Paluu arkeen

Eilen palattiin koirien kanssa takaisin Harjavaltaan. Sain autoon jälleen kaiken hyvin mahtumaan, vaikka tällä kertaa oli myös Hestia matkassa mukana. Pennuista ei tälläkään kertaa kuulunut matkan aikana mitään ja kun lopulta pysähdyimme, pennut kellivät tyytyväisinä Novan kainalossa asenteella "Mitää?! Nytkö tää matka jo loppui?" Eivät ilmeisesti olleet Novaakaan häirinneet, vaikka vähän minua arvelutti laittaa "riitapukarit" Novan seuraan, kun olivat niin aktiivisesti repimässä taas toinen toisiaan. Mutta ilmeisesti automatka nukutti pennut nopeasti ja ne vetivät sikeitä. Harjavallassa pennut ottivat heti koko kämpän kovaan käyttöön ja tarkkana saa olla, ettei joka askeleella ole astumassa jonkun pennun tai podengon päälle. Yön nukkuivat hieman omin luvin Novan kanssa minun sänkyni alla. Muuten tuntuvat nukahtavan suunnilleen keskelle lattiaa.

Sängyn alla oli hieman ahdasta

Rakentelin pennuilla eilen illalla työpäivän ajaksi aitauksen, jonka lattian suojasin kerniliinoilla aiemman pressun sijasta. Koska minulla ei kuitenkaan ollut sydäntä teljetä myös Novaa pentujen seuraan, laitoin yhteen kohtaan vähän matalamman aidan. niin Nova pääsee hyppimään aitaukseen ja pois. No matalampi aita tarkoitti tietenkin myös sitä, että pentujen on helpompi halutessaan tunkea aitauksesta pois ja niinhän siinä sitten kävi. Kotiin tullessani vastassa oli podengojen lisäksi myös Sarri. Laitoin Sarrin aitaukseen takaisin vielä lenkin ajaksi, mutta tyttö oli senkin aikana ehtinyt aitauksesta pois. Onneksi kämppä on Hestian takia aika pennunkestävä jo valmiiksi, niin mitään tuhoja ei ollut Sarri saanut aikaiseksi 😅

Pentujen "vankila"

Pennut ovat päässeet nyt muuten myös muutaman kerran ulkoilemaan. Mitään kovin suurta suosiota ulkoilu ei ole vielä saanut. Ilmeisesti lumi on vielä sen verran ihmeellistä, kylmää ja märkää. Mutta koska pennut vihaavat suljettuja ovia, avonainen ulko-ovi on tietenkin heti kutsu lähteä tutkimusmatkalle. Mäntsälässä pennut eivät kovin kauaksi kuistista eksyneet ja täällä Harjavallassakin pysähtyivät käytännössä lumisiin rappusiin maailmanmenoa ihmettelemään. Mutta kylmäilma selvästi kuitenkin kiehtoo, koska haluaisivat avonaisessa oviaukossa painia ja jos ikkuna on auki, kaikki pennut menisivät sen alle nukkumaan.

Pentujen ja podengojen suhde on jälleen mennyt eteenpäin ja nuoriso rupeaa heti pentuja leikittämään, kun pikkuiset heräävät. Vain pari kertaa olen joutunut podengoja muistuttamaan, että ei saa ottaa liian kovia otteita, mutta kyllä pennut itsekin käyttävät niin likaisia otteita, että parastaan saavat podengotkin kyllä laittaa pysyäkseen johdossa. Järkyttävää huutoa nuo pennut pitävät, kun vetävät toisiaankin hännästä. Kaitsu on oppinut pysymään siskoistaan vähän kauempana, koska muuten joku olisi koko ajan poika reppanan hännässä kiinni. Pahimpia hännässä roikkujia taitavat olla Sarri ja Fiia. Lila tykkää puolestaan syödä minua ja ärsyttää äitiä. Rilla seikkailee ja pitää ääntä. Mutta kaikki ovat superonnellisia aina kun saavat minulta huomiota. Silloin kiivetään kilpaa syliin ja annetaan pusuja. Huomattavasti vähemmän pennut purevat minua kuin toinen toisiaan. Eli ehkä eivät ole ihan menetettyjä tapauksia. 😇

Alla vielä video ja kuvia.