Ensimmäinen viikko hujahti ohi
Pentujen ensimmäinen viikko oikein hujahti ohi, niin kiireisiä ovat päivät olleet ja kasvattajatädin silmäpussit sen kuin kasvaneet. Ennen kuin kerron kuluneesta viikosta tarkemmin, tässä pentujen viikkopotretit. Niiden ottamisessa oli omat haasteensa.
Käytännösä jouduin ensin nukuttamaan pennun syliini ja siitä siirtämään varovaisesti kuvattavaksi lattialle. No tulipa siinä samalla leikattua sylissä köllöttelevien pentujen kynnet ensimmäistä kertaa.narttu, painoa 709 grammaa, merkkiväri oranssi
ESTORIAN WIND OF STORMY SEAS
narttu, painoa 685 grammaa, merkkiväri pinkki
ESTORIAN WIND OF CLOUDY CREEKS
narttu, painoa 782 grammaa, merkkiväri vihreä
ESTORIAN WIND OF MISTY MOUNTAINS
uros, painoa 670 grammaa, ei merkkiväriä
ESTORIAN WIND OF MAGICAL MEADOWS
narttu, painoa 668 grammaa, merkkiväri sininen
ESTORIAN WIND OF FAIRY FORESTS
narttu, painoa 730 grammaa, merkkiväri ruskea
Pentujen ensimmäinen viikko on kulunut pentujen näkökulmasta oikein rauhallisesti. Painoa on tullut tasaisesti lisää ja kaikki ovat käytännössä tuplanneet painonsa. Pigmenttiä on myös ruvennut ilmestymään neniin ja huuliin oikein mukavasti ja pennut muistuttavat päivä päivältä enemmän pieniä jääkarhun poikasia. Toistaiseksi pennut ovat vaikuttaneet lähes poikkeuksellisen rauhallisilta, sillä verrattuna aikaisempiin sammaripentueisiini, nämä ovat melkeinpä hiljaisia. Toki huutoa ja kujerrusta kuuluu tasaisin väliajoin, mutta kun muistelen niitä pentuja, jotka ovat kiljuneet kurkku suorana aina kun jotain on ollut pielessä (maitoa ei ole tullut tarpeeksi, nukkumapaikka ei ole ollut riittävän hyvä, äiti on astunut päälle...), niin nämä pennut ovat onnistuneet pitämään äänentason jopa ihan siedettävänä. Tai sitten olen jo niin tottunut sammaripentujen ääniin, että osaan suodattaa pahimman melun mielestäni 😂 Pennut viihtyvät myös hyvin sylissä ja käsille nostettuna nukahtavat melkein saman tien. Toivottavasti tämä sama laiskanletkeä tyyli jatkuu koko pentuajan, mutta epäilen menon muuttuvan hyvinkin nopeaan jahka silmät aukeavat.
Vaikka pentujen kanssa ei mitään erityistä huolta olekaan ollut, Netta on aiheuttanut kuluneella viikolla jonkin verran päänvaivaa. Perjantaina tulin töistä kotiin ja huomasin yhden nisistä muuttuneen kovaksi. Tämä on käytännössä merkki alkavasta nisätulehduksesta ja vaatii aina hoitoa. Kulutinkin perjantai-illan hautoen nisää lämpövesipullon alla ja lämpimässä suihkussa, minkä jälkeen lypsäilin nisää tyhjäksi. Yritin tarjota nisää myös pennuille syötäväksi, mutta ainoastaan Monty (Puppe-poika) suostui siitä perjantaina syömään. Kaikki tytöt pistivät oikein tosissaan hanttiin, kun yritin nisää neitien suuhun laittaa. Äänekkäiden vastalauseiden jälkeen jouduin luovuttamaan, mutta onneksi Montylle nisä kelpasi ja saimme yhdessä nisää tyhjennettyä. Nyt se on kunnossa ja myös tyttöjen suosiossa. Tällä hetkellä kaikki nisät kelpaavat ja maitobaarilla käy melkoinen kuhina, kun kuusikko kilpailee parhaista apajista. Pennuilla tulee vielä olemaan todella ahdasta, ennen kuin ovat valmiita luopumaan maitobaaristaan.
Jostain syystä rakastan näitä kuvia, joissa joku pentu näyttää kieltä.
Poika päätti olla kapinallinen siskojen rinnalla ja nukkua väärin päin.
Parin päivän ikäisenä oli vielä aika pinkki nenä tällä tytöllä.
Pennut ovat aina nukkumassa toistensa päällä.
Nisäongelman lisäksi Netta myös pissaili synnytyksen jälkeen ihan tolkuttomasti - sekä ulos että sisälle, lattialle että sohvalle. Tytöllä oli myös aika runsasta jälkivuotoa, jonka väriä ja hajua tarkkailin. Marjapuuron värinen haiseva vuoto on yleensä merkki kohtutulehduksesta. Netan vuoto ei haissut, mutta mielestäni se oli vähän erikoisen väristä ja oman mielenrauhani takia päädyimme lopulta sunnuntaina päivystykseen varmistamaan, ettei Netalla ollut mitään vakavaa vaivaa. Pennutkin pääsivät lääkäriin mukaan ja Netta onnistui pienokaiset jopa imettämään odottaessamme ultraan pääsyä. Lääkärimme oli englanninkielinen, mutta onneksi kommunikointi pelasi ja Nettakin vaikutti hyvin lääkärin kieltä ymmärtävän. Tutkimuksissa ei loppujen lopuksi mitään isoa ongelmaa löytynyt, mutta verikokeessa näkyi tulehdusarvojen olevan hieman koholla ja kohdussa oli ultran perusteella hieman nestettä. Saimmekin siis antibioottikuurin ja kontrolliajan tiistaille.
