sulo olisi ulkonäköä ajatellen voinut olla Ilonan kanssa parempi kombo. Olimme jo alustavasti sopineet, että kävisimme Suloon tutustumassa paremmin lokakuun alussa. Sitten Ilona päätti aloittaa juoksunsa melkein pari kuukautta odotettua aikaisemmin ja suunnitelmat oli pakko muuttaa, koska emme olisi ehtineet kunnolla tutustua Suloon ja pojan terveystukimuksetkin olivat vanhentuneet. Kompromissina päätimme sitten käyttää Sulon veljeä Harua. Olen esittänyt Harun neljä kertaa näyttelyssä ja poika on ollut minulla hoidossa, joten tiesin vähän tarkemmin, millainen koira on kyseessä. Ulkoisesti Harun heikkoutena on  huono etuosa eli matala rintakehä ja suora olkavarsi, mutta muuten Haru muistuttaa melko paljon äitiään Freyaa. Ilona puolestaan on todella kaunis podengo, jonka saisi näyttelyissä helposti muotovalioksi asti. Ilona on käynyt 2 kertaa näyttelyissä. Toisen kerran tämän vuoden podengojen erikoisnäyttelyssä, missä tyttö sai SERTin kovassa seurassa. Harulla on myös junnuiältä pari SERTiä. Yritimme saada pojalle puuttuvan kolmannen sertinsä kesällä yhdestä näyttelystä, mutta se jäi nyt vielä haaveeksi. Pitkän näyttelytauon myötä poika oli vähän unohtanut, miten pöydällä käyttäydytään. Varsinkin kun edellinen näyttely jäi aikoinaan vähän ikäväksi kokemukseksi, kun huonosti aseteltu pöytä heilui Harun alla ja poika sitä silloin hieman säikähti. 

Sekä Haru että Ilona ovat mielestäni aika voimakastahtoisia podengoja. Tulevat juttuun muiden koirien ja ihmisten kanssa, mutta pitävät myös huolen omasta tahdostaan. Pentujen sosiaalistaminen tulee varmasti olemaan erityisen tärkeää, että pennut oppivat käyttäytymään asiallisesti myös vähän vieraammissa tilanteissa. Tässä vähän vielä kuvia kaksikosta.

Ilonan kuvia









kuva: Petri Alajoki

kuva: Petri Alajoki




kuva: Petri Alajoki

Harun kuvia

kuva: Antti Ruotsalo

kuva: Antti Ruotsalo










Tähän loppuun kerron vähän myös kuulumisia Cloud-pennuista ja I-pentueen Dumlesta. Ensinnäkin Cloud-pennut ovat kotiutuneet hienosti omiin koteihinsa. Mindistä tuli lopulta Vieno ja hän on löytänyt oman paikkansa lauman vanhemman samojedin kainalosta. Myös Jymy-isä on pikkuhiljaa lämmennyt pojalleen Golalle ja Yuki pitää omistajansa varpaillaan tempperamenttisella luonteellaan. Sissiltä leikattiin neljä viikkoa sitten napatyrä pois eikä yhtään liian aikaisin, sillä tyrä oli sen verran iso, että olisi voinut pahimmillaan repeytyä ja aiheuttaa hengenvaaran. Sissi on asettunut hienosti podengojen kaveriksi ja Nova tuntuu olevan äärimmäisen onnellinen tästä samojedikaveristaan. Sissistä ja Novasta on tullut erottamattomat ja kaksikko nukkuukin aina yhdessä. Kyllä se oma rotukaveri on selvästi aina se paras kaveri, vaikka Novakin on elänyt koko ikänsä koiralaumassa. Dumle poika on myös sopeutunut hienosti Daim-veljensä kaveriksi Sipooseen. Dumle ehti käydä täällä jo kertaalleen hoidossakin ja en voisi olla tyytyväisempi tähän Dafnen ainokaiseen. Herra on todella komea ja kerrassaan hurmaava luonne. Nyt kun vielä pigmentti nenästä tummuisi, niin tämä komistus tulee varmasti rikkomaan vielä sydämiä. 


kuva: Petri Alajoki








Kommentit

Suositut tekstit