Pentulaatikko aktivoituu jälleen

Estorian pentulaatikko aktivoituu jälleen, tällä kertaa ehkä hieman yllättäen. Seuraavan pentueen oli tarkoitus olla podengopentua (Freya x Bono), mutta sainkin tilaisuuden käyttää Venäjältä tuotua samojedineitokaista jalostukseen. Eli vuosi edellisten sammaripentujen jälkeen, seuraava Estorian samojedipentue näkee toivottavasti päivänvalon loppiaisen tienoilla alkuvuodesta 2020.

Pentueen äiti on ihana hoitokoirani, Helsingissä asuva Aida, eli Radost Zhizni Royal Gem For Viilea Valtias. Aidan ulkomuotoa voisi kuvata korumaiseksi. Tyttö on pienikokoinen, mutto todella sievä ja narttumainen neitokainen. Näyttelyissä Aidan kanssa ei ole paljon käyty, mutta niistä on tuloksena H, EH ja ERI. Aidan takaa löytyy todella hyvännäköisiä ja kauniita samojedeja, joten geenien pitäisi siltä osin olla kohdallaan. Luonteeltaan Aida on hyvin energinen ja aktiivinen koira, josta pienestä koostaan huolimatta olisi varmasti myös vetohommiin. Terveystutkimusten mukaan Aida on perusterve samojedi, jolla on B/B lonkat, silmissä pari ylimääräistä ripseä ja lievä kammiokulman poikkeavuus. Aidaan voi tutustua tarkemmin Viileän Valtiaan kennelin sivuillaKoiraNetissä ja Venäjän samojedisivuilla.



Pentueen isäksi valikoitui pitkällisten pohdintojen ja tutkimusten jälkeen Julius, Maailmankorven Enter Sandman. Julius ei ihan ollut sitä, mitä alunperin lähdimme Aidan sulhaselta hakemaan, mutta loppujen lopuksi Juliuksen terveys, luonne, koko ja sukupuu käänsivät vaa'an pojan eduksi. Julius on luonteeltaan todella rauhallinen ja säyseä poika. Kokoa pojalta myös löytyy, toki pää saisi olla leveämpi. Näyttelyissä Julius on käynyt vain kerran tuloksella ERI. Lonkatulos on B/A, mutta Juliuksen jalostusindeksi lonkkien osalta on 113% ja suvussa on runsaasti A-lonkkaisia yksilöitä. Pojan silmät ovat myöskin terveet, joten poika tuntui sopivalta valinnalta Aidan sulhaseksi. Julius löytyy myös KoiraNetistä.






Aida ja Julius treffasivat ensimmäisen kerran perjantaina 1.11., mutta silloin treffit eivät vielä Juliuksen kovasta yrityksestä huolimatta onnistuneet. Myöskin lauantain treffit jäivät vielä vailinaisiksi ja sunnuntaina ei oikein tullut hommista yhtään mitään. Olimme jo luovuttaa toivosta, mutta onneksi aktiiviset ystäväni jaksoivat Aidan kanssa ajella vielä kerran Kellokoskelle Juliusta treffaamaan maanantaina 4.11. Silloin olivat kaikki tähdet viimein kohdillaan ja viidessä minuutissa kaksikko oli nalkissa ja homma puolessatunnissa kokonaan ohi. Nyt vain jäämme jännittämään, mitä tuleman pitää. Paljon pennuista on ollut jo kyselyitä, joten toivottavasti pentuja syntyisi ihan mukava määrä. Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin odottaa.

Kommentit

Suositut tekstit