Pyykkikori mahtui aivan täydellisesti tähän siniseen ikean-kassiin, niin kanniskelu sujui paremmin.
Uni maistui lääkärissä
Netta tarkkana vahtimassa pentuja, kun odotimme lääkärin tuloa
Tiistaina lähdin Netan ja pentujen kanssa kontrollikäynnille. Nämä lääkärireissut teimme muuten jälleen Porin Sykkeeseen ja nyt tapasimme meitä synnytyksessä auttaneet lääkärin ja hoitajan. Pennut herättivät sen verran ihastusta rennolla elämänasenteellaan ja nallemaisella ulkomuodollaan, että ihan pikaisesti emme lääkäristä pois päässeet. Ultrassa kohdussa näkyi vielä hieman nestettä, mutta selvästi jo vähemmän ja lääkärin mielestä vaaran pitäisi olla ohi jahka söisimme ab-kuurin loppuun Tämä oli tietenkin iso helpotus, mutta toki Netan vointia pitää edelleen tarkkailla huolellisesti. Netta on ollut lähtökohtaisesti hieman levoton ja kaivannut tosi paljon huomiota ja seuraa pentulaatikkoon. Silloin kun olen ollut töissä, Netta on mielestäni ottanut selvästi rauhallisemmin (pentuliven perusteella siis), mutta kun olen kotona, Netta yrittää luovuttaa vastuuta pentujen hoidosta minulle ja haluaa selvästi varmistaa minulta, kaiken olevan okei. Vieras paikka ja vieras lauma ovat tainneet Nettaa hieman hermostuttaa, mikä näkyy Netan yrityksinä löytää jotain ahdasta piiloa itselleen ja pennuille. Tämä piilon hakeminen on onneksi jo vähän ruvennut laantumaan. Nettaa ei myöskään näytä haittaavan, vaikka joku pikkupodengo joskus epähuomiossa eksyisi pentuhuoneen puolelle. Tänään Windy pääsi livahtamaan pentulaatikkoon asti, kun Netta lähti ulos. Windy taitaa olla niin pieni, että on Netan silmissä melkein kuin yksi pennuista. Hestia on sen sijaan eri asia ja keskaripodengo ei selvästikään ole vielä tervetullut pentujen lähelle.
Lääkärireissun jälkeen pystyin itsekin rentoutumaan pentulaatikkoon ja tarkistamaan historian kokeita.
Netta on tullut pentujen emänä äitiinsä eikä todellakaan ole voittamassa ihan heti mitään vuoden äiti palkintoa. Oman äitinsä tavoin, Netta on ottanut hyvin rennon asenteen, mitä tulee pentujen itkuun ja huuteluun. Jos Nettaa ei huvita, hän ei mene pentuja ruokkimaan, vaikka pennut ruokaa äänekkäästi pyytäisivätkin. Aika huolettomasti Netta myös heittäytyy pentujen päälle makaamaan ja muutaman kerran olen joutunut pentuja pinteestä pelastamaan, kun ovat olleet jumissa äitinsä tassun alla. Myös kakatus ja pissatus meinaa välillä jäädä hieman puolitiehen, jos en aina välillä muistuta Nettaa jonkun pennun likaisesta pyllystä. Pari viimeistä päivää Netta on hengaillut pääasiassa pentulaatikon ulkopuolella, mutta tämä on toki aika ymmärrettävää. Onhan pentulaatikossa samojedille todella kuuma kuuden lämpöpatterin vieressä. Oikein käy sääliksi, kun seuraa Netan läähätystä. Netta myös aina kuopii pentulaatikon pohjalla olevan viltin yhdeksi isoksi mytyksi, niin jäljelle jää paremmin viileä muovisuoja makoilua varten.
Viltti yhtenä myttynä, jonka päälle kaikki pennut änkeävät.
Välillä Nettakin viihtyy viltin päällä
Viime viikonloppuna olin myös yhteydessä kaikkiin pentujen tuleviin omistajiin. Kaksi tyttöä on lähdössä Vantaalle, toinen Netan mukana ja toinen sijoitukseen. Loput tytöt menevät Espooseen, Nokialle ja Poriin. Poika muuttaa puolestaan Turkuun ja saa nimekseen Puppe. Tyttöjen osalta päätän, kuka lähtee minnekin, vasta kun pennuilla on selvästi enemmän ikää lisää. Kyselyitähän pennuista on tullut niin paljon, että pettymyksiäkin oli pakko tuottaa, mutta onneksi loppuvuodesta pitäisi olla pentuja tiedossa myös Netan siskolle Lunalle.
Kasa pentuja
Tällaisia kuulumisia tältä erää. Toivottavasti muistin kirjoittaa kaiken, mitä piti. Viikon päästä on seuraavan postauksen vuoro. Onneksi ensi viikko on lomaa, niin saan vähän nukkua univelkoja pois. Nyt kun tulee yöllä heräiltyä käytännössä tunnin tai parin välein, uni maistuisi päivälläkin paremmin kuin hyvin. Lopuksi vielä pentujen ystävänpäivä potretit maanantailta.
Kommentit
Lähetä kommentti